Keinoja parempaan ja edullisempaan liikennejärjestelmään
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin liikenneverkkoesityksessä monet tavoitteet ovat hyviä, mutta keinot eivät näytä tässä muodossa toimivilta. Alla muutama huomio:
1) Uudenlaisten liikennepalvelupakettien edistäminen –> Toivon, että 10v päästä meistä monet voivat halutessaan valita liikkumiseensa selvästi nykyistä edullisemman kuukausipaketin, jossa yhdistyy vaikkapa 15 taksimatkaa, joukkoliikennematkoja, vuokra-auton käyttöä ja vaikka palveluntarjoajan yhdistämiä kimppakyytejä duuniin ja takas. Faktahan se on, että nykyiset omistusautomme ovat keskimäärin parkissa 95% ajasta. Käyttö- ja täyttöasteen parantamisessa voidaan digitekniikalla tehdä paljon ja liikkua silti samat matkat, mutta siten, että meille jää enemmän rahaa muuhun, kun emme maksa niin monesta parkissa ruostuvasta ajokista. Minusta luonteva tapa edistää tätä ei kuitenkaan ole se, että lakisääteisellä maksulla luodaan tilanne, jossa kuluttajalle voi samalla myydä liikkumispalvelun, kun hänen on pakko ostaa se LiVe-maksu. Luontevampia edistämiskeinoja voisivat olla esim yhdistelmäliikkumisedun määrittely työsuhdeauton rinnalle tai kimppakyytien veroedut. Niitä pitää selvittää osana vaihtoehtoa LiVe-mallille.
2) Paremmat väylät –> Hyvä, mutta 150 sivua LiVe-selvitystä ei kerro, mistä tulisi lisää rahaa teiden korjaamiseen ja rakentamiseen. Ainoat lähteethän ovat liikenteen maksukertymän kasvattaminen tai velkaantuminen, joka ei ole kestävä ratkaisu. Jos uusia väyliä halutaan nopeammin liikkeelle, minusta luontevin tapa on tapauskohtaisesti harkiten rakentaa niitä väyläkohtaisella maksulla. Se voisi perustua lähes kaikkien EU-maiden esimerkin mukaan lähitunnistukseen, jolloin ei tarvita yksityisyyden suojan kannalta hankalaa paikannusta.
3) Uudemmat autot –> Hyvä, Euroopan lähes vanhimman autokantamme soisi uudistuvan puhtaammaksi ja turvallisemmaksi. Liikenteen verotuksen painopistettä kannattaa pikku hiljaa viedä käytön ja haittojen suuntaan. Mitään rajua autoveron kertapoistoa ei kuitenkaan tällä tavalla voi toteuttaa.
4) Liikenneverkon tehokkaampi hallinnointi –> Hyvä, nykyinen rahanjaon sykli on turhan lyhytjänteinen ja panostusten toteuttamisjärjestyksessä näkyy siltarumpupolitiikan varjoja. Olenko sitten kyynistynyt jo liikaa, mutta epäilenpä pääsisikö LVM:n alainen erityistehtäväyhtiö poliitikkojen näpeistä? LVM:n selvityksen mukaan isot investoinnit päätettäisiin yhtiökokouksessa, jossa ääntä käyttäisi liikenneministeri ja 18 maakunnan edustajaa. Lisäksi eduskunta ohjaisi edelleen liikenneselonteoilla ja investointilistaa käsiteltäisiin säännöllisesti vielä hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. 2000-luvulla on nähty elinkeinoministerin marssivan pörssiyhtiön yhtiökokoukseen puuttumaan hyvinkin operatiivisiin asioihin… Harkitsisin myös vaihtoehtoa, että aloitetaan siirtymällä Ruotsin tapaan pidempiin 12-vuotisiin liikenneselontekoihin, antamalla liikennevirastolle itsenäisempi mandaatti valita rakentamis- ja korjauskohteiden järjestys sekä muuttamalla väylähankkeiden budjetointi esimerkiksi 5-vuotisiin siirtomäärärahoihin, jolloin budjettivuoden vaihtuminen ei nykyiseen tapaan sotke rakentamisen rytmiä.
Varmasti löytyy muitakin keinoja parempaan ja edullisempaan liikennejärjestelmään? Toivotetaan ne kaikki tervetulleiksi. Eteenpäin päästäneen järkevimmin, jos LVM ja VM istuisivat tosimielellä alas ja laatisivat muutamia vaihtoehtoja, joiden pohjalta hallitus ja eduskunta tehtävänsä mukaisesti valitsevat plussia ja miinuksia punniten.
