T&K-rahoituslaki on historiallinen poikkeus, mutta perusteltu sellainen

Pääsimme tänään sopuun tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoitusta koskevassa parlamentaarisessa työryhmässä ja julkaisimme raportin saman tien (linkki blogin lopussa). Työryhmän jäsenenä olen tyytyväinen erityisesti siitä, että saimme työryhmän esityksessä ratkaistua seuraavat tärkeät kysymykset:

1. Esitämme historiallista T&K:n rahoituslakia, joka kääntäisi panostukset kasvuun ja pitäisi ne siellä pitkäjänteisesti koko vuosikymmenen. Rahoituslaki tekisi T&K-panoksista lakisääteisen menon, jonka valtiovarainministeriö vie budjettiehdotusten pohjiin. Se on historiallinen ratkaisu, jollaista ei ole tehty sitten korkeakoulujen kehittämislain 1980-luvulla. Työryhmän on tutustunut niin tieteelliseen näyttöön kuin tutkimuksen ja T&K-investoijien käytännön tuntumaan. Minusta näyttää selvältä, että tämä historiallinen poikkeuslaki kannattaa tehdä. T&K-panosten kääntäminen pitkäjänteiselle kasvu-uralle on osa Suomen menestyksen reseptiä.
2.  Rahoituslain lähtökohdaksi kirjataan selvästi, että avustusmuotoinen T&K-rahoitus on kehysmeno eikä työryhmä esitä kehyksen ulkopuolista valtion rahastoa. Hylkäsimme siis vaihtoehdon kikkailla tai lakaista maton alle valtion T&K-avustusten luonteen veronmaksajien vuosittaisena menona. Kyllä, uskomme, että T&K:lla on tuotto talouskasvun ja sitä kautta verotulojenkin muodossa. Mutta niin on peruskoululla ja työvoimapalveluillakin. Silti niitä täytyy tietenkin käsitellä osana sitä menokehystä, jota hallitus ja eduskunta joutuvat joka vuosi tarkastelemaan suhteessa siihen, mihin Suomella on varaa ja miten paljon veroja on kohtuullista kerätä.
3. Työryhmän esityksessä rahoituslain rinnalle kokonaisuuteen kuuluu pysyvän ja nykyistä laaja-alaisemman yritysten T&K-toiminnan verokannustimen käyttöönotto. Työryhmän työssä on vahvistunut käsitys siitä, että budjettiraha on parempi keino tukea suuria yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteishankkeita, joita Suomessa tehdään liian vähän ja joiden volyymi on tippunut viimeisen 10 vuoden aikana. Mutta yhtä lailla vahvistui käsitys siitä, että rinnalle tarvitaan T&K-menojen laajempi ja voimakkaampi verovähennyskannustin, joka auttaa T&K:n rahoittamisessa erityisesti niitä yrityksiä, joille kytkeytyminen laajoihin tutkimushankkeisiin on hankalaa.
4. Työryhmän esitys tunnustaa selvästi, että hommasta ei tule mitään, jos yritysten innovaatiovetoisen kasvun toimintaympäristö ei yleisesti ole Suomessa ensiluokkainen. T&K-panosten nostaminen valuu hiekkaan, jos emme kykene houkuttelemaan enemmän kansainvälisiä huippututkijoita ja jos kasvuyrittäjyyden edellytykset Suomessa eivät parane. Niihin täytyy nyt satsata. Rahoituslain lähtökohta on, että yritykset on saatava panostamaan 2 euroa valtion yhtä euroa kohden ja se edellyttää toimenpiteitä.

Työryhmän esittämä rahoituslaki määrittäisi vuotuisen valtion T&K-panosten tason kasvamaan joka vuosi noin 200 miljoonaa euroa edellisestä vuodesta (ennustetulla talouskasvulla ja inflaatiolla). Tällä päädyttäisiin vuonna 2030 1,33 prosenttiin BKT:sta. Lain lähtökohta ja käytännössä edellytys onnistumiselle on se, että yritykset laittavat lisää 2 euroa jokaista valtion laittamaa euroa kohden. Silloin lopputulos on T&K-investointien tasona 4 prosenttia suhteessa Suomen bruttokansantuotteeseen.

Tänään tehdyn kaikkien puolueiden yhteisen sitoumuksen toteuttaminen vaatii vaikeita valintoja. Omalta osaltamme olemme Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa kertoneet yhden tavan, miten T&K-panostusta voidaan lisätä 200 miljoonalla eurolla yhdessä vuodessa ilman, että menokehyksiä tarvitsee korottaa. Se vaatii, että uskalletaan vähentää menoja muualla. Nykyinen hallitus saattaa valita toisenlaisia säästöjä kuin me, mutta toivon kovasti, että Sanna Marinilla ja Annika Saarikolla on rohkeutta ja tahtoa alkaa toteuttaa tätä agendaa jo ensi keväänä, kun vuoden 2023 budjetista päätetään.

Valtion T&K-rahoitus on ollut liian heittelehtivää jo kymmenisen vuotta. Siinä lähes kaikilla puolueilla on peiliin katsomisen paikka. Edellisten tapaan myös nykyinen hallitus on tehnyt lisäyksiä kertaluonteisilla yhden vuoden panoksilla. Mikäli jokin ei muutu, vuoden päässä tästä hetkestä häämöttää historiallisen raju tieteen ja tutkimuksen valtion panosten lasku. Sen voi vielä kääntää.

Parlamentaarisen työn kuluessa olen koittanut löytää ratkaisujen yhteyteen tapoja auttaa myös start-up henkisten kasvuyritysten T&K-investointien toteutumista Suomessa. Esimerkiksi T&K-verohyödyn saaminen lykättynä viiden vuoden päästä mahdollisesti syntyvästä verotettavasta voitosta tai Business Finlandin hakemusten täyttäminen ei välttämättä ole luonteva tai merkityksellinen vaihtoehto kuolemanlaaksossa kamppailevalle muutaman hengen start-up tiimille. Siksi työryhmä myös esittää, että tappiollisten kasvuyritysten erityistarpeet tulisi huomioida T&K-rahoitusta ja verovähennystä suunniteltaessa.

Paljon ratkaisevaa jää jatkotyöhön ja iso pallo on nyt myös elinkeinoelämän käsissä! Tuleeko riittävä vastasitoumus suurilta yrityksiltä, että kyllä lähtevät satsaamaan, yhteensä miljardeja vuodessa lisää, jos valtio tekee oman osansa?

Nyt saatiin kuitenkin mielestäni puolen vuoden ja kaikkien puolueiden yhteiseksi puhteeksi hyvä liikkeelle sysäys. Siitä kiitokset koko parlamentaariselle työryhmälle – erityisesti työtä hyvin vetäneelle kansanedustaja Matias Mäkyselle, pääsihteeri Antti Pelkoselle sekä kansanedustaja Mari-Leena Talvitielle, joka on toiminut varajäsenenäni ja jonka hyvään sparraukseen on voinut koko ajan luottaa.

Linkki työryhmän loppuraporttiin: https://valtioneuvosto.fi/documents/10616/56906592/Parlamentaarisen+TKI-ty%C3%B6ryhm%C3%A4n+loppuraporttiluonnos+131221.pdf/52fc58bb-98c0-7365-7d31-89baf9f921d2/Parlamentaarisen+TKI-ty%C3%B6ryhm%C3%A4n+loppuraporttiluonnos+131221.pdf?t=1639394473329

Kai Mykkänen

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja