Kybertiedustelun torjunta on kansallinen sokea piste
Näin kiteytettiin vuosi sitten valmistuneessa riippumattomassa arvioinnissa (Lehto, Limnell & al, 2017). Tiedustelulait ovat tarpeen, koska suomalaisten turvallisuusuhat ovat entistä enemmän kansainvälisiä, entistä enemmän läsnä tietoverkoissa ja entistä enemmän hybridiuhkia, joissa yhdistyvät lailliset ja laittomat, valtiolliset ja ei-valtiolliset toimijat.
Tiedustelulainsäädännöstä käydyssä lähetekeskustelussa eilen eduskunta tuntui olevan laajalla enemmistöllä yksimielinen siitä, että uusia valtuuksia tarvitaan. Hyvä niin. Pakettia on valmisteltu kaksi ja puoli vuotta poikkeuksellisen laajassa yhteistyössä, myös parlamentaarisen työryhmän voimin. Siitä huolimatta on hyvä punnita jokainen yksityiskohta tarkkaan ja käydä perusteellinen käsittely eduskunnan valiokunnissa.
Onko perustuslain säätämisjärjestystä edellyttävät osat syytä käsitellä nopeutetusti eli 5/6 kansanedustajien enemmistöllä määritellä kiireellisiksi sen sijaan, että lainsäädäntö jäisi odottamaan vaalien jälkeisen eduskunnan hyväksyntää? Viime kädessä perustuslakivaliokunta harkitsee ja eduskunnan täysistunto ratkaisee asian. Hallituksena olemme nopean käsittelyn kannalla. Nähdäksemme juuri tällaiset tilanteet ovat syy, miksi perustuslaissa tällainen menettely yleensäkin on mahdollistettu.
Meillä on selvä vaje suojautumisessa kansainvälisen terrorismin ja kybertiedustelun uhkaan, myös verrattuna muihin pohjoismaihin. Naapurimaissa jo tapahtuneet turvallisuusympäristön muutokset näyttävät nyt tapahtuvan Suomessa – ja entistä nopeammin.
Jokainen terrorin uhri ja jokainen kriittisiin tietojärjestelmiimme asennettu ”kyberpommi”, joka olisi tarkkaan punnitulla ja tasapainoisella lainsäädännöllä voitu estää, on liikaa.
Eduskunnassa herätti eniten keskustelua suomalaisten luottamuksellisen viestinnän suoja, jonka turvaamisessa pitääkin olla tarkka. Julkisuudessa on paljon puhuttu niin sanotusta massavalvonnasta. Sitä tämä laki ei esitetyssä muodossaan mahdollista. Tietoliikennetiedustelu kohdistuisi aina erilliseen selkeästi määriteltyyn kansallisen turvallisuuden uhkaan, ja se edellyttäisi tuomioistuimen tapauskohtaista päätöstä. Lisäksi jokaisesta tuomioistuimen luvasta, olipa se sitten myönteinen tai kielteinen, pitäisi ilmoittaa uudelle tiedusteluvaltuutetulle. Tällä uudella riippumattomalla laillisuusvalvojalla olisi käytännössä rajoittamaton tiedonsaantioikeus suojelupoliisin tiedustelutoimintaan. Laillisuusvalvojalla olisi myös oikeus viime kädessä määrätä tiedustelumenetelmän käytön keskeytettäväksi tai lopetettavaksi, jos hän katsoo valvottavan menetelleen lainvastaisesti tiedustelutoiminnassa.
Uusia tiedusteluvaltuuksia valvoisi sisäministeriön ohella myös eduskuntaan perusteilla oleva erityinen tiedusteluvalvontavaliokunta. Tämän lisäksi jokaisella suomalaisella olisi oikeus kannella tiedusteluvaltuutetulle, jos tiedustelutoiminnassa on hänen nähdäkseen rikottu hänen oikeuksiaan tai menetelty muutoin lainvastaisesti.
Prosessit lukkoineen on rakennettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan määräyksien mukaisesti sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU:n tuomioistuimen ratkaisukäytännöt huomioiden.
Tiedustelutoiminnassa joudutaan aina yhteen sovittamaan turvallisuuteen ja yksityisyyteen liittyviä perusoikeuksia keskenään. Nykyisessä esityksessä on onnistuttu tässä niin hyvin, että nukun yöni paremmin, jos lainsäädäntö on voimassa. Myös sen jälkeen, kun en ole enää sisäministeri.
