Kaksi ankkuria katkesi riihessä

En mielellään kirjoita rajusti.

Suomen hallitus otti kehysriihessä vaarallisen askeleen ylivelkaantumisen varassa lepäävään unelmahöttöön. En mielellään kirjoita rajusti, mutta tässä asiassa se vaan parhaiten kuvaa sitä, miten asioiden tilan näen.

Ensinnäkin hallitus katkaisi 20 vuotta kestäneen menokehys-ankkurin ja kiihdyttää velkaantumista nousukauden kynnyksellä. Velanoton kiihdyttäjät löivät valtiovarainministeriön ja Keskustapuolueen heittämällä.

Jo valtiovarainministerin pohjaesitys sisälsi toistakymmentä miljardia velanottoa ensi ja sitä seuraavalle vuodelle. Kokonaisuutena, Keskustan kiemurtelun ansiosta, Suomen lähivuosien velanotto loiveni peräti veret seisauttavat kaksi prosenttia. Onko tämä kahden sadasosan ero vasemmiston velkaesityksiin nyt se Keskustan vastuun linja, vai tarjottiinko meille vain viikon näytelmä ja näkyjä?

Toinen Suomen talouspolitiikan ankkuri katkaistiin siinä, mitkä työllisyyslaskelmat hyväksytään sellaisiksi, joiden varassa voidaan kuitata lisämenoja. Tähän asti on joka riihessä syystäkin jännitetty, mitkä luvut valtiovarainministeriö arvioi eri ministeriöiden esittämien temppujen vaikutuksiksi pysyvään työllisyyteen, yli suhdanteiden.

Nyt päätettiin, että jokainen ministeriö arvioikin omat keinonsa itse ja valtiovarainministeriö pesee kätensä. Valtiovarainministeriön ekonomisti Olli Kärkkäinen kommentoi laskelmia tuoreeltaan osuvasti: ”Potentiaalin ja vaikutusarvion ero unohtui”.

Wappumiljardi katkaisi kehys-ankkurin

Kehykset särkyivät, kun vasemmiston wappumiljardi lisättiin budjetin päälle. Kuka oikeasti kantaa riskin velkaloukusta? Nuorisomme. Heidän veronsa kiristyvät, kun tänään ei kanneta vastuuta. Seniorit. Onko hyvinvointivaltion hoivalupaus tulevina vuosikymmeninä voimassa, kun tänään ei kanneta vastuuta? Käyvätkö tämän päivän pienet lapset enää maailman parhaita kouluja, jos ylivelkaantunut Suomi ajautuu velkasaneeraukseen?

Hallituksen lähtökohdat puolivälitarkasteluun olivat seuraavat: Hallitusohjelmassa sovitut, julkista taloutta vahvistavat työllisyysuudistukset, olivat toteuttamatta. Menoja pysyvästi lisäävät päätökset oli sen sijaan tehty, hinnaltaan suurempina kuin oli tarkoitus.

Itsearviointi korvasi VM:n seulan työllisyysvaikutuksissa

Miten hallitus reagoi? Tekikö se puuttuvat päätökset, joiden avulla julkinen talous vahvistuisi luvatut 2 miljardia euroa vuosittain? Ei. Valtiovarainministeriö arvioi hallituksen työllisyyspäätösten vaikutukseksi 150 miljoonaa euroa. Hallitusohjelmassa luvattu kahden miljardin euron työllisyyshyöty toteutui siis noin viisiprosenttisesti.

Työllisyystoimia kehysriihessä väitetään kuitenkin tehdyn 40 000–44 000 työllisen edestä, eli puolet hallituksen koko tavoitteesta. Miten ristiriita selittyy? Siten, että ensinnäkin hyväksyttiin kunkin ministeriön omat arviot toimiensa vaikutuksista työssäkäyvien määrään ja toiseksi näistä työpaikoista suurin osa on kiistatta sellaisia, että toimet eivät vahvista julkista taloutta lainkaan.

Osatyökykyisten työllistäminen Ruotsin malliin valtion Työnvälitys Oy:n subventoidulla vuokratyötarjonnalla on todennäköisesti sinänsä enemmän hyvä kuin huono asia, ja tarpeellista sosiaalipolitiikkaa. Samoin jatkuvan oppimisen ohjelma, joka vähentää ammattitaidon vanhenemisen takia työttömäksi juuttumista. Kumpikin kuitenkin vaatii niin runsaita verovarojen panostuksia, etteivät ne julkista taloutta näytä vahvistavan, ainakaan merkittävästi.

Kaikki työttömyyden vähentäminen on oikein. Silmien ummistaminen erolta julkista taloutta vahvistavien ja sitä ei vahvistavien työpaikkojen välillä on pään pensaaseen työntämistä.

Entä sopeuttiko hallitus menot vastaamaan tuloja, kuten Antti Rinteen ja Juha Sipilän sopimus edellytti? Ei. Kävi päinvastoin. Hallitus lisäsi ensi vuodelle, keskelle nousukautta, wappumiljardin, vaikka aiemmatkin menot lepäsivät tukevasti velkasuossa. Nyt kaivataan unilukkaria. Velkaunesta on herättävä.

Aliravitulle tarkoitettu hoito ei auta ylipainosta kärsivää

Yhdysvalloissa presidentti Joe Bidenin elvytys ohittaa Franklin Rooseveltin New Dealin. Euroopassakin rakennetaan jälleenrakennuspaketteja kuin sodan jälkeen konsanaan.

Innostavaa, mutta seuraajalta saattavat unohtua tosiasiat, jotka ovat edelleen voimassa. Kuten se, että aliravitulle tarkoitettu hevoskuuri ei sovi sille, joka kärsii ylipainosta jo valmiiksi.

Ensinnäkin Suomessa julkisen sektorin, tulonsiirtojen ja verotuksen taso on jo valmiiksi paljon korkeampi kuin Yhdysvalloissa tai useimmissa Euroopan maissa. Jos meillä painetaan velkakaasua, ajaudumme pois siitä kestävästä pohjoismaisesta mallista, jota maailma ihailee.

Toiseksi hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin aikana, jolloin työikäisten suomalaisten määrä kasvoi ja huollettavien osuus laski. Silloin saattoi luottaa, että yhteiskunta jaksaa kantaa lisääntyvät menot. Töitä sai ilman ammattitutkintoakin, kunhan rakennettiin ja investoitiin – vaikka valtiovetoisestikin.

Entä nyt? Velkakiihdytys ei nousukaudella vauhdita vaan pula osaavasta työvoimasta ja kustannuskierre ovat heti ovella. Devalvaatiokaan ei ole enää reservissä inflaatiokierteen katkaisuhoitoon. Tarvitaan rakenteellista työttömyyttä vähentäviä ja työssäkäyvien osuutta lisääviä uudistuksia. Niitä hallitus ei uskalla tehdä. Velkarahan jakaminen ja unelmalaskelmat ovat toki mukavampia.

Hallituksen hankkeet eivät läpäise Mazzucaton missioiden kriteereitä

Valtiojohtoisen talouden ideaali kiteytyy taloustieteilijä Mariana Mazzucaton kirjassa ”Mission Economy”. Ajan kuvaan sopii, että Mazzucato vieraili pääministeri Sanna Marinin kutsusta talousneuvoston kokouksessa.

Mazzucaton valtiojohtoisissa missioissa talouden tuotantopotentiaali kasvaa niin paljon, että hyödykkeiden lisäyksen arvo kattaa valtion keskuspankkitilille taiotun rahan määrän. Apollo-kuulentojen yhteydessä syntyneet keksinnöt saattoivat täyttää tämän ehdon. Rohkenen epäillä, toimiiko, kun velkaraha ohjataan sote-uudistuksen muutoskuluihin tai tulonsiirtoihin. Erityisesti, kun puhutaan 2020-luvun Suomesta, jossa pulaa on pikemminkin tekijöistä ja kannattavista projekteista kuin rahoituksesta.

Ylikuumentuneen talouden kiihdytys johtaa kustannuskierteeseen

Inflaatio on jo nousussa. Tuntuvan inflaation oloissa korkoja ei voi alinomaa pitää nollassa, paitsi jos ikiliikkuja on keksitty. Kuplan luonteeseen kuuluu, että emme tiedä milloin ja miten se puhkeaa.

Pienelle Suomelle ylivelkaantuminen on uhkapeliä hyvinvointilupauksella ja itsenäisyydellä. Onko hallitus eri mieltä? Onko tällaisen riskin ottaminen todella Suomen edun mukaista?

Hallitus vastaa korona. Ei, emme ole täällä perumassa koronavuoden menoja. Kyse on siitä, että hallitus päätti juuri äsken kiihdyttää velanottoa ensi ja sitä seuraaville vuosille. Toisin sanoen koronan jälkeiselle ajalle, jolloin talous näyttää kasvavan muutenkin. Vuosille, jolloin velkaantuminen pitäisi lopettaa, jotta valtiolla on varaa pehmentää seuraavaa kriisiä.

Hallituksen täytyy herätä velkaunesta. Vastuuta ei ole se, että kirjoititte unesta heräävän aikuisen roolin seuraavalle hallitukselle. Sille, jonka kehyksiä pienensitte ja lainasitte näin tulevaisuudelta itsellenne. Ei näin voi suomalaisten asioita hoitaa. Suomi tarvitsee hallituksen, joka kantaa talousvastuun omalla vahtivuorollaan.

Kai Mykkänen

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Kirjoitus julkaistu Verkkouutisissa 23.5.2021