Maailmanpankki – männällä työntämisen ammattilaiset koolla
Listasin vaikutelmia YK:n huippukokousviikosta otsikolla ”Maailmanparantajien sukukokous”. Nyt olen vuorostaan matkalla kotiin Maailmanpankkiryhmän vuosikokouksesta. Tämäkin on valtava sirkus byrokratioineen, mutta tapaamisten perusteella selvästi enemmän konkretiassa kiinni. Jos YK-järjestöjen pääjohtajat ohjasivat dollareita koskevat kysymykset alemmille tasoille, niin täällä esittelypuheenvuoro aloitetaan sillä, montako miljardia tänä vuonna sijoittavat koulutukseen tai ilmastohankkeisiin ja missä maissa ja minkä tyyppisillä välineillä. Täällä puhutaan luvuilla. Useimmiten se on minusta tapa varmistaa, että ymmärretään asia samalla tavalla ja tiedetään mistä puhutaan ja että puhutaan jostain millä on oikeasti vaikutusta kohdealueiden elämään. Siksi olin täällä enemmän kotona.
Kuvaava ero on muuten sekin, että YK:n yleiskokousviikko on käytännössä jatkuva puhemaratoni vaikka harva yleiskokoussalissa onkaan kuin pienen ajan. Maailmanpankissa jäsenten puheoikeuskin on rationalisoitu siten, ettei puheita oikeasti pidetä salissa peräkkäin, vaan ne ovat nauhalta saatavissa youtubessa.
Reissun konkreettisin tarkoitus oli käydä tunnusteleva neuvottelu siitä, olisiko Maailmanpankin yksityisten investointien siivellä tarjota meille räätälöity kehikko Suomen investointimuotoisen kehitysrahoituksen yhdeksi välityskanavaksi. IFC:n varapääjohtaja Nena Stoiljkovic tiimeineen lisäsi uskoani tähän vaihtoehtoon. Olivat selvästi operatiivisia ja valmiita rakentamaan kuviota siten, että voimme valita vahvuuksiemme kannalta sopivat päästöttömän energiajärjestelmän investointeihin keskittyvät sektorit, mitata hankkeita päästövähennysten ja sukupuolivaikutusten kautta ja luoda erillisen prosessin, jolla varmistetaan, että suomalaisyrityksillä olisi mahdollisimman hyvät tiedot ja mahdollisuudet olla oikeaan aikaan hereillä hankkeiden kilpailutuksessa. Harkitsemme vielä muitakin vaihtoehtoja, mutta tämä on yksi vahvoista.
Pohjoismaalais-balttilaisella koalitioilla meidän näyttää olevan helppo löytää yhteiset painopisteet Maailmanpankkivaikuttamisessa: naisten ja tyttöjen oikeudet, ilmastonmuutos, ihmisoikeudet. Täälläkään kaikki maat eivät haluaisi sitoa näitä rahoitukseen – me haluamme. Haastoin useissa tapaamisissa sillä, että miksi Maailmanpankki ei ehdollista (esimerkiksi juuri tällä hetkellä Egyptissä) valtion finanssivakautta pelastavaa rahoituspakettia ehdottomammin fossiilipolttoaineita suosivien verojen ja subventioiden poistamiseen. Puhtaiden ratkaisujen käyttöönotto kun on kuitenkin lopulta enemmän kiinni hintasuhteiden muuttamisesta kuluttajien kannalta edullisiksi kuin siitä, että kaikki rahoittajat rientävät työntämään puhtaan energian hankkeita männällä käyntiin.
Fossiiliverojen ajaminen herätti vastakaikua, mutta toisaalta esim köyhimpien maiden rahoituksesta vastaava varapääjohtaja Axel van Trotsenburg asetti suht terävästi vastakysymyksellä rajan sille miten pitkälle hänestä voi mennä: ”Jos menet Togoon, jossa lähes kaikki autot ovat second hand tuontia teollisuusmaista eikä ihmisillä ole niihinkään varaa, niin sanoisinko että tulen takaisin kunhan olette tehneet näiden autojen ajamisesta liian kallista näille ihmisille?”.
Pankkiasioiden hoitamisen ohessa tapasimme jenkkivaikuttajia, Washingtonissa kun oltiin. Presidentinvaalien osalta kylmä hiki johtuu siitä, että Brexitinkin osalta gallupit epäonnistuivat, kun uudenlainen protesti-ilmiö muutti äänestäjäryhmien aktiivisuuskertoimia suhteessa niihin kertoimiin, joilla eri väestöryhmät suostuvat vastaamaan mielipidetiedusteluihin. Toisaalta täällä yllätyksiä jarruttaa osavaltioittain ja vaalipiireittäin tapahtuva valintamenettely. Voittaakseen Trumpin pitäisi kääntää kovin monta osavaltiota, joissa kaikissa väestöryhmittäiset muutokset eivät välttämättä häntä palvele.
Keskustelut varakauppaministerin ja kauppakamarin johtajien kanssa vahvistivat käsitystä, että Yhdysvalloissa Suomeen suhtaudutaan varsin suopeasti. Pidän myös menettelytavasta, että mukana on meille relevanteista asioista vastaavat kabinetin jäsenet, jolloin yksittäisiä yrityksiäkin koskeviin asioihin saa heti myös varsin suorat vastaukset.
Mistä kyynisen tuntuinen otsikkoni? Maailmanpankilla ja sen sisarpankki IMF:llä on merkittävä rooli maailman valuuttavakauden takaajina ja avaininfran rahoittajina. Samalla täällä olisi tärkeä muistaa, että rakenteelliset ja teknologiset muutokset edellyttävät yleensä enemmän vetoa kuin työntöä. Pankki on selvästi herännyt ympäristöongelmia ratkaisevien reformien tarpeeseen. Hieman huoletti, että niihin suhtaudutaan liiallisesti rahoituskysymyksenä, kun kyse on minusta voittopuolisesti päästöjen hinnoittelusta niissä asioissa missä se on mahdollista ja sääntöjen asettamista siellä missä hintamekanismia ei voi hyödyntää. Maailmanpankilla voi olla tässä suhteessa isompi vipu valtiontaloutta pelastavan rahoituksen ehdollistamisessa ympäristöhaittojen hinnoittelulle kuin rahoittajana suoraan ympäristöhankkeille. Haluan itsekin suunnata rahoitusta ympäristöhankkeisiin, mutta samalla meidän on oltava entistä tarkempia siinä mitä se tarkoittaa: monilla sektoreilla ja alueilla oikeasti hyviä hankkeita on kehitteillä liian vähän kaikelle pehmeälle rahoitukselle mitä jo on liikkeelläkin.
