Iran tienhaarassa

Pari täyttä päivää Iranissa tasavallan presidentin johdolla. Vedin tapaamiset teollisuus- ja mineraali-, energia- sekä viestintäministerien kanssa. Lisäksi sain käydä kiinnostavan lounaskeskustelun joviaalin ulkoministerin kanssa ja tapasin useita varaministereitä eri ministeriöistä. Kaikki olivat toimialansa huippuosaajia. Useimmat Yhdysvalloissa koulutettuja. Monella myös kansainvälisiä julkaisuja alallaan.
Tämä ei vielä poikkea siitä, mitä koin kuukausi sitten Egyptissä. Mutta jos Egyptissä mieleen jäi tyrmäävä kahtiajako eliitin ja kansan välillä, niin 12 miljoonan asukkaan Teheran vaikutti selvästi keskiluokkaisemmalta, modernimmalta ja länsimaisemmalta. Oma kosketus ulkoilmaan rajoittui toki vartin kävelyyn puistossa ja auton ikkunasta tarkkailuun, mutta siinäkin näkee kaikenlaista.

Puistossa panimme iloisina merkille, että nuoria pareja liikkuu avoimesti yhdessä ja monilla naisilla huivi peittää enää paksua nutturaa takana, minkä toivoisi kertovan siitä, että valtion ote ihmisten yksityisistä valinnoista olisi heltymässä. Mutta eräs seurueemme jäsen tiesi myös, että hiljan poliisi ratsasi juhlat kaupungin ulkopuolella. Kymmenet sääntöjen vastaisesti pukeutuneet naiset tuomittiin raipparangaistuksiin. Viime kuukausina pidätykset pukeutumisen perusteella ovat kuulemma lisääntyneet kaduillakin. Ristiriitojen maa siis tämäkin. Ihmisoikeuksien polkemista ei pidä hyväksyä ja presidenttimme otti asian esiin useaan kertaan isäntien kanssa. Samalla ainoa realistinen tie kestävään avautumiseen taitaa olla vähittäinen vallan painopisteen siirtyminen maalliselle hallitukselle ja sen sisällä liberaalimmalle porukalle.
Keväällä otettiin merkittävä askel Iranin avautumiseen, kun todettiin Iranin alkaneen toteuttaa ydinohjelmansa valvontaan liittyvää kansainvälistä sopimusta. EU:n ja YK:n talouspakotteet purettiin. USA lievensi omiaan eikä enää edellytä ulkomaisilta yrityksiltä useimpien pakotteidensa noudattamista Iranissa.
Iran on Lähi-Idän mittakaavassa moderni ja vauras maa. Se on kuitenkin joutunut laiminlyömään investoinnit niin öljynporaukseen, teollisuuteen kuin urbaaniin infraankin erityisesti viimeisen 10 vuoden aikana. Nyt kuoppaa täytetään ennätystahtiin. Yllätyin kun kuulin, että Iran on maailman kolmanneksi suurin uusien hissien markkina heti Kiinan ja Intian jälkeen. Ajeltuani kaupungilla en ihmettele enää. Joka kolmas kortteli tuntui olevan rakenteilla, kurkottamassa korkealle.

Iranin väkiluku on suurempi kuin Ranskan tai Iso-Britannian. Talous on kolmanneksen suurempi kuin Egyptin, mutta silti vientimme Iraniin oli viime vuonna vain 10 % siitä mitä veimme Egyptiin. Iranissa kysytään investointihyödykkeitä. Erityisesti energiantuotantoon, jätteiden käsittelyyn, rakentamiseen ja viestintään. Siis täydellinen vastinpari Suomen viennin vahvuuksille. Tämä näkyi myös ministeritapaamisissa, joissa saimme hyvin valmistautuneiden yritysten kanssa monta kauppaa tulille. Muutama niistä olisi toteutuessaan jo yksin kokoluokaltaan moninkertainen koko Suomen Iranin viennin viime vuotiseen kokoon nähden.
Vienninedistämismielessä Iran on juuri sellainen maa, jossa valtiollinen tuki ja ovien avaaminen painaa. Esimerkiksi viestintäministerillä oli tapaamisessa mukanaan viiden suurimman teleoperaattorin johtajat ja firmamme saivat liikkeelle konkreettisia neuvotteluita. Mineraali- ja energiapuolella valtio ohjaa investointeja suoraan. Saimme sovittua selvät vastinparit ja aikataulut millä neuvottelut esim säätövoimahankkeista tai jätteestä energiaksi -ratkaisujen osalta etenevät konkretiaan.
Iranilaiset viittasivat kaikilla tasoilla tarpeeseen avata pankkien maksunvälityksen ja rahoituksen pullonkaulat. Välillä näytti jo siltä, ettei tapaaminen Iranin keskuspankkiin onnistu, mutta maan ulkoministerin avulla ovi aukesi heti. Asia on heille tärkeä. Hyvä jos korkea tuki auttaa, koska toimeenpanon pullonkauloja on paljon myös Iranissa. Pohjoismaissa pankit ovat tänä päivänä varovaisia haastavampien vastapuolien kanssa jo maksujen välityksen tasollakin. Täytyy löytää kätevä ja luotettava tapa varmistaa vastapuolen taustat. Mutta uskon, että maksuliikenteen pullonkaulat aukeavat, kun muutama tarpeeksi iso ja herkullinen tapaus kulkee ensin läpi.
Todellinen ”JOS” koskee sitä, onko Iranin ja lännen suhteissa oikeasti aukaistu uusi luku vai vain yhden sivun mittainen pehmo-osuus. Olen sinänsä sitä mieltä, että myös porkkanoista on pidettävä kiinni eli kun Iranille on luvattu edistystä vastineeksi ydinohjelman rajoituksille, niin kaupan tulee avautua. Mutta jos suurvaltojen vastakkainasettelu esim Syyrian osalta kärjistyy, on loogisesti vaikea painostaa Venäjää puuttumatta samalla siihen, mitä Iran tekee. Syyriassa on Iranin vallankumouskaartin joukkoja ja erilaista tukea presidentti Al-Assadin puolella.
Iranin johto on jakautunut uudistusmielisiin ja vanhoillisiin. Jos katsoo Iranin nuoren ja kasvavasti koulutetun väestön mielialoja, uudistajat näyttäisivät olevan ennen pitkää historian voittavalla puolella ja erittäin hyvä niin. Ulkopolitiikassa iranilaisten analyysi oli kuitenkin varsin yhtenäinen. Iran lähtee siitä, että jokainen lännen ja Saudi-Arabian tukema heilahdus Lähi-Idässä on johtanut terrorismiin ja valtiorakenteiden taantumiseen. Arabikevään toivon kuukausista on kieltämättä päädytty aivan toisenlaisiin tunnelmiin. Valitettavasti Iranin tukemat ryhmät Lähi-Idässä eivät ole olleet osa myönteistä ratkaisua vaan osa ongelmaa. Varmaan puolin ja toisin pitäisi uskaltaa aidosti asettautua toisen asemaan ja päättää halutaanko lopulta rakentaa rauhaa vai pitää kiinni omista tavoitteista, vaikka ne olisivat lyhyellä tähtäimellä mahdottomia.