Moskovassa ratkomassa pitkää listaa

Suomen vienti Venäjälle kasvoi viime vuonna vajaan viidenneksen usean viileän vuoden jälkeen. Useammat suomalaisyritykset ovat myös investoimassa Venäjälle. Aktivoituminen näkyy myös sellaisten haasteiden ja mahdollisuuksien määrässä, joita Venäjän tapauksessa on tarve ja myös mahdollisuus ratkoa ministeritasolla.

Pidimme tällä viikolla Moskovassa Suomen ja Venäjän välisen talouskomission puheenjohtajatapaamisen varapääministeri Dmitri Kozakin kanssa. Nostin pöydälle 12 asiaa. Arvioisin, että näistä noin puolet etenee keskustelujen pohjalta myönteiseen suuntaan.

Aiheet ovat laidasta laitaan. Myönteisinä avauksina sovimme prioriteettihankkeiden edistämisestä jätteen hyödyntämisessä energiaksi ja pohjoisen musta hiili -päästöjen vähentämisessä. Jäte-energiassa on Venäjällä tiettyä momentumia. Suomalaisilla olisi Fortumin ja Outotecin johdolla ratkaisuja niin kaatopaikkajätteen kuin jätevesilietteen turvallisessa hyödyntämisessä. Esimerkiksi Viipurin jätevesiä ja Petroskoin kiinteää jätettä koskevat hankkeet ovat olleet pitkään pohjoisen ulottuvuuden rahoituksellakin vireillä. Toivottavasti nytkähtäisi nyt toteutukseen.

Mustan hiilen eli nokipäästöjen osalta pyrimme saamaan vauhtia erityisesti Kuolan niemimaan lämpövoimaloiden uudistamiseen. Moskovassa tähän tuntuisi kiinnostusta olevan. Keskeinen tuki on presidentti Sauli Niinistön pitkäjänteinen työ aiheen nostamiseksi arktisella agendalla.

Pieni mutta ehkä strateginenkin mahdollisuus saattaisi olla lähellä avautumista, jos saamme viimeisteltyä sopimuksen suomalaisopiskelijoiden työharjoittelulupia nopeuttavasta menettelystä. Ongelmahan on ollut, että jos haet keväällä kesätöihin Venäjälle, niin joulu tulee usein nopeammin kuin harjoitteluun tarvittava työlupa. Turhan monelta on jäänyt Venäjä-ammatti kokeilematta, vaikka olisi jopa tohtinut vaihto-oppilaaksikin lähteä. Muutamakin nuori Venäjä-ammattilainen kehkeytymään vuodessa on merkittävä lisä.

Useampaa yritystä koskevista haasteista voi mainita julkisuudessakin käsitellyn Venäjän suunnitelman koivutukkien vientirajoituksista. Menemättä yksityiskohtiin asiassa on halua etsiä toimivaa ratkaisua, mutta katsotaan.

Osallistuin Moskovassa myös vuosittaisen Gaidar-foorumin pääpaneeliin yhdessä mm. pääministeri Dmitri Medvedevin, JPMorgan Chase -investointipankin hallituksen puheenjohtaja Jacob Frenkelin ja Eurooppa-neuvoston ex-puheenjohtaja Herman Van Rompuyn kanssa. Panelin illalliselle osallistuivat myös Venäjän suurimman pankin Sberbankin pääjohtaja German Gref, etäisesti Tekesiä vastaavaan Rosnanon pääjohtaja, entinen varapääministeri ja ns Venäjän yksityistämisen isä Anatoly Tsubais sekä uusi talousministeri Maksim Oreshkin, jota tapasin myös erikseen ja jonka tunnen jo siltä ajalta, kun olimme molemmat pankeissa töissä.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että fiksua ja avarakatseista porukkaa Venäjän talouspuolen päättäjissä enimmäkseen liikkuu. Putinin hallinto on sekoitus voimakoneistojen vahvaa otetta ja sitä tietyissä asioissa tasapainottavaa talousliberaalia ekonomistiporukkaa, joka on henkilöiden ja ajatusten tasolla säilyttänyt melkolailla jatkuvuutta Jeltsinin kauden alusta saakka, vaikka asioita toki hoidetaan olosuhteiden mukaan.

Maailmantalouden lähivuosien kasvuun näyttää löytyvän vahvaa luottoa niin Venäjällä kuin länsikapitalistienkin joukossa. Toivottavasti aurinkoisten aikojen jatkuvuuteen ei kuitenkaan tuudittauduta.

Venäjän talousvaikuttajien parissa on yllättävän paljon kiinnostusta, uskoakin, kryptovaluuttoja kohtaan. Huomasin saman viime vuonna Valko-Venäjällä. Liekö syy siinä, että maiden oma valuuttahistoria on ollut kovin volatiili? Vai onko mukana kaunaa dollarirahoituksen niskalenkistä nykyisessä valuuttajärjestelmässä? Venäjän vastaisista pakotteista eniten on nimittäin tuntunut se, että pankit ympäri maailmaa varovat tarkkaan pakotelistattuja tahoja pelätessään yhteyksien katkeamista amerikkalaispankkeihin ja sitä kautta dollarimarkkinaan.

Keskustelin reissulla myös suomalaisten yritysjohtajien kanssa. Toissasyksyltä edellinen vastaava aamukahvi Moskovassa jäi mieleen siitä, että moni yritys kertoi ruplamääräisen myynnin nopeasta kasvusta, joka oli silloin juuri käynnistynyt. Viime vuonna vienti ja investoinnit Venäjälle lähtivätkin laajemmin kasvuun. Toisaalta eilen vahvistui käsitys siitä, että useimmilla aloilla kyse on kuitenkin enemmän vakiintumisesta kuin viime vuosikymmenen kasvuvaiheen paluusta. Se on loogista, koska olen ihmetellyt miten Venäjän tuonti on kasvanut tämänkään verran tilanteessa, jossa öljyn hinta ei ole rajussa kasvussa ja ruplan arvo euroissa on edelleen vain noin puolet viiden vuoden takaisesta tasosta. Kulutusta ja venäläistä investointikysyntää kasvattaa kuitenkin jo vakiintuminen itsessään. Rupla ei enää heittelehdi rajusti. Inflaatio on saatu historiallisen alas (vain 2,5% 2017!), nimelliskorot seuranneet perässä. Hankintabudjetit pystytään taas toteuttamaan – niin yrityksissä kuin kotitalouksissa.

Minulla oli myös kunnia muurata peruskiveä YIT:n (pitkästä aikaa ensimmäiseen) uuteen kerrostalokohteeseen Moskovan kaupungin sisällä, nähdä miten Valio tekee sulatejuustoa tehtaassaan ja Huhtamäki kartonkipakkauksiaan Moskovan Oblastissa (”maalaiskunnassa”). Valio on tehnyt parhaansa suomalaisen brändin jatkuvuuden eteen elintarvikkeiden tuontikiellon aikana lokalisoimalla tuotantoa siinä määrin kuin se on laatuvaatimuksista tinkimättä mahdollista. Vähemmän tunnettua lienee se, että Huhtamäki pyörittää Venäjällä Itä-Euroopan suurinta kartonkipakkausten tehdasta. Sieltä tulee myös kolmasosa Suomemessa myytävien kananmunien pakkauksista. Haasteitakin näillä suurilla investoijilla riittää, mutta aina niistä jotenkin on selvitty ja selvitään jatkossakin!