Hallitusohjelma: irti kivihiilestä ja ravinnepäästöt hyötykäyttöön

Nyt voi viimein kirjoittaa siitä, mitä olemme pari viikkoa vääntäneet! Oma pääpainoni on ollut ”Biotalous ja puhtaat ratkaisut” –osiossa, jonka osalta olen toiminut kokoomuksen pääneuvottelijana.

Ohjelma on tietysti kompromissi, mutta uskon, että se vie useita asioita vähintään kaksi askelta eteenpäin, jos sitten joissakin kohdissa otetaan yksi taakse. Nostan tässä vain kolme kokonaisuutta, joissa on otettu historiallisen selvä linja:

1) Ensimmäistä kertaa Suomi linjaa: ”hiilen käytöstä energiantuotannossa luovutaan 2020-luvun aikana”

Tavoite on kunnianhimoinen, mutta minusta tarpeen ja tehtävissä. Yhdeksi välineeksi linjasimme, että päästöttömän, uusiutuvan energian osuus nousee yli 50 prosenttiin. Tämän lisäksi tarvitaan vielä paljon ydin- ja vesivoimaa sekä energiatehokkuutta, jotta hiilestä luopuminen onnistuu järkevästi jo 2030 mennessä. Vauhditamme loikkaa korottamalla fossiilisten lämmityspolttoaineiden veroa 75 miljoonalla eurolla ja nostamalla erikseen yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon (CHP) hiilipäästöistä kannettavaa veroa 90 miljoonalla eurolla.

Erityisesti CHP:n fossiiliveron nosto on historiallinen. Aiemmin siihen ei ole puututtu oli vihreät mukana tai ei. Yhdessä irti hiilestä –linjauksen kanssa se on nyt selvä signaali Helsingille ja muille kaupungeille: kannattaa investoida vain sellaisiin ratkaisuihin, joissa hiilellä ei ole isoa roolia.

CHP:n hiiliveroa on ymmärrettävästi vastustettu sillä, että sähkön ja lämmön yhteistuotanto on tehokkaampaa kuin erillistuotanto. Mutta minusta perustelu on vanhentunut ja fossiili-CHP:n suojelu ehti muodostua tulpaksi innovatiivisempien ratkaisujen yleistymiselle. Tämän jälkeen lämmön ja sähkön yhteistuotanto pyörii useammin biovoimalla ja harvemmin fossiileilla. Jos yhteistuotanto ei kestä hiilipäästöjen verottamista ja syrjäytyy lämpöpumppujen, geotermisen lämmön, hukkalämpöjen ja katoilta kerättävän aurinkolämmön hyväksi, sitten olkoon niin. Pelkkää sähköä tuottavien hiilivoimaloiden ajamista tämä ei lisää, koska se on vielä kannattamattomampaa. Pelkkää lämpöä tuottavat voimalat taas pohjautuvat yleensä biovoimaan ja kaasuun. Jos niitä ruvetaan ajamaan useammin suurten kivihiilivoimaloiden sijaan, en menetä uniani.

Hallitusohjelmassa pyrimme kirjaamaan asiat ytimekkäästi ja antamaan selkeitä signaaleja. Samalla on syytä tarkentaa, että kolmen puolueen yhteinen tulkinta on se, että kivihiiltä voidaan tarvittaessa varastoida ja poikkeusoloissa käyttää 2030-luvullakin esimerkiksi huoltovarmuusreservissä olevissa laitoksissa. Silti hiilestä luopuminen on haastava tavoite. Se tulee vaatimaan lisää toimia ja yhteiseen tahtotilaan sitoutumista energiayhtiöiltä. Tämä on hyvä alku.

2) ”Tuontiöljyn käyttö kotimaan tarpeisiin puolitetaan 2020-luvun aikana”

Todennäköisesti vielä kunnianhimoisempi tavoite kuin hiilestä luopuminen. Osatavoitteeksi kirjasimme, että uusiutuvien polttoaineiden osuus liikenteessä nostetaan 40 prosenttiin. Se edellyttää ennen kaikkea suomalaista älyä ja uskallusta. Se koostuu esimerkiksi metsäteollisuuden sivuvirroista (vaikkapa St1 hake-etanoli ja UPM mäntyöljydiesel) ja elintarviketeollisuuden jätteistä (vaikkapa Neste NEXBTL diesel). Biopolttoaineilla on hallitseva merkitys, mutta öljytavoite edellyttää selvästi myös nestepolttomoottorin hylkäävien vaihtoehtoisten voimanlähteiden vauhditettua yleistymistä. Se tarkoittaa sähköautoja ja biokaasua, ehkä myös vetyautoja. Polttoainekehityksen ohella biotalouden panospaketilla on vauhditettava esimerkiksi sähköautojen latausverkostoa.

Liikenne on öljyn pääahmatti, mutta meillä on edelleen myös 200 000 öljylämmitteistä rakennusta. Ruotsissa öljylämmitys on jo vuosia sitten käytännössä kokonaan vaihtunut pellettiin ja maalämpöön. Nyt on aika meilläkin.

Tänään julkistetussa veropaketissa tuetaan öljystä luopumista ennen kaikkea autoveroremontilla: auton hankintaveroa kevennetään neljänneksellä ja vuosittaista ajoneuvoveroa korotetaan samalla 100 miljoonalla eurolla. Kummassakin hiilipäästöporrastusta jyrkennetään. Aiempaa useammalla on varaa uuteen, vähäpäästöiseen ja turvalliseen autoon. Toiseksi lämmityspolttoaineiden veron hiilikomponentin nostaminen 75 miljoonalla eurolla lyhentää takaisinmaksuaikaa, kun kodissa mietitään öljylämmityksen korvaamista puhtaammilla vaihtoehdoilla.

3) ”Puolet lannasta ja yhdyskuntajätevesien lietteestä prosessoituna tehokkaaseen hyötykäyttöön 2025 mennessä”

Hahmottelimme ohjelmaan erillisen kärkihankkeen kiertotaloudesta. Se tarkoittaa laajasti ottaen sitä, että talouden läpi kiertävistä luonnonvaroista saadaan enemmän hyötyä irti. Ohjelmassamme erityisessä keskiössä on ravinnepäästöjen kääntäminen ongelmasta raaka-aineeksi. Olemme nyt riippuvaisia tuonnista monessa sellaisessa ravinteessa, jossa koko Suomen maatalouden tarpeet voisi tyydyttää kierrättämällä erityisesti lannan sisältämät ravinteet tehokkaasti. Ensimmäistä kertaa hallitusohjelmassa linjataan selvä ja kunnianhimoinen tavoite tähän pääsemiseksi.

Ravinteiden kiertotalous edellyttää tuntuvaa panosta talteenoton ja prosessoinnin laitosten ja prosessin alkuun saamiseen osana biotalouden panostuspakettia. Jatkossa on hyödynnettävä myös maataloustukia siten, että ne kannustavat muutokseen.

Tekemistä vaille…

Ohjelman pituus yli kaksinkertaistui tiivistyksistä huolimatta Juha Sipilän tavoittelemasta 16 sivusta. Silti siitä puuttuu 90 % siitäkin, mitä ehdimme keskustella ja sekin oli vain pieni osa siitä, mikä pitää tehdä tai ottaa huomioon. Ohjelmassa ei mainita erikseen vaikkapa aurinkovoiman esiinmarssia, sähkön kysyntäjoustoa tai kapasiteettimekanismeja, vaikka niihin liittyvät ratkaisut ovat tärkeitä. Tässä ohjelmassa asetetaan minusta kuitenkin tyydyttävällä tavalla enimmäkseen oikeantasoisia kulmakiviä. Niiden toimeenpano vaatii onnistumista kymmenissä muissa valinnoissa. Se työ alkaa tänään.

p.s. Keskityin tässä tietoisesti muutokseen. Samalla olen myös tyytyväinen, että rakennamme nyt energiaremonttia mahdollisimman tehokkain keinoin siten, että samalla minimoimme hiilivuodon eli energiaintensiivisen teollisuuden siirtymisen muualle energian tai päästöjen hinnoittelun tuloksena. Siksi päätimme ottaa käyttöön päästökaupan sähkönhintavaikutusten kompensoimisen hiilivuotoaloille (n 50-100 me päästöoikeuden hinnasta riippuen), emme heikentäneet teollisuuden energiaveroleikkureita, emmekä nostaneet sähköveroa, mikä olisi välttämättä rasittanut myös yrittäjien vauhtia.