Reilumpaa kauppaa Pariisissa?

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest

Yksi suomalainen pk-yritys muuttui eilen vientiyritykseksi solmimalla kaupan suuren ranskalaisen energiayhtiön kanssa. Sain itsekin olla vauhdittamassa tämän ja parin muun yrityksen maailmanvalloitusta puhumalla kaukolämmön tulevaisuudesta Pariisissa.

Sinänsä tuossakin energiaseminaarissa toistui tyypillinen asetelma: tanskalaiset olivat vahvasti läsnä suurten toimijoidensa (Danfoss, Frundfos jne) johdolla. Suomesta mukana muutama pk-yritys. Tapasin kyllä aiemmin samalla reissulla mm Fortumin, Valmetin, Metson ja Vaisalan maajohtajia, joista varsinkin kolmella viimeksi mainitulla on merkittävät toiminnot maassa. Missä he olivat eilen, kun olisimme kaikki hyötyneet Suomen cleantech-brändin rakentamisesta yhdessä? En sano ilkeilläkseni, mutta tässä meillä vaan on selvä ero. Sinänsä illallinen suomalaisten suuryritysten Ranskan maajohtajien kanssa yllätti siinä, kuinka yksituumainen innostus ja miltei lojaliteetti vallitsee presidentti Macronia kohtaan. Ja kyllä ainakin tämä seniorijohtajien porukka oli valmis äänestämään alkavana viikonloppuna Macronin parlamenttilistan ehdokkaita, vaikka pitivät listaa kokemattomana ja sekalaisena. Ja uskoivat, että tottakai Macronin liike saa suuren enemmistön parlamenttiin, vaikka se on puolueena alle vuoden ikäinen. Ranska muuttuu! Ja se tulee tarpeeseen jos onnistuu!

Reissun pääasia oli OECD:n vuosikokous. Olen pitänyt järjestöä valjuna ja vähän kylmän sodan jäänteenä. Yllätyin myönteisesti. OECD:n tutkijat muodostavat yllättävän hyvän think tankin. Keskustelut käytiin juuri niistä aiheista, jotka niin sanotusti pitävät minua valveilla öisin. Mitkä ovat globalisaatiokritiikin juurisyyt? Voidaanko kauppasopimuksia käyttää reilumman pelikentän luomiseen sosiaali- ja ympäristönormien noudattamisessa? Miten teknologiakehityksen aiheuttamaan ihmisten välisten tuottavuuserojen kasvuun vastataan? Riittääkö muuntokoulutus niin, että tehtaista potkitut pääsevät hyvän työn syrjään kiinni? Tarvitaanko lopulta perustulo ja miten se järjestetään fiksusti?

Oli kunnia allekirjoittaa Suomen puolesta ensimmäinen kansainvälinen veronkierron vastainen sopimus, joka muuttaa kerralla satoja verosopimuksia 67 allekirjoittajansa välillä ja tekee kansainvälisen veroshoppailun taas askeleen verran vaikeammaksi!

Tällaiset kokoukset ovat kätevä sauma kahdenvälisiin tapaamisiin. Intian valtiovarainministerin kanssa päädyimme perusteelliseen keskusteluun sähköautojen latausinfrasta: miten oma perheeni sähköautoilee myös maakuntiin reissatessa ja miten Fortum, ABB ja muut pohjoismaiset toimijat ovat päässeet verkon rakentamisessa alkuun. Hän oli vakuuttunut sähköautoista ratkaisuna Intian autoilun räjähdykseen ja tässä se taas näkyy, että pienenkin mittakaavan edelläkävijäratkaisuista kertominen on se, mikä jää mieleen. Myös pääasiasta eli EU:n ja Intian välisen vapaakauppasopimuksen etenemisestä saatiin yllättävän myönteistä viestiä.

Uuden-Seelannin ja Kanadan kauppaministereiden tapaamisissa huomasi, että juuri näiden maiden kanssa meillä on todella samanlainen arvopohja. Onneksi pääsemme pian lähettämään eduskuntaan esityksen EU:n ja Kanadan edistyksellisen vapaakauppasopimuksen ratifioimiseksi. Toivottavasti saamme jo alkusyksystä liikkeelle neuvottelut vastaavanlaisesta Uuden-Seelannin kanssa.

Kävin myös tapaamassa UNESCO:n hallintoneuvoston (samalla hallitus) puheenjohtajaa. Tämä YK-järjestö on jäänyt sivuun isojen maiden rahanjaossa ja taitaa hallinnossakin olla tavallista enemmän tehostamisen varaa. Samalla UNESCOlla on ainakin periaatteessa YK-perheen päävastuu koulutuksesta. Koulun keskeyttäminen ja heikot oppimistulokset ovat rauhan puutteen lisäksi se pääsyy, miksi pääosa Afrikkaa ei ole päässyt samanlaiseen kasvun kehään kiinni kuin Kaakkois-Aasia aikanaan. Koulutus on YK:n panoksissa liian vähällä. Erityisesti UNESCO:n ja UNICEF:n roolit tulisi selkeyttää ja keskitettiin koulutuksen operatiivinen toiminta kumpaan tahansa tärkeintä olisi järjestää toiminta fokusoidun tehokkaasti ja taata resurssit. Uskomme, että Suomella olisi UNESCO:n reformissa annettavaa ja siksi kävimmekin OECD-suurlähettiläämme Pekka Puustisen kanssa kiskomassa hallintoneuvoston kokoustilan ovia auki: kisaamme syksyllä paikasta sinne!

Lopuksi piipahdin puolentoista tunnin junamatkan päässä Brysselissä puhumassa eurooppalaisten keskustaoikeistolaisten puolueiden vuottaisessa ”EPP talks” -iltamassa. Puolustin kiivaasti vapaakauppaa ja avautumista. Globalisaatio ei ole ilmiönä edennyt yhtään liian nopeasti: jos olisimme sitä keinotekoisesti hidastaneet olisimme samalla estäneet satoja miljoonia aasialaisia nousemasta nälkärajalta keskiluokkaan.

Samalla peräänkuulutin ennakkoluulottomasti pohtimaan, pitäisikö myös Euroopan ehdollistaa kauppasopimusten tullietuudet sille, että kehittyvät maat myös toimeenpanevat niitä työ- ja ympäristöoikeuden kansainvälisiä perusnormeja, joihin sitoutuvat? Tai että kun täystyöllisyys edellyttää mahdollisuutta maksaa tuottavuuserojen mukaista palkkaa ja haluamme toisaalta pitää elintasoerot kohtuullisina, niin löytyykö tähän muuta ratkaisua kuin pienten palkkojen tukeminen perustulolla tai negatiivisella tuloverolla? Taisi olla vähän radikaalia kamaa konservatiivisemmalle siivelle, mutta moni tuli myös sanomaan, että juuri noin pitää uskaltaa ajatella.

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someoneShare on LinkedInShare on TumblrPin on Pinterest
0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *