Budjetti kehyksiin palveluista leikkaamatta

Suomen hallitus otti kehysriihessä vaarallisen askeleen ylivelkaantumisen varassa lepäävään unelmahöttöön. Hallitus katkaisi 20 vuotta kestäneen menokehysankkurin ja kiihdyttää velkaantumista nousukauden kynnyksellä. Kehykset särkyivät, kun vasemmiston wappumiljardi lisättiin budjetin päälle.

Kuka sitten oikeasti kantaa riskin velkaloukusta? Nuorisomme. Heidän veronsa kiristyvät, kun tänään ei kanneta vastuuta. Seniorit. Onko hyvinvointivaltion hoivalupaus tulevina vuosikymmeninä voimassa, kun tänään ei kanneta vastuuta. Ja tämän päivän pienet lapset. Käyvätkö he enää maailman parhaita kouluja, jos ylivelkaantunut Suomi ajautuu velkasaneeraukseen?

Hallituksen lähtökohdat puolivälitarkasteluun olivat seuraavat. Hallitusohjelmassa luvatut, julkista taloutta vahvistavat työllisyysuudistukset olivat toteuttamatta. Menoja pysyvästi lisäävät päätökset oli sen sijaan tehty, hinnaltaan suurempina kuin oli tarkoitus.

Miten hallitus reagoi? Tekikö se puuttuvat päätökset, joiden avulla julkinen talous vahvistuisi luvatut 2 miljardia euroa vuosittain? Ei. Valtiovarainministeriö arvioi hallituksen työllisyyspäätösten vaikutukseksi 150 miljoonaa euroa. Käytännössä 2 miljardin urakka ei edennyt.

Entä sopeuttiko hallitus menot vastaamaan tuloja, kuten Antti Rinteen ja Juha Sipilän sopimus olisi edellyttänyt? Ei. Kävi päinvastoin. Hallitus lisäsi ensi vuodelle, keskelle nousukautta, wappumiljardin, vaikka aiemmatkin menot lepäsivät tukevasti velkasuossa. Nyt kaivataan unilukkaria. Velkaunesta on herättävä.

Onko kehyksissä pysyminen mahdotonta?

Punnitun ja täsmällisen vaihtoehdon esittäminen vuosien 2022-25 julkisen talouden suunnitelmaksi (=hallituksen kehyspäätös) on oppositiosta käsin vaikeaa. Meillä ei ole käytössä valtiovarainministeriötä laskemaan eri vaihtoehtojen vaikutuksia kokonaisuuteen. Vertailukelpoisimmillaan hallitus ja oppositio ovat yksittäistä vuotta koskevassa budjettikäsittelyssä. Vaihtoehtobudjettien kohdalla eduskunnan tietopalvelu laskee nykyään melko laajasti vaihtoehtojen vaikutukset. Kokoomuksen kuluvaa vuotta koskeva vaihtoehtobudjetti olisi keventänyt valtion menoja noin 2 miljardia euroa. Siitä olisimme karkeasti käyttäneet puolet nettoveronkevennyksiin ja puolet velkaantumisen vähentämiseen. Tarkemmin: https://www.kokoomus.fi/toivon-polku-kokoomuksen-vaihtoehtobudjetti/ .

Eduskunnan kehystä koskevissa debateissa hallituspuolueet ovat kuitenkin usein kääntäneet keskustelua siihen, että emme saisi vaatia kehyksissä pysymistä ilman, että esitämme millä menosäästöillä se konkreettisesti tapahtuisi.

Ensinnäkin, tekisimme kokonaisuuden monelta osin eri tavalla, kuten vaihtoehtobudjettimmekin kuvaa. Emme olisi yleensäkään ajaneet Suomea siihen tilanteeseen, että työllisyyspäätökset ja niiden tuoma julkisen talouden liikkumavara on tässä vaiheessa vaalikautta lunastamatta, mutta menonlisäysten paketti toimeenpantu (huom. yli miljardin pysyvät menolisäykset jo ennen koronaa!).

Jos saisimme yksin laatia kehyspäätöksen, se perustuisi neljään tavoitteeseen 2020-luvulle: yrittäjyystavoite (10 000 uutta työnantajayritystä), vaurastumistavoite (suomalaisten nettovarallisuus +50%), työllisyystavoite (+300 000 työllistä) ja kestävyystavoite (vuodelle 2030 ennustetun 8 miljardin euron vajeen kurominen umpeen). Jätimme perjantaina valtiovarainvaliokunnassa vastalauseen, joka kuvaa vaihtoehtomme eron hallitukseen seikkaperäisesti, ks. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/VaVM_12+2021.aspx#JasenMielipideOsa-2 .

Toiseksi, menokehyksiin voidaan kyllä palata kehysmenoja vähentämällä ILMAN, että puututtaisiin koulutukseen, terveydenhuoltoon tai muihinkaan palveluihin. Hallitus esittää menokehysten ylittämistä 900 miljoonalla eurolla vuonna 2022 ja 500 miljoonalla eurolla vuonna 2023. Kehyksiin voitaisiin palata esimerkiksi hyödyntämällä Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa jo esitettyjä menokevennyksiä ja peruuttamalla puolet sote-uudistuksen muutoskuluista.

Se voitaisiin tehdä esimerkiksi seuraavissa taulukoissa kuvatulla tavalla:

Nämä Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa esitetyt muutokset keventäisivät suoraan valtion menoja 734,5 miljoonaa euroa kumpanakin vuonna 2022 ja 2023. Valtiovarainministeriön käytännön mukaisesti myös kehyksen ulkopuolella oleviin tulonsiirtoihin tehdyt päätösperäiset muutokset lasketaan kehysvaikutteisiksi päätöksiksi niillä määräraha-arvioilla, jotka maksuperusteiden muutoksille lasketaan.

Hallitus esittää sote-uudistuksen muutoskustannuksiin 349,08 miljoonaa euroa vuosille 2022-23 yhteensä. Kokoomus ei tekisi tällaista sote-uudistusta, joka kaikkien arvioiden mukaan paisuttaa sosiaali- ja terveyspalveluiden hallintokuluja pitkälle 2030-luvulle asti. Hyväksyn tässä yhteydessä kuitenkin sen argumentin, että sosiaali- ja terveyspalveluiden ICT-järjestelmiä tulee joka tapauksessa kehittää paremmin yhteensopiviksi ja se maksaa rahaa. Sovellan siksi tässä varovaista arviota, että leikkaisimme puolet yllä olevista sote-muutoskuluista ja ohjaisimme tuon menosäästön ensi vuodelle. Sote-ICT:n kehittämiseen jäisi kahdelle seuraavalle vuodelle 174 miljoonaa euroa, jonka pitää riittää valtion panostusosuudeksi.

Edellä kuvattujen muutosten jälkeen valtion menot alittaisivat alkuperäiset menokehykset 9 miljoonalla eurolla vuonna 2022 ja jopa 234,5 miljoonalla eurolla vuonna 2023. Pääsisimme alkuperäisiin menokehyksiin ja selvästi allekin koskematta palveluihin tai kuntien kasvaviin valtionosuuksiin lainkaan!

Toki tämä suoraviivainen laskelma on joiltain osin altis muista syistä tapahtuville muutoksille samoissa budjettimomenteissa. Mutta laskelmamme kestää sen. Voimme suosiolla sopia, että 100 miljoonaa euroa vuosien 2022-23 menosäästöistämme jätetään virhemarginaaliksi. Silti saisimme budjetit palautettua kehyksiin, vaikka käyttäisimme samalla 134,5 miljoonaa euroa vuosina 2022-23 muihin, Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissakin esitettyihin tärkeinä pitämiimme hankkeisiin. Päällimmäisten joukossa olisivat poliisien määrän nostaminen 8000 henkeen (noin 40 miljoonaa euroa) ja terapiatakuun toteuttaminen (noin 35 miljoonaa euroa).

Toteuttaisimme tietysti menokehysten sisällä monia muita muutoksia. Käyttäisimme hallituksen mallissa oppivelvollisuuden toteuttamiseen kuluvat rahat vaikuttavammin syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten tukemiseen siten, että useampi todella saa toisen asteen tutkinnon suoritettua ja pääsee kiinni työelämään. Mutta tämäntapaiset menokehyksen sisällä tapahtuvat uudelleenkohdennukset ovat toinen tarina.

Pihvi on työllisyysvaikutuksissa

Yllä esitetyt laskelmat ovat staattisia eli ne eivät huomioi budjettimuutosten vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen (erityisesti työnantajat ja työttömät) ja sitä kautta työllisyyteen. Työllisyydessä pienikin muutos vaikuttaa muutamassa vuodessa miljarditasolla edelleen valtion työttömyysmenoihin sekä työllisyydestä riippuviin verotuloihin.

Suurin osa ylempänä taulukoissa luetelluista säästöistä syntyy Kokoomuksen vaihtoehtobudjetin työllisyysuudistusten suorista vaikutuksista tulonsiirtoihin. Todellisuudessa näiden päätösten pihvi ei kuitenkaan ole tämä suora säästö, vaan dynaamiset vaikutukset. Se, että useampi tarttuu työmahdollisuuksiin nopeammin. Samalla keventäisimme palkkojen verotusta ja tuplaisimme kotitalousvähennyksen, jotta kotitaloudet pystyisivät työllistämään useammin.

Eduskunnan tietopalvelu arvioi syksyllä, että vaihtoehtobudjettimme tulonjakovaikutus olisi sama kuin hallituksen budjettiesityksellä. Tämä siis siitä huolimatta, että vaihtoehdossamme leikkaisimme erinäisistä tulonsiirroista 422 miljoonaa euroa. Kyllä, me nostaisimme ihmisiä köyhyydestä tukemalla kaikin tavoin työllistymistä, emme nostamalla passiivisia tulonsiirtoja.

Hallituspuolueet pyrkivät usein väistämään karvaita työllisyyslääkkeitä puhumalla valtion velaksi tehtävistä tulevaisuusinvestoinneista riittävänä reseptinä hyvinvoinnin pelastamiseen. Panostuksiakin tarvitaan, mutta ne eivät millään korvaa työssäkäyvien osuuden kriittistä merkitystä. Tarkemmin: https://kaimykkanen.fi/tuottavuus-ei-pelasta-suomea-ilman-tyollisyytta/ .

Me haluamme pelastaa hyvinvointivaltion ja vieläpä vahvistaa sen panostuksia monissa asioissa. Erityisesti haluamme lisätä panoksia opetukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Samoin sote-sektorin hyvä hoito vaatii täsmäpanostuksia monissa asioissa. Näitä lisäyksiä tehdäksemme tekisimme menokehysten sisällä paljonkin uudelleenkohdennuksia, vaikka en niitä tässä käsittelekään. Lisäksi ja mikä tärkeintä: rohkeilla valinnoilla – karvaillakin lääkkeillä – tuuppaisimme Suomen 300 000 lisätyöllisen tielle, jotta selvästi useampi suomalainen voisi kokea seisovansa omilla jaloillaan ja jotta hyvinvointilupaus olisi voimassa 10 vuoden päästäkin.

Voiko nykyään velkaantua rajatta?

Hallituspuolueille on mukavampaa vaatia meiltä vastausta säästötarpeeseen kuin puolustaa sitä, että Suomi ottaa 15 miljardia euroa lisää velkaa nousukauden keskellä vuosina 2022 ja 2023. Lopulta ajattelumme ero vasemmistopuolueisiin on ennen kaikkea siinä, että heidät tuntuu lumonneen ajattelu, että velkaantumisesta huolestuminen on vanhanaikaista. Tyhjästä ei kuitenkaan voi nyhjäistä alinomaa. Tässä perustelen, miksi velkakepeys on hyvinvointiyhteiskunnalle edelleen todennäköinen vaara: https://kaimykkanen.fi/presidentin-rahayhtaloa-syyta-pohtia/ .

Kai Mykkänen

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja