Onko Itä-Ukraina Kremlille tärkeämpi kuin pankkikriisin uhka?

1) Syksyllä arvelin, että $50/barreli olisi suunnilleen sellainen kynnys, jonka alle meno pakottaisi Putinin tekemään pitkälle meneviä myönnytyksiä Ukrainassa. Tässä tilanteessa talouskriisin mittasuhde ohjaisi pyrkimään kaikin voimin sellaiseen sopimiseen, joka mahdollistaisi pakotteiden uusimispäätösten tekemättä jättämisen kevään aikana ja hälventäisi markkinoilta riskin uusista. Ukraina ei toki ratkaise Venäjän ongelmia öljyn hinnan ja talouden rakenteiden kanssa. Mutta tässä tilanteessa rahoituspakotteiden poistuminen olisi, ei riittävä mutta ehkä välttämätön, helpotus vähentämään pankkikriisin ja rahoitusmarkkinoiden täyden halvaantumisen riskiä.

2) Em. arvion mukaisesti tilanne Venäjän rahamarkkinoilla alkaa nyt olla vaarallinen, kun öljyn hintakin on muutaman viikon pyörinyt 50 dollarin tasolla. Tuoreet luottoluokittajien downgreidaukset eivät helpota. Rajusti nostettu ohjauskorko lamauttaa muiden kuin aivan suurimpien pankkien toimintaa. Useimmat merkittävätkään pankit eivät välttämättä kykene tilanteen edellyttämään luottotappiovarausten nostamiseen. Korkoa ei kuitenkaan uskalleta laskea tilanteessa, jossa rupla halutaan vakauttaa. Ylivoimaisesti suurimman pankin Sberbankin pääjohtaja German Gref puhui tällä viikolla julkisesti pankkikriisin uhasta.

3) Joulukuussa tilanne Ukrainassa olikin jossain määrin rohkaiseva: taisteluita oli mutta kaikki osapuolet olivat periaatteessa sitä mieltä, että Minskin sopimus ja tulitauko ovat voimassa. Venäjä näytti valmistautuvan tosissaan tammikuun puoleen väliin kaavailtuun Astanan tapaamiseen, jossa oli määrä neuvotella korkeimmalla tasolla siten, että Venäjän ja Ukrainan johdon lisäksi mukana olisivat kätilöinä Ranskan ja Saksan presidentit eli olisi voitu käytännössä sopia myös siitä suunnasta, mihin EU pakotteissa mennään jos Venäjä suostuu tähän tai tuohon. Ajattelin, että ehkä Moskovassa on tultu siihen tulokseen, että panokset alkavat nousta koviksi ja alkaa kasvaa riski, että elintason lasku alkaa jurppia äänestäjiä enemmän kuin laihakin sopu Donetskin ja Luhanskin maakunnista.

4) Jostain syystä tammikuun kehitys ei kuitenkaan ole vastannut toiveita. Moskova ei välttämättä ohjaa taisteluita viikko-tasolla, mutta jos Putin tekisi kaikkensa ja olisi valmis myönnytyksiin kunhan päästään sopimaan, niin ei kai tämän viikon taisteluiden kiihtymiskierrettä olisi nähty? Kapinallisethan ovat selvästi tehneet strategisen päätöksen kiihdyttää hyökkäystä. Ei kai Putinin olisi ollut pakko päästää Astanan tilaisuutta luisumaan käsistä? Vai onko tämä jotain ”vielä kerran kaksi askelta eteenpäin ja sitten yksi pakitus riittää kompromissiin” taktiikkaa? Toivottavasti, varsinkin Suomen kannalta. Vaihtoehdoksi nimittäin jäänee lähinnä se, että Kremlissä ollaan tosiaan valmiita ottamaan riskejä venäläisten enemmistön ostovoimaa pitkäaikaisesti romuttavasta kehityksestä geopoliittisen selkärankaisuuden nimissä?

5) Suomeen viitatessani en todellakaan tarkoita, että Venäjä rupeaisi meille turvallisuuspoliittisesti uhittelemaan sen enempää. Kynnys sellaiseen kriisiin EU- ja Nato -maiden kanssa on ihan eri luokkaa kuin Ukrainassa operointi. Sen sijaan pelkään, että jännityksen lieventymisen sijaan vastakkainasettelu vakiintuu lisäten Venäjän politiikassa riskiä syrjivistä säännöksistä ja heikentäen Venäjän ostovoimaa. Se näkyy meillä miljardien arvosta viennissä ja matkailun tuloissa. Tässäkin tilanteessa pärjätään kun osataan ja naapuruus kannattaa taloudellisesti hyödyntää. Kauppa on usein parasta rauhantyötä, kunhan sitä ei anneta sotkea väärällä tavalla politiikkaan.

Vaihto metroon sujuvaksi Tapiolassa

Metron liityntäliikenne pitää saada sujuvaksi alusta lähtien. Nyt julkistetun suunnitelman mukaan näin ei käy: Bussit jättäisivät vuoteen 2018 asti nykyisille ajoväylille (Pohjantie, Etelätuulentie). Varsinkin Pohjantietä Mankkaan suunnalta tulee jatkossa bussilla paljon Helsinkiin, Otaniemeen tai Keilaniemeen jatkavia (meitä lännen suunnalla asuvia auttaa Urheilupuiston asema). Nykyisiltä pysäkeiltä pitäisi kipittää teiden yli Stockmannille asti ja sitten taas rullaportaita alas ennen kuin metrolle pääsee.

Tuolta joutuisi kävelemään

Mankkaan suunnasta tulevan pitäisi jäädä tuolla kävelläkseen metroon

Ei näin – ei edes siksi aikaa kun odotellaan Sampokujan alittavan Merituulentien pätkän uudelleenavautumista. Kohtuuttoman hidas vaihto voitaisiin välttää esimerkiksi puhkaisemalla busseille kulku Pohjantieltä Länsituulenkujan alla kulkevaa tunnelia pitkin suoraan hotellin eteen Tapiontorin nykyiselle bussiterminaalille. Tunneliin tehtäviltä pysäkeiltä saisi helpon ja lyhyen kävely-yhteyden suoraan metroon. Pysäkki olisi valmiiksi lähempänä metron syvyystasoa.

Tunnelista pääsisi lähelle metroa

Vaihtopysäkki voisi olla tuolla tunnelissa, josta puhkaistaisiin busseille jatkoyhteys itään Tapiontorille

Tavoite on saada Tapiola elinvoimaiseksi ja aiempaa paremmaksi meille kaikille. Siksi minäkin olin käynnistämässä tätä junaa valtuustossa ja kaupunginhallituksessa aikanaan. Metro käynnistynee ensi vuoden kesällä ja uudet katuyhteydet vasta 2018 alkaen. Väliin jäävä pari vuotta on ratkaisevan tärkeää aikaa paitsi monille nykyisessä sumpussa kituuttaville yrittäjille myös sille, miten Tapiolan uudistunut keskus lopulta otetaan vastaan. Suorien bussiyhteyksien vaihtumisesta metroon pitää jäädä hyvä maku heti alkuun. Itse tiedän kuinka hankala muutamankin minuutin lisähidaste on aamun kiireessä.

Bussiväylän puhkaiseminen Länsituulenkujan tunnelista Tapiontorille hotellin eteen toki maksaisi, varmaankin joitakin miljoonia, ja vaatisi muutoksia vanhan Aslakin talon alueen rakennustöihin. Tapiolassa on metroon liittyen käynnissä miljardi-investoinnit. Siihen suhteutettuna mitätön lisäpanostus sujuvaan siirtymäajan liityntäliikenteeseen kannattaa tehdä.

100 Ruplaa on yksi euro – mitä ihmettä?

Pari huomiota viime päivinä paljon keskustelua herättäneisiin kysymyksiin Venäjästä, kun ruplan arvo on lähes puolittunut kolmessa kuussa:

1) Putin ei kaadu: 2/3 venäläisistä elää valuuttojen ja useimpien tuontituotteiden suoran piirin ulkopuolella. Vaikka sekä öljyn halpuus että Ukraina-jännite pysyisivät koko ensi vuoden väestö köyhtyy vähemmän kuin 1990-luvulla ja nyt voidaan ja osataan syyttää länttä. Pääministeri ja keskuspankin keula saattavat mennä vaihtoon. Moskovan ja Pietarin keskiluokka voi alkaa epäröidä mutta niin he tekivät vuosi sitten ennen Krimin saamistakin ja silloin kannatuksensa pohjillaankin Putin oli vakaasti ainoa varteenotettava poliitikko maassa.

2) Öljy-, valuutta- ja rahoitusshokki iskee Venäjällä investointeihin ja tuontiin. Jos tilanne jatkuu, Investoinnit tippuvat kymmeniä prosentteja ja tuonnissa Alfa Bank ennusti tänään jopa 50% romahdusta (pari päivää sitten vielä nollakasvua). Ikävä juttu meille suomalaisille: Venäjän vientiin voi tulla 1-2 mrd eur lisälovi. Se on 0,5-1% BKTsta, joten ihmettelen VMää, joka laski tänään ennustetta Suomesta vain 0,3% BKT:sta syyskuun ennusteeseen nähden. Rahoitus pitää nyt entistäkin useammin tuoda Venäjän kauppiaan kainalossa mukana, joten Finnveralla pitää olla sama iskukyky kuin Saksan Hermeksellä.

3) Tän iltainen 74 rub/eur voi olla lähellä illan öljyn hinnan mukaista keskipitkän ajan tasapainoa. Tämä arvio kertoo myös sen että tän syksyn syöksyssä dominoi öljyn hinnan 40% romahdus. Sitä kiihdyttävät lännen rahoituspakotteet, joiden takia venäläisfirmat joutuvat maksaan n 80mrd$ edestä valuuttalainoja pois ja sama raha käytännössä jää pois ruplan ostoista. En siis näe ruplan kehityksessä paljon muutosta jota voisi jäädä selitettäväksi pelolla uusista pakotteista, sodasta Ukrainassa tms. Muuta kuin sitä kautta että nyt ei jäädä odottamaan jospa öljy korjaantuu vaan ehkä tämä on osalle tasehallinnan pelureista hetki jolloin muut riskit Venjäjän loppuvuosikymmenen kehityksestä näyttävät niin hankalilta, että toimitaan kuin markkinatilanne jäisi pitkäaikaiseksi.

Minipäästöiset autot bussikaistoille

FacebookTwitteremailLinkedinTumblrPinterestFacebookTwitteremailLinkedinTumblrPinterest

Borgia kannattaa kuunnella

FacebookTwitteremailLinkedinTumblrPinterestFacebookTwitteremailLinkedinTumblrPinterest

Mieluummin ydinvoimaa kuin kivihiiltä – kun täytyy valita

Eduskunta saa tänään keskusteltavaksi ns. pääministerin ilmoituksen energiapolitiikan linjasta. Vuodenaika on ainakin oikea. Syksyn ensimmäiset jäiset aamut on koettu. Monilla asuinalueilla – kuten meillä Tapiolan suunnallakin – kylmän huomaa siitä, että lämpövoimalan piipusta tulee savua. Sattuipa niinkin, että juuri samaan aikaan kun pääministeri antoi ilmoitustaan hiilitankkeri Kallio lastasi kivihiiltä Salmisaaren voimalan talvivarastoihin Helsingin Ruoholahdessa.

Talvella energiantuotannon päästöt ovat moninkertaiset kesään verrattuna. Silloin käyvät kalliilla pyörivät huippuvoimalaitokset, joiden käyttöä maksamme pitkin vuotta. Pakkasjaksot ovat myös haaste Suomen energiaomavaraisuudelle – kesällä pärjätään kyllä.

Kovien pakkasjaksojen aikaan on tyypillisesti pimeää ja usein tyyntä. Siksikin rehellisessä arviossa päätyy siihen, että aurinko- ja tuulivoima ei voi yksin ratkaista energiahaasteita Pohjoismaissa. Olen vetänyt maan hallituksen tuulivoiman edistämistyöryhmää. Toivon uusiutuvien lunastavan paikkansa mahdollisimman hyvin. Silti pohjolan energiataseessa on vielä vuosikymmeniä enimmäkseen kyse valinnasta kuinka paljon poltetaan jotain ja kuinka paljon käytetään ydinvoimaa.

Vihreä puolue esitti eilen mallin, jossa lisättäisiin Fennovoiman sähköntuotannon verran tuuli-, aurinko- ja bioenergiaa sekä energiansäästöä (ks http://www.vihreat.fi/tiedotteet/vihreat-julkisti-kotimaisen-vaihtoehdon-fennovoimalle ). Oras Tynkkynen on tehnyt tapansa mukaan huolellista työtä. Kannatan useimpia toimenpide-ehdotuksia. Mutta en valitettavasti usko, että malli toteutuisi riittävässä määrin, että se ajaisi hiilivoiman ulos markkinoilta 2020-luvulla.

Oletettuja sähkön säästön lisäyksiä on vaikea saada toteutumaan niin alhaisella sähkön hinnalla kuin mallissa oletetaan. Aurinko- ja tuulisähkön lisäys ei auta huipputehotarvetta. Biomassan lisäys lepää käytännössä metsäteollisuuden varassa.

Pelkään, että ydinvoiman torppaaminen johtaisi käytännössä kivihiilen käytön jatkamiseen, kuten on käynyt Saksassakin. Kaikissa järjellisissä skenaarioissa ratkaisevin tekijä Suomen päästöille 2020-2030-luvuilla on ydinvoimaloiden määrä – oli fiilis tähän sitten mikä tahansa.

Minusta hallitsematon ilmastonmuutos on niin iso riski lastemme elinolosuhteille, että sen hallitseminen täytyy olla energiapolitiikan ykköstavoite. Esimerkiksi monsuunisateiden häiriintyminen aiheuttaisi mullistuksia, joiden jälkeen finanssikriisi olisi pikkujuttu. Ydinvoima on tarkka paikka. Järjellä ajateltuna sen riskit ovat pienemmät kuin se, että poltammekin enemmän hiiltä.

Jos Suomessa pyörisi 2020-luvun lopulla seitsemän reaktoria, hiilivapaa osuus Suomen sähköntuotannosta nousisi todennäköisesti 90 prosenttiin. Se olisi noin kaksinkertainen verrattuna odotettuihin osuuksiin Saksassa ja Tanskassa, jotka mielellään puhuvat itsestään ilmastomaina.

Ydinvoiman avulla voisimme yhdistää hiilipäästöjen nopeamman vähentämisen edulliseen sähköön. Jos joku on valmis ottamaan hintariskin ja rakentamaan ydinvoimalan, sen jälkeen sitä kannattaa käytännössä pyörittää täysillä koko ajan ja myydä sähkö vaikka lähes ilmaiseksi. Siksi ydinsähkö laskee markkinahintaa ja hiilivoimaloiden ajotunnit nostavat sitä. Jos ydinvoimahanke tulee kalliiksi, tappiot kuittaa rahoittaja-omistaja.

Kauppataseen kannalta ydinvoimassa tuontitavaran eli uraanin osuus tuotettavan sähkön arvosta on alle viidesosa verrattuna siihen, mitä tuontihiilen osuus on vaikkapa Helsingissä tänä päivänä.

Minä nukun paremmalla omalla tunnolla, jos Suomeen saadaan järkevällä tavalla rakenteille lisää ydinvoimaa. Minusta se on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ja eduskunnan tulisi turvamääräykset täyttävät hankkeet mahdollistaa. Hankkeiden kannattavuus on sitten rahaa likoon laittavien omistajien asia.

p.s. Jokainen meistä voi itse toimia kylmän ajan kulutuskohouman hillitsemiseksi. Se on pois niistä hiilitonneista, joita vaikkapa Helsingin ja Espoon hiilivoimaloihin ensi talvenakin lapioidaan. Mietitään miten lämmin kämpän on oltava ja pitääkö lattialämmityksen olla aina päällä (ks kysyntäjoustosta tarkemmin https://kaimykkanen.fi/hs-joustava-energiankulutus-saastaa-rahaa-ja-luontoa/ ). Itse aloitin tänään kokeilun, että käytän wappuun asti vain kylmää suihkuvettä (paitsi jos olen kipeä). Lämpimän veden merkitys energiatarpeessa on meinaan nousussa, kun lämpövuodot alkaa olla uusissa kämpissä tukittu. Lisäksi mulla on tapana unohtua ajatuksiini suihkussa ja olen toiveikas että jäinen vesi antaa lisää vauhtia aamuun…