Aika loppuu Aleppossa
Keskustelimme eilen Syyrian katastrofaalisesta tilanteesta presidentin ja hallituksen yhteisessä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Suomi tuomitsee jyrkästi sotatoimien tarkoituksellisen kohdistamisen siviileihin ja siviilikohteisiin Syyriassa.
Meille kaikille on selvää, että Venäjällä on tilanteesta erityinen vastuu. Vaikka maailmassa tapahtuu kauheita asioita jatkuvasti, yksittäiset ilmiöt nousevat aika ajoin käännekohdiksi, joilla on pitkällisiä seurauksia. Pidän todennäköisenä, että Aleppon kohdalla ollaan ilmiönä lähellä sellaista momentumia, jossa Venäjän välinpitämättömyys kohtuuttomista siviiliuhreista johtaa rajuun suhteiden kiristymiseen länsimaailman kanssa ja läntisen kansalaisyhteiskunnan Venäjä-kuvan negatiiviseen kärjistymiseen. Se ei ole Venäjän etu, mutta Moskovassa tilannetta ei välttämättä ole nähty.
Julkinen tuomitseminen on tärkeää itsessään mutta vielä tärkeämpää on yrittää tehdä asialle jotakin. Suomen mahdollisuudet ratkaista Syyrian tilannetta ovat rajalliset, mutta kaksi asiaa voimme tehdä:
Ensinnäkin meidän on tarjottava syyrialaisille humanitaarista apua. Suomen panos Syyrian ja lähialueiden auttamiseen on itse asiassa varsin merkittävä. Annamme tänä vuonna apua yhteensä 25 miljoonaa euroa. Siitä Suomen 15 miljoonaa euroa on humanitaarista apua ja loput 10 miljoonaa kehitysyhteistyörahaa, jolla muun muassa autetaan lapsia pääsemään kouluun. Olemme 2011 lähtien auttaneet Syyrian konfliktin uhreja yhteensä yli sadalla miljoonalla.
Toiseksi meidän on hyödynnettävä Suomen hyviä yhteyksiään Venäjään. Suomi ei voi ottaa rauhanvälittäjän roolia Syyriassa, mutta meidän on osaltamme välitettävä venäläisille vahva viesti siitä, että Venäjä ei voi enää välttää erityisvastuutaan ilman, että siitä on seuraamuksia Venäjän ja lännen yhteistyölle.
Ilman vettä, ruokaa ja lääkkeitä aleppolaiset käyvät epätoivoista taistelua aikaa vastaan. Pommitukset täytyy saada taukoamaan heti, jotta ihmisille saadaan vietyä edes kaikkein välttämättömintä apua.
