Ajatuksia budjettiriihestä
Alla oleva kuva on eilisen budjettiriihen ydinpähkinä. Säästämme toista miljardia euroa, ja vaalikauden loppuun mennessä on tarkoitus vahvistaa valtiontaloutta 6 miljardilla eurolla, mutta nousseiden lainakorkojen ja heikentyneen taloussuhdanteen takia sitä ei vaan millään meinaa nähdä velanoton euromääräisistä ennusteista. Kuvan pylväsjaottelu kertoo, minkälaisista tekijöistä vaalikauden viimeisen vuoden velkaennuste koostuu.
Onko vaikeutuva näkymä syy luovuttaa velkakierteen suhteen? Ei tietenkään. Vaikeutuvalla näkymällä on entistä suurempi riski, että ajaudumme ns. Kreikan tielle jo ensi vuosikymmenellä, jos nyt ei säästetä. Oleellista on pysäyttää velan kasvu suhteessa Suomen tuloihin (BKT). Se näyttää edelleen mahdolliselta tämän vaalikauden lopulla – vain jos nyt pysytään säästölinjalla!
Lyhyellä tähtäimellä valtiontalous toki saataisiin helpommin tasapainoon, jos ei tehtäisi ollenkaan panostuksia eikä kevennettäisi työn verotusta. Me tähtäämme kuitenkin ratkaisuun samaan aikaan säästöillä ja kestävän talouskasvun vauhdittamisella. Siksi emme tingi siitä, että tutkimukseen ja tuotekehitykseen laitetaan v. 2027 miljardin verran enemmän valtion panoksia kuin tänä vuonna. Työn ja yrittämisen kannattavuutta on parannettava ja kannustinloukkuja lievennettävä: Siksi jatkamme työn verotuksen keventämistä vaikkakin maltillisesti ja teemme suomalaisittain rajuja, mutta pohjoismaisittain normaaleja työmarkkinareformeja.
Omassa salkussani ympäristöhallinnossa ja energiaosastolla määrärahoissa on isossa kuvassa lähinnä säästöjä – se on syytä sanoa ääneen ja se on linjassa sen kanssa, että niitä säästöjä tarvitaan, jotta 2030-luvulla olisi mistä panostaa luontoon tai energiatukiin lainkaan. Eilisen budjettiriihen päätöksillä pystymme kuitenkin rahoittamaan tärkeitä hankkeita, joihin vielä viikko sitten ei olisi ollut tuleville vuosille resursseja. Esimerkiksi käynnistämme raskaan liikenteen sähkö-, biokaasu- ja vetytankkausverkoston rakentamisen, mihin ohjaamme 10 miljoonaa euroa. Olen syksyn mittaan tavannut kuljetusalan toimijoita ja näyttää mahdolliselta, että käsillä on momentum kiihdyttää tällä vaalikaudella muutoksessa, joka irrottaisi varsinkin kaupunkiseutujen pakettiliikenteen mutta myös merkittävän osan pitemmän matkan rekkaliikenteestä irti kalliista fossiilipolttoaineista. Rohkaisevaa on todeta, että Suomeen rekisteröidyissä uusissa busseissa viime vuonna jo 2/3 oli täyssähköisiä – kuka olisi uskaltanut niin luvata 10 vuotta sitten?
Henkilöautoissa kehitys on jo pitkällä. Muistan itse hyvin, kun yksi ensimmäisistä pikalatureista avattiin reilut 10 vuotta sitten Espoon Nihtisillan ABC:lla. Vuosia pikalaturit olivat lähinnä kummajaisia ABC-asemien pihoilla. Nyt ne alkavat olla ruuhkaisia ja uusien rakentaminen kiihtyy jo ilman tukia. Sähköautoon siirtymisessä yksi keskeinen pullonkaula on ollut taloyhtiöiden parkkitilojen latausmahdollisuudet. Niitäkin on alettu viime vuosina kiihtyvästi asentaa. Kiitos myös Marinin hallituksen aikana pyöritetylle melko laajalle tukiohjelmalle, jolla helpotettu taloyhtiöiden päätöksentekoa latausvalmiuksien suhteen! Jopa niin paljon, että tänä vuonna taloyhtiöistä tehtiin jo heinäkuuhun mennessä hakemuksia niin paljon, että tälle vuodelle varattu määräraha on loppu.
Eilen pystyimme ohjaamaan vielä vajaa 10 miljoonaa euroa tähän täydennystä siten, että taloyhtiöiden latausremonttiohjelma voidaan viedä kunnialla maaliin tämän vuoden osalta. Ensi vuodelle rahaa ei uusiin hakemuksiin enää ole. On ollut haastava valita, mutta kun todellisuudessa veronmaksajan raha on niukkaa emmekä riko kehyksiä, niin uskon, että on perusteltua priorisoida raskaan liikenteen momentum ja lähteä siitä, että taloyhtiöiden investoinnit alkavat edetä jo ilman tukeakin ensi vuodesta eteenpäin.
Luontoasioissa on totta, että emme laita läheskään niin paljon velkarahaa luonnonsuojeluun kuin edeltäjämme. Samalla on niinkin, että jatkamme luonnonsuojelun määrärahoissa tasolla, joka kestää hyvin vertailun Sipilän ja Kataisenkin hallituksen tasoihin. Arvokkaan metsäluonnon vapaaehtoisen suojelun Metso-ohjelma etenee vuodelle 2025 aiemmin asetettua tavoitetta kohden.
Soiden ennallistamiseen keskittyvä Helmi-ohjelma on ollut vaikeimmassa näkymässä resurssiensa suhteen viime hallituskaudelta jääneen teknisen kehyksen puitteissa. Eilen siihen ohjattiin lisäresursseja. Niiden turvin erityisesti Metsähallituksen suoluonnon ennallistamisohjelmaa jatketaan hieman laajemmin kuin muutoin olisi tapahtunut.
Saaristomeri-ohjelman erillispanostuksista sovittiin jo hallitusohjelmassa. Olemme käynnistämässä uusia toimenpiteitä pyrkimyksenä erityisesti kokonaisten vesistöalueiden, esimerkiksi yksittäisten jokien valuma-alueiden osalta selkeät mitattavat tavoitteet ja kaikkien alueen toimijoiden yhteinen ponnistus ravinnevalumien tuntuvaan vähentämiseen skaalattavilla toimilla.
p.s. Twitterissä on vähän kalisteltu siitä, ovatko ministeriöt twiiteissään viilanneet linssiin iloitessaan yksittäisistä eilen päätetyistä lisärahoista tärkeinä pidettyihin asioihin, kun samalla useimmissa asioissa on totta, että edellisen hallituksen aikana käytettiin enemmän rahaa. Näinkin voi sanoa ja korostan, että itse en väitä määrärahoissa mitään, enkä edes pyri ylittämään määrärahoissa edeltäjiäni missään asiassa. Samalla on kyllä totta sekin, että hallitus päättää kahdenlaisia rahoja: 1) määräaikaisia, siis väliaikaisia panoksia, jotka tietoisesti ajetaan alas vaalikauden päätteeksi, 2) pysyviä rahoja ns. kehykseen. Oman salkkuni alueella oli tähän vuoteen asti paljon väliaikaisia panoksia, joihin edellinen hallitus ei ollut järjestänyt pysyvää vaan väliaikaista rahoitusta. Hallitusohjelmassa ei leikattu vaikkapa luonnonsuojelurahoista eikä latausinfrasta, mutta näillä momenteilla oli vuosille 2024-27 perimässämme kehyksessä selvästi vähemmän rahaa. Kyllä tämä hallitus valitsee mihin panostaa. Mutta jokainen hallitus valitsee myös mihin laitetaan pysyviä rahoja ja mihin määräaikaisia.
