+1,5º jo 10-30 vuoden sisällä – tekoja tarvitaan nyt!

Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n viikko sitten julkistamasta arviosta on kohistu ja hyvä niin. Tärkeintä onkin varmistaa, että IPCC:n tarjoilema huuma pakottaa meidät poliitikot todella vauhdittamaan ilmastotalkoita. Tarvitsemme tilanteen, jossa Suomen suurten puolueiden välillä vallitsee konsensus päästöverojen pitkäjänteisestä nostamisesta ja Suomen siirtämisestä pysyvästi ilmastotoimien nopeuttamista ajavaan joukkoon EU-pöydissä.

Suosittelen kuitenkin lämpimästi myös itse raporttiin tai sen 40 sivuiseen tiivistelmään tutustumista. Siitä löytyy kiinnostavia huomioita, joista ei niin paljon ole kohistu. Tässä muutama:

1) Tutkijaryhmä tulee korkealla luottamustasolla tulokseen, että tärkeänä pidetty 1,5 asteen rajapyykki lämpenemisessä esiteolliseen aikaan verrattuna toteutuu jo vuosiin 2030-2052 mennessä. Kyse ei olekaan lapsenlapsistamme! Esimerkiksi satojen miljoonien ihmisten ilmastopakolaisuus on aivan nurkan takana ja tulee näkymään useimpien meidän omassa elämässä!

Olen ajanut ilmastotalkoita 25 vuotta ja ne olivat keskeisin syy minulle kiinnostua politiikasta. Silti minäkin olen aina perustellut ponnisteluita sillä, että meidän on oltava oikeudenmukaisia lapsenlapsiamme kohtaan. Ja olen turhautuneena jupissut, että ilmastotalkoita ei oteta vakavasti, koska ihminen luonnostaan aliarvostaa kaukana olevia asioita. Nyt ei tarvitse arvostaa lapsenlapsia! Ei ole varaa puolustella, että kyllä he pärjäävät, kun tekniikka suo heille vallankumouksellisesti paremman elämän muutoin. Ongelma on silmillä meidän elämämme aikana. Ja voimme merkittävästi vaikuttaa siihen, miten paha ongelma meihin osuu jo 10-30 vuoden päästä.

2) Lämpenemisen jatkuminen kahteen asteeseen vuosisadan toisella puoliskolla näyttää vääjäämättömältä. 1,5 asteessa pysyminen edellyttäisi tutkijoiden arviossa globaalien nettopäästöjen vähentämistä 40-60 prosentilla vuoden 2010 tasosta jo vuoteen 2030 mennessä ja koko maailman painamista nettona hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Missään en mieluummin erehtyisi kuin tässä: ei tule tapahtumaan.

Näillä näkymin pääsemme tuohon vähennystahtiin hädin tuskin edes Euroopassa, missä päästöt ovat olleet laskussa jo jonkin aikaa. EU:n päästöt ovat alle kymmenesosa maailman päästöistä. Aasiassa, missä päästöt kasvavat kovaa vauhtia, nettopäästöjen puolittaminen reilussa kymmenessä vuodessa tuntuu mahdottomalta. 2020-luvun aikana miljardit aasialaiset ostavat ensimmäisen autonsa ja painavat ensimmäisen kerran jääkaapin päälle. Tämän vuosisadan päästökehitys ratkaistaan nimenomaan Aasiassa. Afrikan osuus näyttää jäävän yllättävän pieneksi, muutamaan prosenttiin.

Voidaanko ajatella, että tuleva vuosikymmen voidaan vielä saastuttaa ja sen jälkeen spurtataan oikein kunnolla ja painetaan päästöt nollaan kun lähestytään vuotta 2050? Ei voida. Hiilidioksidi säilyy ilmakehässä tuhansia vuosia. Kumulatiiviset päästöt ratkaisevat. Vuosikymmenen myöhästyminen tekee 1,5 asteeseen jäämisen jo erittäin vaikeaksi, vaikka sen jälkeen tekisi mitä temppuja.

3) Ilmastotalkoita kannattaa ehdottomasti kiihdyttää, vaikka 1,5 astetta ehkä meni jo. IPCC:n arvion mukaan Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä annetut sitoumukset ovat viemässä 3 asteen lämpenemiseen.  Viljelykelpoisen kuivan maan määrä riippuu meren pinnan korkeudesta. Antarktiksen ja Grönlannin sulaminen nostaisi IPCC:n mukaan meren pintaa mahdollisesti jopa metrejä. Tällä olisi suora vaikutus satojen miljoonien ihmisten kykyyn tulla toimeen. Näiden jäämannerten pysyvyyden arvioidaan järkkyvän jossain 1,5 ja 2 asteen välillä. Kolmen asteen vaihtoehdossa oltaisi todella liukkailla jäillä! Ja juuri niille liukkaille olemme nyt luisumassa Pariisin sitoumusten viitoittamalla tiellä!

4) Kymmenien senttien merenpinnan nousu ja sään ääri-ilmiöiden yleistyminen arvioidaan erittäin todennäköiseksi jo 1,5 asteen lämpenemisen tasolla. Muutosten vaikutuspiirissä olevien ihmisten määrä kasvaa kiihtyvästi tästä eteenpäin. Mitä se sitten merkitsee? Pystyykö ihmiskunta jatkamaan kehitystä aiheutuvista ongelmista huolimatta? Olihan 1900-lukukin suunnaton menestys, vaikka siihen mahtui kaksi maailmansotaa ja järkyttävästi muuta väkivaltaa.

Parhaassa tapauksessa ihmiskunta pystyy sopeutumaan kohtuullisin ponnistuksin, huonommassa ei. Ilmaston lämpeneminen on tosiasia, mutta haitat ovat epävarmoja riskejä. Tarkoittaako tämä, ettei mitään kannata tehdä? Ilmastotalkoot kannattaa jättää väliin, jos vastustat myös kodin ja auton vakuuttamista. Talkoisiin kannattaa osallistua, jos teet päätöksen samalla tavalla kuin ostat vakuutuksia.

Tiede arvioi ilmastonmuutoksen kiihtymisen aiheuttamien tuhojen todennäköisyyden niin korkeaksi, että itse ainakin ottaisin vakuutuksen ja panostaisin riskien hillintään.

Mitä tehdä: Globaalisti tarvitaan ydinvoimaa ja keinotekoista hiilen ilmasta sitomista

Tehdessään oletuksia eri päästöpoluista, IPCC arvioi kuitenkin myös teknologisten ratkaisujen skenaarioita, joihin liittyen muutama huomio.

Kaikissa 1,5 asteeseen jäävissä poluissa tarvitaan hiilidioksidia ilmakehästä takaisin keräävä tekniikka, jolla kerätään kokoluokaltaan kaikkia vuodesta 2018 eteenpäin ilmaan päästettäviä päästöjä vastaava määrä! Siinä haaste teekkareille! Kaikissa 1,5 asteen skenaarioissa vaaditaan ydinvoimalla tuotetun energian määrän moninkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä ja kasvavan selvästi enemmän kuin uusiutuvan energian. Siinä mietittävää ydinvoiman vastustajille! Tuuli- ja aurinkovoima ovat tärkeitä ja yleistyvät onneksi joka tapauksessa nopeasti.

Meillä haaste ei ole sähkö vaan lämpö, autot ja ruoka

Nuo ovat globaaleja päätelmiä siitä, mitkä teot ratkaisevat. Niissä painottuu siis Aasian tilanne. Keskeinen ero on, että meillä pohjoismaissa ongelma ei ole sähkö, josta 90 prosenttia syntyy jo hiilidioksidivapaasti.  Meillä haaste on lämmitys, liikenne ja syöminen. Vastaavasti meillä talkoita ei ratkaise se, nouseeko Fennovoiman ydinvoimala Hanhikiveen tai kaksin- vai kolminkertaistuuko Suomen tuulivoimakapasiteetti. Suurempi ilmastokysymys meillä on se, pystytäänkö polttamalla tuotetun lämmön osuus puolittamaan Helsingin seudulla tai siirtyvätkö suomalaiset sähköautoihin jo ensi vuosikymmenellä vai vasta 2030-luvulla.

Kaupungeissa tarvitsemme lämmön kiertotalouden. Lämpöpumpputekniikan kehitys on viime vuosina avannut huikean mahdollisuuden hukkalämpöjen pienentämisessä murto-osaan. Polttamalla tuotetun lämmön osuus pitää pakottaa alas. Markkinat keksivät kyllä tehokkaimmat korvaavat ratkaisut. Pian eduskuntaan annettava hallituksen lakiesitys kivihiilen kieltämisestä on potku tuohon suuntaan. Tulevina vuosina on tärkeä lopettaa turpeen erivapaudet ja nostaa lämmityspolttoaineiden veron hiilimaksua määrätietoisesti.

Liikenteessä sähköistyminen on ratkaisu. Sähkömoottori on niin paljon polttomoottoria tehokkaampi, että hiilellä tuotetulla sähkölläkin ajaminen on parempi vaihtoehto kuin bensiinillä tankkaaminen. Hiilivapaa sähköjärjestelmä on myös helpoin osa talkoita ja pohjoismaissa se jo lähes tehty. Liikenteen verotuksessa pitää yksinkertaisesti asettaa vaatimukseksi, että viimeistään 10 vuoden päästä muun kuin polttomoottoriauton ostaminen on aina kuluttajalle edullisempi vaihtoehto. Auto-, ajoneuvo- ja polttoaineveroja pitää säätää niin rajusti, että tämä toteutuu.

Ruoan osalta siitä ei pääse mihinkään, että lihan osuutta pitää vähentää. Minulla ei ole oikeutta eikä intoa saarnata. Syön myös lihaa. Mutta olen kyllä alkanut suosia kasvisruokia kiihtyvästi ja alkanut tottua siihen. Ilmaston kannalta määrät ratkaisevat.

Pitäisikö valtion tehdä jotain ruokavaliolle? Aihe on aika lailla tabu. Mutta voi toki kysyä, miksi pidämme luonnollisena päästöjen mukaan verottamista liikenteessä, lämmössä ja sähkössä, mutta emme ruoassa? Olisiko arvioituun hiilijalanjälkeen perustuva ruokavero kuolinisku suomalaiselle eläintaloudelle? Ei välttämättä. Uskon, että suomalainen liha, maito ja muna pärjäisi kuljetusten ja kasvatustapojen avulla hiililaskennassa varsin hyvin brasilialaiseen verrattuna. Samasta syystähän hiiliperusteinen lämmityspolttoaineiden vero suosii kotimaista biomassaa tuontihiileen nähden tai fossiilisen bensiinin vero suosii kotimaista biokaasua.

Metsänielut mietittävä tarkkaan

Suomessa IPCC:n raportti tuotti ennennäkemättömän voimakasta keskustelua erityisesti metsänieluista. Hyvä niin. Huikeaa ja innostavaa, että aletaan laajemmin ajatella sitä, että metsäisissä maissa puuhun sidonta on keskeinen osa hiilitasetta. Tähän verrattuna IPCC:n raportti tarkastelee nieluihin liittyviä vaihtoehtoisia skenaarioita yllättävän vähän.

Vaikeita kysymyksiä, joihin pitää etsiä vastauksia Suomessa lähikuukausina. Puhtaiden ratkaisuiden ja biotalouden ministeriryhmässä sovimme pari viikkoa selvityksestä, jossa arvioidaan tarpeellisen nielupolitiikan polku siten, että nettopäästömme laskevat 85-90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Palaan omalta osalta nieluihin ja muiden Suomessa ja Euroopassa tarvittaviin poliittisiin päätöksiin lähikuukausina. Kokoomuksessa hyväksyimme eduskuntaryhmän perusteellisen käsittelyn tuloksena lähtökohdat ilmastolinjauksillemme elokuussa. Niitä jalostetaan parhaillaan ja täydennetty versio käsitellään puoluehallituksessa joulukuussa. Tervetuloa siihen työhön jos kiinnostaa!

p.s. Ja jos vielä epäilee itse ilmastonmuutosta, niin lämpeneminen alkaa kyllä olla ”taivaan tosi”. Tutkijapaneeli päätyy erittäin korkealla luottamustasolla tulokseen, että vuosien 2006-2015 lämpötila oli lähes asteen lämpimämpi kuin vuosina 1850-1900 eikä tuo ollut vain hetkellinen poikkeama.