Ansiosidonnainen starttirahaksi, järjestöt eivät saa estää
Hallitus viimeistelee parhaillaan työllisyys- ja yrittäjyyspakettia, joka on tarkoitus julkistaa lähiviikkoina. Tietojeni mukaan siinä on paljon hyvää, mutta vielä tarvittaisiin ripaus rohkeutta purjeisiin. Näkyviä tuloksia saadaan tuntuvilla reformeilla. Viilauksilla saa vain värinää.
Yksi tuntuva ja nopeavaikutteinen keino olisi työttömyystukien muuntaminen aktivointirahaksi. Kaikkia työttömyystukia pitäisi voida käyttää ilman byrokratiaa määräaikaisena palkkatukena työttömän työllistyessä ja starttirahana, jos työtön lähtee kokeilemaan siipiään yrittäjänä. Tähän suuntaan ollaankin menossa, mutta harppaus uhkaa jäädä vajaaksi. Työmarkkinajärjestöt ovat tiukasti vastustaneet aktiiviraha-uudistuksen ulottamista ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Ne pitävät sitä omana linnoituksenaan, johon eduskunta ei saisi puuttua.
Eihän siinä mitään, jos työmarkkinajärjestöt oikeasti omistaisivat ansiosidonnaisen rahoituksen. Todellisuudessa yli 90 prosenttia ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta kuitenkin rahoitetaan suoraan valtion tai sen hallinnoiman työttömyysvakuutusrahaston kautta lakisääteisillä maksuilla. Vain alle 10 prosenttia kerätään työttömyyskassojen jäsenyyksien perusteella. Sitä paitsi viime vuonna jo 360 000 palkansaajaa hoiti tämän kymmenyksensäkin ansioturvasta järjestöistä riippumattoman YTK:n kautta eli työmarkkinajärjestöt eivät oikeastaan edusta edes tätä kenttää kattavasti.
Petyin työministeri Jari Lindströmin vastaukseen eilen kyselytunnilla. Hän tuntuu olevan alistumassa painostukseen. Heti perään pääministeri Juha Sipilä pyysi eduskunnalta apua työmarkkinajärjestöjen painostamiseksi rohkeamman aktiiviraha-uudistuksen taakse. Sekin kertoo surkuhupaisalla tavalla työpolitiikan valtasuhteista. Mutta tarkoitus pyhittää keinot ja toivottavasti Sipilä ei ole menettänyt toivoaan. Sinänsä ”Rinteen työllistämisseteli-mallissakin” aktivointirahaksi muuntaminen koskisi myös ansiosidonnaista kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen, joten toivottavasti demarit voisivat nyt myydä mallinsa ainakin ammattiyhdystysliikkeelle.
Jokainen kuukausi työttömänä lisää nimittäin nopeasti riskiä pitkäaikaistyöttömyydestä. Aktiiviraha-uudistus tepsisi paljon paremmin, jos se koskisi myös ansiosidonnaisen päivärahan osuutta.
Surullisin olen siitä, jos hukkaamme mahdollisuuden lisätä tuntuvasti korkeasti koulutettujen yrittäjyyttä tässä maassa. Perinteisesti meillä on insinöörejä ja kauppatieteilijöitä myöten menty lähes aina toisen työnantajan töihin. Yrittäjyyttä on ollut turhan vähän. Meneillään olevassa rakennemuutoksessa yt-neuvottelut koskevat useimpia meistä ja moni joutuu valitettavasti työttömäksi. Yrittäjyyden riski pelottaa liikaa. Ansiosidonnaisen turvin sitä voisi kokeilla, mutta nykysäännöin ei saa. Pitää istua kotona ja täytellä työhakemuksia.
Tämän korkin irrottaminen päästäisi pullon suusta kymmeniä tuhansia liiketoimintaideoita. Osa lentäisi, osa ei, mutta ansiosidonnaisella olevien yrittäjyysstartti olisi kaikkien analyysien perusteella juuri sitä mitä Suomi tarvitsisi. Se synnyttäisi myös niitä työsuhteisia työpaikkoja, kun osa start-upeista lähtisi kasvamaan.
Toki tällä lääkkeellä olisi myös sivuvaikutuksia. Varsinkin yksinyrittäjien kesken tulisi epäreiluja tilanteita, kun ansiosidonnaisella starttaava voisi hinnoitella itsensä halvemmaksi kuin alalla jo toimiva yrittäjä. Subventio olisi kuitenkin jatkossa enintään 400 päivän mittainen, kun eduskunta on jo päättänyt lyhentää ansiosidonnaisen pituutta. Minun mielestäni yrittäjyyden puute on Suomelle kohtalonkysymys, lyhytaikainen kilpailuvääristymä ei. Syöpähoitoihin ryhtymistäkään ei yleensä hylätä sivuvaikutusten pelossa. Paitsi jos potilas ja omaiset ovat luovuttaneet?
