Raja pitää – öljyturvallisuus mietityttää

Olipa hyödyllinen mutta myönnettäköön, että myös mieltä virkistävä, irtiotto arjesta tutustua vuorokausi Rajavartiolaitoksen päätehtäviin.

Aloitimme Pohjois-Euroopan monipuolisimmalta rajavartio- ja pelastusalus Turvalta näkökulmana merellinen turvallisuus. Se taitaa lopulta olla myös se lyhyellä aikavälillä huolettavin riski: tilastollisten mallien mukaan nykyisillä valtavilla alusmäärillä pitäisi muutama öljyonnettomuus vuodessa sattua! Onneksi suurta tankkerionnettomuutta ei ole vielä jouduttu kokemaan. Merkittävä kiitos kuuluu Suomen viranomaisille, jotka ovat toistaiseksi ehtineet herättämään ja ohjaamaan oikeille urille myös inhimillisistä virheistä kehkeytymään lähteneet tilanteet. Vakaviakin läheltä piti -tilanteita kuitenkin sattuu joka vuosi. Kyse ei ole enää laivojen laitteista saati valvontajärjestelmän kyvyistä, vaan siitä, että osassa laivoja miehistö ei ole millään tavalla jäämerenkulun tehtävien tasalla. Tarvittaisiin Itämeri-ajokortti ennen kuin tänne haavoittuvalle karikkoiselle merelle saisi purjehtia. Oikea foorumi asian edistämiseksi olisi kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO.

Merellisistä maisemista siirryimme tutustumaan vartiolentolaivueeseen. Koneita käytetään pääosin rajavalvontaan, mutta lähes viidesosa laivueen tehtävistä käytetään muiden viranomaisten tukemiseen. Rajavartiolaitoksen lentokoneita ja helikoptereita voidaan kutsua esimerkiksi pelastustoimen avuksi metsäpalojen sammutukseen ja meripelastukseen, terveydenhoidon avuksi kiireellisiin ensihoitokuljetuksiin tai poliisin avuksi kadonneiden etsintään. Hyvien varusteiden avulla koneita pystyisi myös käyttämään öljyntorjunnassa esimerkiksi paikantamaan merestä öljylauttojen paksuimmat esiintymät.

Itärajalla tutustuimme niin automaattiseen kuin jalka- ja koirapartioiden suorittamaan rajavalvontaan. Moraali ja menetelmät ovat priimaa. Raja on rauhallinen, mutta pitää varautua vaikeampaankin, ja pitää yllä rajan miesvahvuutta. Viime vuonna itärajalle lisättiin määrärahat 55 uuteen rajavartijaan.

Oli ilahduttavaa kuulla, että raja- ja merivartiokoulu vetää hyvin nuoria opiskelijoita ja että asevelvollisuusikäiset ovat löytäneet erikoisrajajääkärikoulutuksen, jota on tituleerattu yhdeksi Suomen vaativimmista varusmiespalveluksista.

Lopuksi käytiin Helsinki-Vantaalla rajatarkastusten näkymää läpi. Huikea viidenneksen vuosikasvu lentokentän matkustajista näyttää tällä haavaa jatkuvan. Nopeimmin lisääntyy aasialaisten kauttakulkijoiden määrä. Heidän kohdallaan automaattinen passintarkastus ei ole vielä mahdollinen. Lennon vaihdon nopeus on keskeinen tekijä lentokenttien välisessä kilpailussa joten siihen panostaminen on tuottoisa investointi. Vahvistamme lentoaseman rajatarkastushenkilöstöä ensi vuonna 20 ihmisellä. Vuosina 2018–2021 on Helsinki-Vantaan lentoasemalle tarkoitus palkata yhteensä 45 uutta rajavartijaa.

Oli ilo nähdä Helsinki-Vantaan kentällä demoa siitä, miten EU:ssa sovittu uusi matkustajatietojärjestelmä PNR tulee helpottamaan riskihenkilöiden tarkastamista jatkossa. Kevään ajan tämä PNR-direktiivi on pyörinyt mielessä lähinnä budjettimurheena kulujensa kautta.

Pidemmällä aikavälillä toiminta niin lentoasemalla kuin itärajalla vahvistuu automaattisella valvonnalla hahmotunnistusta myöten. Helsinki-Vantaan suurinvestointien myötä meillä on mahdollisuus rakentaa ensimmäisten joukossa järjestelmää, joka korvaisi luukulla tapahtuvan tarkastuksen myös EU:n ulkopuolisilta kansalaisuuksilta.

Turvapaikkaprosessin oikeudenmukaisuudesta syytä huolehtia

Suomeen on viimeisen kolmen vuoden aikana saapunut yli 40 000 turvapaikanhakijaa eli selvästi enemmän kuin vastaavalla jaksolla kertaakaan aiemmin. Tilanne ja hakijoiden oikeudet herättävät ymmärrettävästi voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Kansainväliseen suojelun on perustuttava hakijan henkilökohtaiseen uhkaan kotimaassaan tai siihen, että kotimaa todetaan niin vaaralliseksi, että sinne ei tällä hetkellä palauteta ketään. Parempi elintaso ei voi olla turvapaikan peruste. Euroopan rajoilla olevat elintasokuilut, asumisperusteinen sosiaaliturva ja vapaa maahanmuutto eivät valitettavasti voi toimia yhtä aikaa. Samalla kun kansainvälisen suojelun kriteerit on pidettävä kirkkaina, meidän on myös pidettävä huolta turvapaikanhakijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta ja oikeusturvan toteutumisesta.

Tiedot hakijoiden taustasta tai tilanteista lähtömaissaan ovat usein epävarmoja tai vajavaisia. On selvää, ettei mikään koneisto selviä käsittelystä virheittä, kun ei niin tapahdu helpommissa lupaprosesseissakaan. Mutta ihmisen hakiessa kansainvälistä suojelua, voi kyse olla elämästä ja kuolemasta. On tärkeää, että hakijat voivat luottaa muutoksenhakuun tuomioistuimessa silloin, kun on aidosti perusteita arvioida onko Maahanmuuttoviraston käsittelyssä ollut puutteita. Laadunvalvonta ei voi kuitenkaan perustua liikaa tuomioistuimiin. Tehtävämme on myös varmistaa, ettei varsinaisessa turvapaikkaprosessissa ole heikkoja kohtia, jotka aiheuttaisivat systemaattisesti virheitä oleskelulupapäätöksiin.

Sisäministeriö ja Maahanmuuttovirasto tekevät nyt pyynnöstäni erillisen analyysin turvapaikanhakijoiden oikeuksien toteutumisesta turvapaikan haun eri vaiheissa. Toisaalta analysoidaan hakijoiden profiilin, lainsäädännön ja käytetyn maatiedon muutosten sekä myönnettyjen oleskelulupien osuuden kehitystä koko hakijajoukon tasolla pohjaksi keskustelulle siitä, mitkä tekijät selittävät viime vuosien muutoksia. Toisaalta analysoidaan otosten kautta syvemmin prosessin kulkua. Olennaista on esimerkiksi se, että hakijat saavat puhuttelussa tuotua esiin olennaiset asiat, ne tulkataan sekä kirjataan oikein ja uhan olemassaolo punnitaan päätöksissä oikeudenmukaisesti.

Kesäkuussa järjestämme yhdessä oikeusministeri Antti Häkkäsen kanssa seminaarin, jossa Migrin prosesseja koskeva analyysi toimii yhtenä pohjana keskustelulle. Mikäli säädöksissä todetaan täsmentämisen tarpeita, niistä on tarkoitus tehdä johtopäätöksiä niin, että voimme tehdä muutoksia vielä tällä vaalikaudella.

Minulle on esitetty vaatimuksia turvapaikanhakua koskevan ulkoisen arvioinnin tilaamisesta. En sulje pois mahdollisuutta teettää myös riippumaton ulkoinen arviointi. Tällaisen työn teettäminen kuitenkin veisi valitettavasti eri vaiheineen vähintään vuoden. Haluamme tarkentaa tilannekuvaa ja tehdä mahdollisia täsmennyksiä jo tänä vuonna. Samalla saamme myös paremman kuvan siitä, minkälainen ulkoinen arviointi voisi mahdollisesti myöhemmin palvella kehittämistä parhaiten.

Norminpurusta päätöksiä riihessä

Riihessä puhuttiin odotetusti myös norminpurusta, joka on yksi hallituksen kärkihankkeista. Säädösten purkamisella ja uudistamiselle on selvät tavoitteet eli toiminnan sujuvoittaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen. Alla erittelen joitakin sisäministeriön norminpurkutoimia. Koko hallituksen tasolla toimia on listattu tässä. Nyt päätettiin esimerkiksi yleisötilaisuuksien järjestämisen helpottamisesta keventämällä ilmoitusvelvollisuutta poliisille, pelastussuunnitelmien laadintaa sekä järjestyksenvalvojien hankintaa.  Lisäksi yksimielisesti päätettiin lähteä purkamaan turvapaikanhakijoiden työntekoon liittyviä esteitä.

Nykyisiä norminpurkutoimia myös jatketaan. Esimerkiksi väestönsuojan rakentamisvelvoitteita kevennetään ja nuohouspalvelujen järjestäminen vapautetaan. Rakennuskohtaisten väestönsuojien sijaan helpotetaan yhteisten suojien toteuttamista ja rakentamisvelvoite poistuu kokonaan esimerkiksi lämmittämättömiltä urheilun harjoitusrakennuksilta, varastorakennuksilta, ratsastusmaneeseilta sekä peltirakenteisilta halleilta. Tällä on selvä vaikutus asuntorakentamisen kustannuksiin.

Koko maassa siirrytään myös nuohouspalvelujen vapaaseen tarjontaan. Enää ei missään päin Suomea olisi käytössä piirinuohousjärjestelmä, jossa pelastuslaitoksen päättämät nuohousyritykset tuottavat nuohouspalvelut yksinoikeudella pelastuslaitoksen päättämään hintaan. Sen sijaan jokainen voi hankkia ilman hintasääntelyä omaan kotiinsa nuohouspalvelun haluamaltaan nuohousyritykseltä.

Kehysriihessä askeleita joustavampaan työmarkkinaan

Kaksi pitkää päivää väännettiin taas Kesärannassa – omalta osaltani pääasiassa ministereiden Lintilä ja Lindstöm kanssa työllisyystoimista. Tällä kertaa neuvoteltiin ainakin kellarissa, tornissa ja saunan verannalla…
Tärkeintä oli, että otamme päätä avaavia askeleita palkkaamiskynnyksen keventämiseen ja joustavampaan työmarkkinaan. Pitkään hierottu työaikalaki saatiin sovittua siten, että kaikilla työpaikoilla on jatkossa mahdollista käyttää työaikapankkia ja ottaa käyttöön joustotyöaika riippumatta siitä, onko nämä erikseen alan työehtosopimuksessa tai ei.

Merkittävä askel otettiin sopimalla, että yksilöperusteista irtisanomista helpotetaan lakia muuttamalla alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä, joita on noin 270 000, siis yli 90 prosenttia työnantajayrityksistä. Suomessa yrittäjän on poikkeuksellisen vaikea irtisanoa yksittäistä työsuhdetta, vaikka sukset menisivät työsuoritusten osalta pahastikin ristiin. Ja nimenomaan pienissä yrityksissä yksikin syystä tai toisesta pieleen mennyt rekrytointi voi jopa kaataa koko firman.

Pelko tästä on usein syynä, kun kyselee yrittäjiltä, miksi eivät palkkaa lisäkäsiä, vaikka töitä olisi enemmän kuin ehtii tehdä. Tästä on puhuttu pitkään, mutta jo 47 vuotta oikeuskäytäntö on ollut nykyinen. Siis selvästi tiukempi kuin useimmissa länsimaissa. Toisaalta Suomessa kollektiivinen irtisanominen (tuotannollis-taloudelliset syyt) on verrattain helppoa. Samalla kun etenemme nopeasti yksilöperusteisen irtisanomisen lakimuutoksessa, asetamme erillisen selvityshankkeen, jossa arvioidaan tasapainottavia muutoksia YT-lakiin kollektiivisen irtisanomisen osalta.

Työttömältä 18 tunnin työsuoritusta, 250 euron yrittäjätuloa tai viikon työllisyyspalveluun osallistumista edellyttävää aktiivimallia täydennetään siten, että palkkaamme TE-toimistoihin 206 henkilöä lisää tukemaan työttömien ohjaamista ja aktivointia. Valitettavasti ainakin kolmannes työttömien työnhakijoiden listoilla olevista on eri syistä lamaantunut siten, että ei lähde liikkeelle ilman henkilökohtaista tukihenkilöä. Kenenkään työikäisen ja työkykyisen kohdalla ei pidä luovuttaa.

Samalla varaamme 20 miljoonaa euroa työttömyysturvan byrokratialoukkujen purkamiseen siten, että kaikki työ olisi työttömälle kannattavaa, eikä järjestelmä potkisi päähän tukien takaisinperintöineen. Reaaliaikainen tulorekisteri luo pohjan, mutta loukkujen purkaminen vaatii myös merkittäviä muutoksia tukijärjestelmään. Tarkemmin päätökset tehdään elokuun budjettiriiheen mennessä.

Onneksi avoimien työpaikkojen määrä on kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana kohisten, kun talous nousee! Työvoimapula on monilla aloilla kova. Samaan aikaan toisilla paikkakunnilla on saman alan työttömiä. Nostamme nyt työasuntovähennyksen lähes kaksinkertaiseksi, 450 euroon kuukaudessa, helpottaaksemme työn vastaanottamista toiselta alueelta. Tarkoitus on mahdollistaa se, että väliaikaisesti pystyy asumaan viikot yksiössä eri alueella kuin missä perheen kanssa on. Lopulta valinta on jokaisen mietittävä, mutta mahdollisuus tähän pitää kannattavasti koittaa toteuttaa.

Lopulta työllisyys on paljon kiinni siitä, onko työttömillä ajantasaista osaamista. Siksi suuntasimme 54 miljoonaa euroa nopeisiin täsmätoimiin esimerkiksi ohjelmointiosaajien ja rakennusalan osaajien muuntokoulutukseen. Myös maahanmuuttajien kielikoulutukseen satsataan – kaikki täällä asuvat kannattaa työllistää.

Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2019–2022

 

Sisäministeriössä turvataan poliisin toimintakykyä ja Helsinki-Vantaan roolia Pohjois-Euroopan lentohubina

Tämä hallitus on pysäyttänyt poliisien määrän vähenemisen. Nyt poliisin määrärahoja täydennetään vajaalla 20 miljoonalla eurolla, jonka myötä pystymme hieman kasvattamaan poliisien määrää noin 7200 poliisin tasolle ensi vuonna.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla on iloinen haaste. Sieltä pääsee yhä useampaan paikkaan, kun yhä useampi lentoyhtiö käyttää Helsinkiä vaihtoasemana erityisesti Aasian ja Euroopan välisillä lennoilla. Sujuva rajatarkastus on keskeinen osa kilpailua ja siihen panostaminen on kannattava investointi myös Suomen valtiolle. Tähän satsataan Rajavartiolaitoksen saamista lisämäärärahoista kasvava osa. Työtä sujuvuuden varmistamiseksi kyllä riittää edelleenkin, mikäli matkustajamäärät kasvavat nykyistä vauhtia.

Sisäisen turvallisuuden menokehyksestä tarkemmin

Kun läheinen satuttaa

Espoon Järvenperässä avattiin eilen yksi neljästä vuoden 2018 aikana perustettavista uusista turvakodeista. Yhteensä vuoden 2018 aikana turvakotiverkoston perhepaikkojen määrä nousee 143:sta noin 180 paikkaan. Resurssien lisääminen turvakoteihin on positiivinen asia. Samalla toimen tarpeellisuus osoittaa valitettavalla tavalla sen, ettei perheväkivallan määrää ole Suomessa saatu vähenemään ja sen ehkäisemiseksi tarvitaan edelleen aktiivisia toimia. Naisista noin joka kolmas on tutkimusten mukaan joutunut kokemaan nykyisen tai entisen kumppaninsa kohdistamaa väkivaltaa.

Tämä on muuten hyvän turvallisuuskehityksemme musta piste, jossa tarvitaan ryhtiliike. Kaikelle perheväkivallalle pitäisi olla yhteiskunnassa nollatoleranssi. Perheväkivaltaa ei ole vain fyysinen väkivalta, vaan kaikki yhden perheenjäsenen toiseen kohdistama fyysinen, psyykkinen, seksuaalinen, taloudellinen, kulttuurinen tai uskonnollinen väkivalta tai laiminlyönti sekä myös väkivallalla uhkailu. Esimerkiksi sosiaalisen kanssakäymisen rajoittaminen voi olla perheväkivaltaa. Parisuhteen päättymisen jälkeen perheväkivalta voi jatkua vainoamisena rajoittaen huomattavastikin uhrin elämää.

Usein väkivalta alkaa yhdellä muodolla, mutta lisääntyy ja monipuolistuu nopeasti. Turvakoti on viimeinen oljenkorsi perheväkivallan uhreille siinä vaiheessa, kun tilanne on eskaloitunut. Tilanteeseen ajaudutaan pikkuhiljaa ja häpeän tunne ja pelko voi estää uhria hakemasta apua. Varhainen puuttuminen on kaiken avain ja usein tarvittaisiin ulkopuolista väliintuloa, jotta kierre saadaan katkaistua tarpeeksi ajoissa.

Turvakotien lisääminen on vain yksi 46 toimenpiteestä Istanbulin sopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimenpidesuunnitelmasta, joka on laadittu yhteistyössä eri ministeriöiden kesken. Sisäministeriössä pyrimme varmistamaan sen, että poliisit reagoivat tarpeeksi tehokkaasti perheväkivaltatilanteisiin, kaikista perheväkivaltarikoksista tehdään perusteellinen esitutkinta ja perheväkivaltatapauksista kirjataan rikosilmoitus, vaikka uhri ei ilmoitusta haluaisikaan.

Useat muut keskeiset toimet liittyvät koulutuksen lisäämiseen. Poliisihallinto lisää ensinnäkin tietoisuutta uhrin sensitiivisestä kohtaamisesta. Luottamuksellisen suhteen syntyminen on edellytys laadukkaalle rikosprosessille ja sille, että uhri uskaltaa kertoa tapahtuneesta eikä uudelleen uhriudu rikosprosessissa. Toiseksi poliisin osaamista lisätään uhrin traumakäyttäytymisen tunnistamisessa, jotta uhrin kertomusta osataan tulkita eikä arvioida virheellisesti. Kolmanneksi lisätään poliisien koulutusta uhridirektiivin edellyttämästä uhrin suojelutarpeen arvioinnista. Arviointimenettelyn tarkoituksena on hyvissä ajoin tunnistaa suojelutarve ja määrittää uhrin esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä tarvitsemat erityiset suojelutoimenpiteet. Lisäksi on tarpeen kehittää perheväkivaltatilanteiden tilastointia niin, että saamme todenmukaista tietoa alueellisista eroista väkivallan esiintymisessä.

Avainkysymys on lisäksi neuvoloiden, terveyskeskusten ja sairaaloiden hoitajien ja lääkäreiden rohkaistuminen kysymään perheen riitelytavoista ja perheväkivallan kokemisesta yhtä arkipäiväisesti kuin nyt alkoholin käytöstä kysytään joka käänteessä. Tällainen käytäntö voi tuntua tungettelevalta, mutta kun otamme huomioon, että joka kolmas nainen on kokenut perheväkivaltaa, on tungettelu tarpeen.

Hoitajilla on ja lääkäreillä on oikeus ilmoittaa poliisille välttämättömiä salassa pidettäviäkin tietoja henkeen ja terveyteen kohdistuvien uhkien arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten. Tällä hetkellä kentällä tunnetaan tätä oikeutta vielä liian vähän ja salassapitosäädösten ja yksityisyyden suojan rikkomista pelätään liikaa. Tietoisuuden lisääminen on tärkeää uhkatilanteiden tunnistamiseksi sekä perhesurmien ja vastaavien perheväkivaltatilanteiden estämiseksi.

Perheväkivallan ennaltaehkäisyssä, tapahtuneen rikoksen käsittelyssä sekä korjaavissa ja eheyttävissä toimissa on monilla viranomaisilla ja järjestöillä tärkeä rooli. Hyvä esimerkki kokonaisvaltaisesta, eri toimijoiden palveluja yhdistävästä toiminnasta on niin sanottu MARAK-malli, jossa työskentely perustuu uhrin suostumukseen. MARAK on paikallisten viranomaisten muodostama moniammatillinen yhteistyöryhmä, jolla pyritään vakavan parisuhdeväkivallan vähentämiseen sekä vakavaa parisuhdeväkivaltaa kokeneiden uhrien ja uhan alla elävien auttamiseen. Menetelmässä perheväkivaltaa kokeneen uhrin kanssa täytetään riskinarvioinninlomake, jonka perusteella korkean riskin alaiset uhrit voidaan ohjata turvasuunnitelman laadintaan sekä tarvittaviin palveluihin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Hyvien käytäntöjen edistäminen ja toimenpideohjelmassa mainittujen parannusten toteuttaminen ovat meidän ministereiden ja ministeriöiden tehtävä. Asenteiden muuttumiseen tarvitaan kuitenkin meitä kaikkia. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu perinteisesti vahvasti yksityisyyden kunnioitus. Vältämme viimeiseen asti puuttumista ihmisten tai perheiden omiin asioihin. Väkivalta ei kuitenkaan koskaan saisi olla perheen sisäinen asia – vaikka se tapahtuisi kotona neljän seinän sisällä suljettujen ovien takana.

Onko sisäministereillä EU-politiikkaa?

Sitä olisin itsekin saattanut muutama vuosi sitten kysellä. Nyt tilanne on varsin toinen, minkä koin nyt myös käytännössä osallistumalla ensimmäistä kertaa sisä- ja maahanmuuttoministerien kokoonpanossa EU:n ministerineuvostoon viime torstaina ja perjantaina.

Moni kyseli kokouksen tapaamisissa ja täällä kotonakin, että onko tunnelma ihan eri kuin kauppa- tai kehitysministereiden kokouksissa. Jotenkin tuntuu, että ei lopulta niinkään. On päivänselvää, että varsinkin kehitysministereiden mutta myös kauppaministereiden ajattelussa on enemmän kansainvälistä solidaarisuutta ja vähemmän pyrkimystä ongelmien pitämiseen Euroopan ulkopuolella. Mutta neuvoston keskustelujen logiikan kannalta sanoisin kuitenkin, että hyvin vähän EU:n yhteistä pakottavaa päätöksentekoa sisältävä kehityspolitiikka erottuu omanlaisenaan, kun taas kauppa- ja sisäministereissä on sama perusasetelma eli eri mailla on pääosin kansallisesta perinteestä ja tilanteesta nousevat tulokulmansa, joita komissio ja puheenjohtaja yrittävät virallisten ja epävirallisten keskustelujen pohjalta yhdistellä niin, että komission esityksiä saataisiin hyväksytyksi.

Aloitimme torstaina epävirallisella pienemmän maaryhmän terrorismiaamiaisella. Aiheena oli islamistinen radikalismi. Huomasi heti, että Keski-Euroopassa erityisesti salafismi (islamin ns. alkuperäistä tulkintaa korostava uskonsuunta) ja sen ilmeneminen on huomattavasti vahvemmin kollegoiden huulilla. Valitettavasti radikaalit uskontulkinnat ovat ilmeisesti lisänneet osuuttaan viime vuosina. Suomessa piirit ovat pienemmät, mutta väkivaltaan kannustava radikalisaatiota on meilläkin. Päätimme viime viikolla Sisäministeriössä teettää kaksi tutkimusta tilanteesta myös Suomessa.

Toinen periaatteellisesti monitahoinen aihe oli neuvoston lounaskeskustelu terrorismia tukevan sisällön poistamisesta internetistä. Tällä hetkellä työtä tehdään EU:n ja alustapalveluiden (google, facebook jne) vapaaehtoisena yhteistyönä. Alustajätit ovat sitoutuneet siihen, että yrittävät poistaa selkeästi terrorismiin kiihottavan tai siihen ohjeistavan materiaalin. Haaste on, että propaganda ilmeisesti siirtyy pienemmille alustoille, joita on vaikea saada nopeasti ja kattavasti mukaan vapaaehtoiseen sensuuriin. Tästä syystä keskustelu velvoittavasta lainsäädännöstä asiassa on kasvussa.

Itse olen varovainen siinä kuinka pitkälle kannattaa mennä. Ensinnäkin olen hieman skeptinen, missä määrin sensuuri toimii edes satunnaisten surffaajien kohdalla. Toiseksi olisin hyvin varovainen sensuroimaan mitään mielipiteiksi tulkittavissa olevia asioita tai mitään sellaisia ohjeita, joita voi käyttää rauhanomaisestikin. Jos menemme liian pitkälle sensuurin puolelle, hukkaamme paljon sellaista jota yritämme terroristeilta suojella.

Neuvoston kokousaiheet koskivat mm. viranomaisrekistereiden parempaa tiedonvaihtoa EU-maiden välillä, lentomatkustajien eurooppalaista matkustajatietojärjestelmää, kriisinhallintaoperaatioiden hyödyntämistä myös rikoksentorjunnallisessa tiedonhankinnassa ja EU:n yhteisten tiedustelu-, poliisi- ja rajaviranomaisten resurssien vahvistamista. Yksityiskohtiin menemättä silmiinpistävää on minusta, että uhkien merkitykseen nähden tietojärjestelmien yhteiskäyttöön satsataan aivan liian vähän rahaa. EU:n tulevien vuosien rahoituskehyksissä yhteisiin turvallisuusjärjestelmiin täytyy satsata suhteessa nykyistä enemmän.

Listalla ei nyt ollut päätösasioita maahanmuutosta, mutta kävimme siitä tilannekeskustelun. Osa varsinkin viime vuosien maahanmuutosta sivuun jättäytyneistä maista kokee, ettei asia tällä hetkellä ole juurikaan ajankohtainen, kun uusien turvapaikanhakijoiden määrät Välimerellä ovat rauhoittuneet. Omalta osalta tyrmäsin tämän tulkinnan. Olemme nyt ehkä 2015 maahanmuuttokriisin kriittisimmässä vaiheessa. Jos parempaa ei keksitä, Eurooppaan on jäämässä satoja tuhansia kielteisen päätöksen saaneita. Pysyvä laittomasti maassa olevien vähemmistö. Jos olet laittomasti maassa, joudut yleensä myös elättämään itsesi harmaassa taloudessa ja olet helpommin houkuteltavissa rikoksiin tai jopa terrorismin polulle.

Keskustelin toimeenpanokelpoisen kielteisen päätöksen saaneiden palautuksista perusteellisesti myös maahanmuuttokomissaari Dimitris Avramopouloksen kanssa. Tarvitsemme hänen apuaan erityisesti Irakin kanssa, jotta saamme välttämättömät palautukset toteutettua järjestyneesti. Tapasin erikseen myös Ruotsin ja Hollannin maahanmuuttoministerit yhteisten näkemysten hakemiseksi. Tukholmassa aion käydä tarkemminkin, koska Ruotsissa on painiskeltu meillä nyt olevien haasteiden ja mahdollisuuksien kanssa jo hieman pidempään. Kaikki mitä voimme heidän kokemuksistaan oppia, on kullanarvoista.

Euroopan maahanmuuttosääntöjen osalta kevät tulee olemaan ratkaisevaa aikaa. Yritämme saada neuvostossa sovun Euroopan yhteisen turvapaikkasäännöstön uudistamisesta. Tarve on ilmeinen, koska vuoden 2015 kriisissä säännöt eivät toimineet. Paketin kulmakiven täytyy olla se, että Dublin-sääntö toimii nykyistä paremmin. Pääsääntöisesti turvapaikkahakemus pitää siis käsitellä siinä jäsenmaassa, johon hakija ensimmäisenä tulee sen sijaan, että hakijoita salakuljetetaan ympäri Eurooppaa. Jos tulijoiden määrä ylittää tietyn rajan suhteessa väkilukuun, osa hakijoista sijoitetaan muihin maihin. Näin tapahtuu käytännössä joka tapauksessa, jos ensimmäisen maan resurssit loppuvat ja kävi myös 2015 kuten tunnettua. Kysymys on, tehdäänkö se järjestyneesti ja rajoitetusti vai laittoman vaeltamisen kautta.

Nyt haetaan sellaisia prosentteja, jakosääntöjä ja muita mausteita, joilla homma toimisi järkevästi ja ottaisi huomioon eri maiden poliittisen hyväksyttävyyden. Minusta samassa yhteydessä pitäisi yrittää luoda myös toimiva kehikko yhteisille toimille kielteisen päätöksen saavien osalta. Heitäkin väistämättä tulee nyt ja jatkossa. Katsotaan miten pitkälle päästään, mutta yhteinen ratkaisu olisi meille kaikille kyllä parempi kuin hajaantunut reagointi.

Kybertiedustelun torjunta on kansallinen sokea piste

Näin kiteytettiin vuosi sitten valmistuneessa riippumattomassa arvioinnissa (Lehto, Limnell & al, 2017). Tiedustelulait ovat tarpeen, koska suomalaisten turvallisuusuhat ovat entistä enemmän kansainvälisiä, entistä enemmän läsnä tietoverkoissa ja entistä enemmän hybridiuhkia, joissa yhdistyvät lailliset ja laittomat, valtiolliset ja ei-valtiolliset toimijat.

Tiedustelulainsäädännöstä käydyssä lähetekeskustelussa eilen eduskunta tuntui olevan laajalla enemmistöllä yksimielinen siitä, että uusia valtuuksia tarvitaan. Hyvä niin. Pakettia on valmisteltu kaksi ja puoli vuotta poikkeuksellisen laajassa yhteistyössä, myös parlamentaarisen työryhmän voimin. Siitä huolimatta on hyvä punnita jokainen yksityiskohta tarkkaan ja käydä perusteellinen käsittely eduskunnan valiokunnissa.

Onko perustuslain säätämisjärjestystä edellyttävät osat syytä käsitellä nopeutetusti eli 5/6 kansanedustajien enemmistöllä määritellä kiireellisiksi sen sijaan, että lainsäädäntö jäisi odottamaan vaalien jälkeisen eduskunnan hyväksyntää? Viime kädessä perustuslakivaliokunta harkitsee ja eduskunnan täysistunto ratkaisee asian. Hallituksena olemme nopean käsittelyn kannalla. Nähdäksemme juuri tällaiset tilanteet ovat syy, miksi perustuslaissa tällainen menettely yleensäkin on mahdollistettu.

Meillä on selvä vaje suojautumisessa kansainvälisen terrorismin ja kybertiedustelun uhkaan, myös verrattuna muihin pohjoismaihin. Naapurimaissa jo tapahtuneet turvallisuusympäristön muutokset näyttävät nyt tapahtuvan Suomessa – ja entistä nopeammin.

Jokainen terrorin uhri ja jokainen kriittisiin tietojärjestelmiimme asennettu “kyberpommi”, joka olisi tarkkaan punnitulla ja tasapainoisella lainsäädännöllä voitu estää, on liikaa.

Eduskunnassa herätti eniten keskustelua suomalaisten luottamuksellisen viestinnän suoja, jonka turvaamisessa pitääkin olla tarkka. Julkisuudessa on paljon puhuttu niin sanotusta massavalvonnasta. Sitä tämä laki ei esitetyssä muodossaan mahdollista. Tietoliikennetiedustelu kohdistuisi aina erilliseen selkeästi määriteltyyn kansallisen turvallisuuden uhkaan, ja se edellyttäisi tuomioistuimen tapauskohtaista päätöstä. Lisäksi jokaisesta tuomioistuimen luvasta, olipa se sitten myönteinen tai kielteinen, pitäisi ilmoittaa uudelle tiedusteluvaltuutetulle. Tällä uudella riippumattomalla laillisuusvalvojalla olisi käytännössä rajoittamaton tiedonsaantioikeus suojelupoliisin tiedustelutoimintaan. Laillisuusvalvojalla olisi myös oikeus viime kädessä määrätä tiedustelumenetelmän käytön keskeytettäväksi tai lopetettavaksi, jos hän katsoo valvottavan menetelleen lainvastaisesti tiedustelutoiminnassa.

Uusia tiedusteluvaltuuksia valvoisi sisäministeriön ohella myös eduskuntaan perusteilla oleva erityinen tiedusteluvalvontavaliokunta. Tämän lisäksi jokaisella suomalaisella olisi oikeus kannella tiedusteluvaltuutetulle, jos tiedustelutoiminnassa on hänen nähdäkseen rikottu hänen oikeuksiaan tai menetelty muutoin lainvastaisesti.

Prosessit lukkoineen on rakennettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan määräyksien mukaisesti  sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU:n tuomioistuimen ratkaisukäytännöt huomioiden.

Tiedustelutoiminnassa joudutaan aina yhteen sovittamaan turvallisuuteen ja yksityisyyteen liittyviä perusoikeuksia keskenään. Nykyisessä esityksessä on onnistuttu tässä niin hyvin, että nukun yöni paremmin, jos lainsäädäntö on voimassa. Myös sen jälkeen, kun en ole enää sisäministeri.

Perheet ja tasa-arvo noidankehässä

Enpä olisi enää tänä päivänä uskonut näkeväni väitettä, että perhevapailla ei olisi vaikutusta työelämän tasa-arvoon tai että suomalaisissa perheissä tasa-arvo jo toimii riittävän hyvin.

Kyllä sen vaan omassakin sukupolvessa näkee, että naisen ja miehen urakehitys eriytyy kohtuuttoman paljon lasten saannin myötä. Syy ei ole yksin perhevapaissa vaan monimutkaisessa noidankehässä:

– Pomo saattaa asenteellisten oletustensa takia nähdä enemmän kunnianhimoa nuorissa miehissä kuin naisissa

– Usein tuntuu, että nainen ottaa edelleen miestä vakavammin paineet hyvästä äitiydestä ja vastaavasti mies vakavammin paineet urakehityksestä ja perheen elättämisestä (periytyvät roolimallit). Sanoisin myös, että on usein kova kynnys nuorelle isälle sanoa pomolleen, että jäänpä 4 kuukaudeksi kotiin. Kova juttu siksi, että se tulee yllätyksenä pomolle eikä ole normi, joksi sen voisimme säätää.

– Pari vuotta kotona ei elämää ratkaise, mutta usein näkee vauva-vaiheessa syntyneiden roolien jäävän enemmän tai vähemmän päälle pysyvästi. Se ei ole aina kenenkään syy ja ihminen on välillä sujuva rutinoitumaan.

– Ruuhkavuosista puhutaan syystä ja ne tarkoittavat myös niveltä, jossa esimiestehtäviin tyypillisesti valikoidutaan. On vaikea muuttaa viisikymppisten pomojen sukupuolijakaumaa puuttumatta perhevapaa-ikäisten tilanteeseen.

–> Kaikesta tästä seuraa, että naisten ansio- ja urakehitys pysyy vaatimattomampana, mikä näkyy vastaavasti myös eläkkeissä. Valitettavasti joutuu huomaamaan, että elintason kannalta tämä vääristymä on entistä merkittävämpi, kun puolet liitoista päätyy nykyään eroon ja avioliitot ovat keskimäärin aiempaa lyhyempiä. Erossa jaetaan usein omaisuutta, mutta urapääomaa ei.

–> Ideaalitilassa perheet ja yksilöt osaavat tietysti valita itse, kuka milloin hoitaa lasta, kuka tiskaa ja kuka tekee ylitöitä. Mutta minusta meillä on yhteiskunnallisen vääristymän perintö, joka perustelee sen, että tuuppaamme muutosta kiintiöimällä perhevapaita.

IL: Kansanedustaja lyttää ministerin: ”Naisen urakehityksen pysäyttää työnantaja”

Rohkaiseva käynti Washingtonissa

Kiinan vastaisia tulleja, jotka johtavat jonkinlaisiin vastatoimiin. Rajoituksia Kanadan, Yhdysvaltain ja Meksikon talousalueen kauppaan. Kauppasopimusten loukkauksia käsittelevän WTO-riitojenratkaisun halvaantuminen, kun USA estää nimitykset välityselimeen. Kyllä, kaikkea tätä on tänä vuonna todennäköisesti luvassa.

Pyrkimystä välttää terästullien osuminen eurooppalaisiin. Kiinnostusta kääntyä EU:n ja USA:n suhteissa kauppasodan uhasta neuvotteluihin kaupan esteiden vähentämiseksi. Valmiutta hyväksyä WTO:n kehittämisessä kompromissi vallankumouksen sijaan. Kyllä, kohtasin yllättävän paljon realismia ja ratkaisuhakuisuutta – osittain ikään kuin sivulauseissa mutta kuitenkin.

– Nahistelusta yhteistyöhön?

Yhden lauseen huudahdusten sijaan tapasin analyyttisiä ihmisiä, jotka korostivat pitkäaikaisia huolia Kiinan valtionyritysten toiminnan ja WTO:n kykenemättömyyden ongelmista, joihin nyt (viimein) haetaan voimalla ratkaisua. Esimerkiksi kauppaministeri Wilbur Ross oli varsin nopea, tarkka ja ajan tasalla oleva keskustelija. 81-vuotiaasta miljonääristä voisi muutakin odottaa. Samaa voi sanoa tapaamistani Trumpin hallinnon nuoremman polven kauppavaikuttajista presidentin kauppaneuvonantaja Clete Willemsista ja kauppaedustajan kabinettipäällikkö Jamieson Greerista.

Wilbur L. Ross

Kaikki kolme myönsivät, että Kiinan epäreiluun kilpailuun tarvitaan kollektiivinen ratkaisu, eikä USA onnistu yksin. WTO haluttiin säilyttää. Esiintyy kaipuuta GATT:in aikaan, jolloin kauppasopimusten tulkintaratkaisut edellyttivät jäsenmaiden yksimielisyyttä, eikä riitojenratkaisuelimellä ollut ylikansallisen tuomioistuimen luonnetta. Mutta kun kysyin, että löytyykö todella uskoa siihen, että sopimukset voitaisiin kirjoittaa niin selviksi, ettei neutraalin tuomioistuimen tulkintoja tarvita, niin ei siihen tosissaan uskottu. Riitojenratkaisun hyväksyttävän rakenteen eli USA:n lopputavoitteen osalta palloa heiteltiin vähän toimistojen välillä, eikä siihen tunnu vielä selvää vastausta olevan.

US Department of State, Manisha Singh

Ilmapiiri antoi kuitenkin toiveita siitä, että kompromissi voisi jossain vaiheessa tälle hallinnolle riittää, kunhan Trump voi sanoa voittaneensa ja Aasian halpatuontiin saadaan jonkinlaista näkyvää patoa tai ainakin padonrakentamisen näkymistä.

Trumpin pöydällä on parhaillaan ratkaisu suojatullien asettamisesta myös eurooppalaiselle teräkselle ja alumiinille. Henki oli kuitenkin se, ettei ongelma ole Eurooppa vaan Aasia. Tuntui olevan halua päästä Euroopan suunnassa pikemminkin yhteistyön vaihteelle viime vuoden nahistelun jälkeen. Useammasta suusta korostettiin, ettei ole mikään sattuma kun he vetäytyivät näyttävästi Tyynenmeren vapaakauppasopimus TPP:stä mutta eivät ole virallisesti vetäytyneet TTIP-neuvotteluista Euroopan suuntaan.

Treasury, Heath Price Tarbert

En usko mihinkään laajaan. Esimerkiksi elintarvikkeiden tuonnin avaaminen lienee eurooppalaisille tässä ilmapiirissä kiven takana. Julkisten hankintojen avaaminen lienee Yhdysvalloissa vielä vaikeampaa yleisessä ”Buy American” ilmastossa. Mutta teollisuustuotteiden kauppaa häiritsevien standardien ja testausvaatimusten yhtenäistämisessä voisi olla molemminpuolista intressiä. Trumphan sanoi viimeksi pari viikkoa sitten Davosissa, että Eurooppaan on niin vaikea saada tuotteita sisään, mihin tietysti tartuin. Suomenkin yritysten kannalta juuri testausvaatimusten ja standardien erot ovat suurin etu EU:n sisämarkkinoille myymisessä verrattuna Amerikan vientiin. Varsinaiset tullit ovat useimmissa tuotteissa jo hyvin pieniä.

Minusta Euroopan kannattaisi tarttua mahdollisuuteen neuvotella kaupan esteiden vähentämisestä. Voi tietysti olla, että laiha ratkaisu on vaikeampi uudelleen avata kuin jos odotetaan ”mukavampaa” hallintoa, jonka kanssa päästäisiin suoraan pidemmälle. Toisaalta nuiva asenteemme voi lisätä USA:n tuntemusta, että he ovat yksin ja heidän täytyy toimia yksipuolisesti. Kapeakin kauppasopimus voisi vähentää riskiä tullimuurien asettamisesta Eurooppaa vastaan. Siksi koittaisin itse neuvotella ja hakea Trumpin hallinnolle reittiä ulos eristyksistä myös WTO:n uudistamisessa. Euroopan olemus yhtenä kauppapoliittisena neuvotteluosapuolena oli nyt myös käsitetty, vaikka totta kai neuvotteluita yritetään käydä myös suoraan pääkaupunkien kanssa.

– Mitä on reilu kilpailu?

Monissa amerikkalaisten kysymyksissä on sinänsä perää. Kiina ja Intia eivät suostu luopumaan vanhan kehitysmaastatuksensa takaamista erityiseduista kauppasääntöjen soveltamisessa ja tukevat teollisuuttaan kauppaa vääristävillä tavoilla. Siihen pitää puuttua, mutta yhdessä.

Kauppa ei ole reilua, jos Aasian kasvutaloudet eivät noudata kansainvälisiä työoikeuden ja ympäristösopimusten minimitasoja. Tältä osin seuraan kiinnostuksella erityisesti sitä, miten uusi Nafta-sopimus käsittelee työ- ja ympäristönormien toimeenpanoa Meksikossa. Washingtonin neuvottelijat uskoivat, että Meksikon käytäntöjä pystytään sitovasti muuttamaan, koska Meksikon uusi hallitus näkee sen myös sisäpoliittisesti mahdollisuutena parantaa työläisten asemaa pysyvästi. Työ- ja ympäristönormien noudattaminen on tarkoitus tuoda Naftan riitojenratkaisuelimen toimivaltaan. Yritin olla hymyilemättä, kun tästä puhuttiin innostuneesti vain hetki sen jälkeen, kun oli haukuttu WTO:n riitojenratkaisuelimen sitovaa luonnetta.

Yhtä kaikki toivon vilpittä, että Nafta-sopimus loisi pohjaa työ- ja ympäristöoikeuden toimeenpanon parempaan varmistamiseen kahdenvälisissä vapaakauppasopimuksissa.

– Venäjä-pakotteissa ei taida olla vireillä mitään

Alkuviikosta myös Suomessa uutisoitiin näyttävästi USA:n julkistama luettelo Venäjän eliitistä. Luettelo sisältää Venäjän presidentinhallinnon, hallituksen ministerit, yli miljardin nettovarallisuuden omistavat oligarkit sekä valtionyhtiöiden pääjohtajat. Kuka tahansa voisi koostaa tämän luettelon nettiä selailemalla tunnissa. Valitettavasti Suomenkin lehtiin jäi ainakin vähäksi aikaa käytäntö viitata muutamiin tässä luettelossa oleviin henkilöihin uusien pakotteiden kohteina. Tästä ei ole kyse.

Kiinnostavampi on samaan aikaan taustalla työstetty salainen lista. Se on kuulemma selvästi suppeampi ja sisältää osin samoja, osin eri nimiä. Tapasin USA:n ulkoministeriössä Venäjä-asioita hoitavia Sharon Hudson Deania ja Nicolas Berlineriä kysyäkseni onko syytä odottaa uusia pakotelistauksia. Keskustelimme samasta myös apulaisvaltiovarainministeri Heath Tarbertin kanssa, jonka ministeriö varsinaisesti vastaa listauksista. Ei vaikuttanut siltä, että mitään olisi juuri nyt valmisteilla. Tulevaisuus riippuu Venäjä-suhteiden kehityksestä. Niin julkinen kuin salainenkin lista valmistuivat tällä viikolla yksinkertaisesti siksi, että elokuussa hyväksyttyyn CAATSA-lainsäädäntöön tuli kongressissa vaatimus, että hallinnon pitää tällaiset listat määräajassa tuottaa. Pakotepäätökset ovat aina asia erikseen.

– Turhaumien vuodesta ratkaisujen vuoteen?

Trumpin viime viikkojen puheet ovat olleet aiempaa rauhallisempia. Hän väläytti hiljan jopa mahdollisuutta palata Tyynenmeren TPP-vapaakauppasopimukseen, jos sitä muutetaan reilummaksi. Pohjois-Amerikan Nafta-neuvotteluista ei olla kävelty ulos, vaikka ne ovat laahanneet jo puoli vuotta. Nytkin Washingtonissa tuntui olevan enemmän toiveikkuutta kohtuullisesta kompromissista kuin valmistautumista Naftan hajottamiseen.

Ilokseni Yhdysvallat on myös tehnyt aloitteen raskaan polttoöljyn käytön kieltämiseksi Arktisilla merillä. Toivottavasti saamme aloitteen myötäiselle raiteelle Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana, vaikka paljon ehtinee jäävuoria sulaa ennen kuin tästä yksimielisyys löytyy. Hiljattain Trump väläytti jopa paluuta Pariisin sopimukseen, jos sopimusta parannetaan.

USAID / Mark Green

 

Tapasin kehitysministerin roolissa myös USA:n kehitysyhteistyövirasto USAIDin pääjohtaja Mark Greeniä sekä Maailmanpankin keskijohtoa ja naisten oikeuksien johtavia aktiiveja. Trumpin hallinto ei ole helppo kumppani, mutta ei tuntunut olevan kuitenkaan pankkia räjäyttämässä vaan pyrkimässä kompromisseihin. Ehkäisyä ja aborttia koskevia kysymyksiä väistellään hallinnossa. Kuului kuitenkin myös epävirallisia huomautuksia siitä, että Trumpin hallinnon ote olisi menossa rakentavampaan suuntaan tälläkin saralla. Löytyi toiveikkuutta sille, ettei nähdä toista nolla-vuotta väestösuunnittelun rahoituksessa, vaan kongressi kyllä lisää ehkäisyyn ja perhesuunnittelutyöhön rahaa liittovaltion budjettiin viime vaiheissa.

Tämä kaikki voi olla tyyntä myrskyn edellä. Mutta voiko se olla myös tottumista realiteetteihin? Esitettiin sarkastisia huomioita, että EU neuvottelee mieluummin kaikkien Yhdysvaltoja ympäröivien maiden kanssa vapaakauppasopimuksista kuin hakee ratkaisuja USA:n kanssa. Ehkä se kertoo siitä, että USA on huomaamassa, ettei voi yksin kääntää viisareita jäämättä ulkopuolelle ja pyrkii takaisin piireihin?

Voiko olla myös niin, että bisnesmyönteinen verouudistus ja valmisteilla oleva infran investointipaketti ovat riittävän näyttäviä tekoja talouden ja työpaikkojen hyväksi, jolloin kauppakysymyksissä voidaan esiintyä astetta rauhallisemmin. Kenties? Tai sitten kongressin välivaalien lähestyminen syksyllä työntää takaisin radikaaleihin tekoihin ydinkannattajien aktivoimiseksi. Aika näyttää.