Kybertiedustelun torjunta on kansallinen sokea piste

/0 Comments/in , /by

Näin kiteytettiin vuosi sitten valmistuneessa riippumattomassa arvioinnissa (Lehto, Limnell & al, 2017). Tiedustelulait ovat tarpeen, koska suomalaisten turvallisuusuhat ovat entistä enemmän kansainvälisiä, entistä enemmän läsnä tietoverkoissa ja entistä enemmän hybridiuhkia, joissa yhdistyvät lailliset ja laittomat, valtiolliset ja ei-valtiolliset toimijat.

Tiedustelulainsäädännöstä käydyssä lähetekeskustelussa eilen eduskunta tuntui olevan laajalla enemmistöllä yksimielinen siitä, että uusia valtuuksia tarvitaan. Hyvä niin. Pakettia on valmisteltu kaksi ja puoli vuotta poikkeuksellisen laajassa yhteistyössä, myös parlamentaarisen työryhmän voimin. Siitä huolimatta on hyvä punnita jokainen yksityiskohta tarkkaan ja käydä perusteellinen käsittely eduskunnan valiokunnissa.

Onko perustuslain säätämisjärjestystä edellyttävät osat syytä käsitellä nopeutetusti eli 5/6 kansanedustajien enemmistöllä määritellä kiireellisiksi sen sijaan, että lainsäädäntö jäisi odottamaan vaalien jälkeisen eduskunnan hyväksyntää? Viime kädessä perustuslakivaliokunta harkitsee ja eduskunnan täysistunto ratkaisee asian. Hallituksena olemme nopean käsittelyn kannalla. Nähdäksemme juuri tällaiset tilanteet ovat syy, miksi perustuslaissa tällainen　menettely yleensäkin on mahdollistettu.

Meillä on selvä vaje suojautumisessa kansainvälisen terrorismin ja kybertiedustelun uhkaan, myös verrattuna muihin pohjoismaihin. Naapurimaissa jo tapahtuneet turvallisuusympäristön muutokset näyttävät nyt tapahtuvan Suomessa – ja entistä nopeammin.

Jokainen terrorin uhri ja jokainen kriittisiin tietojärjestelmiimme asennettu “kyberpommi”, joka olisi tarkkaan punnitulla ja tasapainoisella lainsäädännöllä voitu estää, on liikaa.

Eduskunnassa herätti eniten keskustelua suomalaisten luottamuksellisen viestinnän suoja, jonka turvaamisessa pitääkin olla tarkka. Julkisuudessa on paljon puhuttu niin sanotusta massavalvonnasta. Sitä tämä laki ei esitetyssä muodossaan mahdollista. Tietoliikennetiedustelu kohdistuisi aina erilliseen selkeästi määriteltyyn kansallisen turvallisuuden uhkaan, ja se edellyttäisi tuomioistuimen tapauskohtaista päätöstä. Lisäksi jokaisesta tuomioistuimen luvasta, olipa se sitten myönteinen tai kielteinen, pitäisi ilmoittaa uudelle tiedusteluvaltuutetulle. Tällä uudella riippumattomalla laillisuusvalvojalla olisi käytännössä rajoittamaton tiedonsaantioikeus suojelupoliisin tiedustelutoimintaan. Laillisuusvalvojalla olisi myös oikeus viime kädessä määrätä tiedustelumenetelmän käytön keskeytettäväksi tai lopetettavaksi, jos hän katsoo valvottavan menetelleen lainvastaisesti tiedustelutoiminnassa.

Uusia tiedusteluvaltuuksia valvoisi sisäministeriön ohella myös eduskuntaan perusteilla oleva erityinen tiedusteluvalvontavaliokunta. Tämän lisäksi jokaisella suomalaisella olisi oikeus kannella tiedusteluvaltuutetulle, jos tiedustelutoiminnassa on hänen nähdäkseen rikottu hänen oikeuksiaan tai menetelty muutoin lainvastaisesti.

Prosessit lukkoineen on rakennettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan määräyksien mukaisesti　 sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU:n tuomioistuimen ratkaisukäytännöt huomioiden.

Tiedustelutoiminnassa joudutaan aina yhteen sovittamaan turvallisuuteen ja yksityisyyteen liittyviä perusoikeuksia keskenään. Nykyisessä esityksessä on onnistuttu tässä niin hyvin, että nukun yöni paremmin, jos lainsäädäntö on voimassa. Myös sen jälkeen, kun en ole enää sisäministeri.

Perheet ja tasa-arvo noidankehässä

/0 Comments/in , /by

Enpä olisi enää tänä päivänä uskonut näkeväni väitettä, että perhevapailla ei olisi vaikutusta työelämän tasa-arvoon tai että suomalaisissa perheissä tasa-arvo jo toimii riittävän hyvin.

Kyllä sen vaan omassakin sukupolvessa näkee, että naisen ja miehen urakehitys eriytyy kohtuuttoman paljon lasten saannin myötä. Syy ei ole yksin perhevapaissa vaan monimutkaisessa noidankehässä:

– Pomo saattaa asenteellisten oletustensa takia nähdä enemmän kunnianhimoa nuorissa miehissä kuin naisissa

– Usein tuntuu, että nainen ottaa edelleen miestä vakavammin paineet hyvästä äitiydestä ja vastaavasti mies vakavammin paineet urakehityksestä ja perheen elättämisestä (periytyvät roolimallit). Sanoisin myös, että on usein kova kynnys nuorelle isälle sanoa pomolleen, että jäänpä 4 kuukaudeksi kotiin. Kova juttu siksi, että se tulee yllätyksenä pomolle eikä ole normi, joksi sen voisimme säätää.

– Pari vuotta kotona ei elämää ratkaise, mutta usein näkee vauva-vaiheessa syntyneiden roolien jäävän enemmän tai vähemmän päälle pysyvästi. Se ei ole aina kenenkään syy ja ihminen on välillä sujuva rutinoitumaan.

– Ruuhkavuosista puhutaan syystä ja ne tarkoittavat myös niveltä, jossa esimiestehtäviin tyypillisesti valikoidutaan. On vaikea muuttaa viisikymppisten pomojen sukupuolijakaumaa puuttumatta perhevapaa-ikäisten tilanteeseen.

–> Kaikesta tästä seuraa, että naisten ansio- ja urakehitys pysyy vaatimattomampana, mikä näkyy vastaavasti myös eläkkeissä. Valitettavasti joutuu huomaamaan, että elintason kannalta tämä vääristymä on entistä merkittävämpi, kun puolet liitoista päätyy nykyään eroon ja avioliitot ovat keskimäärin aiempaa lyhyempiä. Erossa jaetaan usein omaisuutta, mutta urapääomaa ei.

–> Ideaalitilassa perheet ja yksilöt osaavat tietysti valita itse, kuka milloin hoitaa lasta, kuka tiskaa ja kuka tekee ylitöitä. Mutta minusta meillä on yhteiskunnallisen vääristymän perintö, joka perustelee sen, että tuuppaamme muutosta kiintiöimällä perhevapaita.

IL: Kansanedustaja lyttää ministerin: ”Naisen urakehityksen pysäyttää työnantaja”

Rohkaiseva käynti Washingtonissa

/0 Comments/in , /by

Kiinan vastaisia tulleja, jotka johtavat jonkinlaisiin vastatoimiin. Rajoituksia Kanadan, Yhdysvaltain ja Meksikon talousalueen kauppaan. Kauppasopimusten loukkauksia käsittelevän WTO-riitojenratkaisun halvaantuminen, kun USA estää nimitykset välityselimeen. Kyllä, kaikkea tätä on tänä vuonna todennäköisesti luvassa.

Pyrkimystä välttää terästullien osuminen eurooppalaisiin. Kiinnostusta kääntyä EU:n ja USA:n suhteissa kauppasodan uhasta neuvotteluihin kaupan esteiden vähentämiseksi. Valmiutta hyväksyä WTO:n kehittämisessä kompromissi vallankumouksen sijaan. Kyllä, kohtasin yllättävän paljon realismia ja ratkaisuhakuisuutta – osittain ikään kuin sivulauseissa mutta kuitenkin.

– Nahistelusta yhteistyöhön?

Yhden lauseen huudahdusten sijaan tapasin analyyttisiä ihmisiä, jotka korostivat pitkäaikaisia huolia Kiinan valtionyritysten toiminnan ja WTO:n kykenemättömyyden ongelmista, joihin nyt (viimein) haetaan voimalla ratkaisua. Esimerkiksi kauppaministeri Wilbur Ross oli varsin nopea, tarkka ja ajan tasalla oleva keskustelija. 81-vuotiaasta miljonääristä voisi muutakin odottaa. Samaa voi sanoa tapaamistani Trumpin hallinnon nuoremman polven kauppavaikuttajista presidentin kauppaneuvonantaja Clete Willemsista ja kauppaedustajan kabinettipäällikkö Jamieson Greerista.

Wilbur L. Ross

Kaikki kolme myönsivät, että Kiinan epäreiluun kilpailuun tarvitaan kollektiivinen ratkaisu, eikä USA onnistu yksin. WTO haluttiin säilyttää. Esiintyy kaipuuta GATT:in aikaan, jolloin kauppasopimusten tulkintaratkaisut edellyttivät jäsenmaiden yksimielisyyttä, eikä riitojenratkaisuelimellä ollut ylikansallisen tuomioistuimen luonnetta. Mutta kun kysyin, että löytyykö todella uskoa siihen, että sopimukset voitaisiin kirjoittaa niin selviksi, ettei neutraalin tuomioistuimen tulkintoja tarvita, niin ei siihen tosissaan uskottu. Riitojenratkaisun hyväksyttävän rakenteen eli USA:n lopputavoitteen osalta palloa heiteltiin vähän toimistojen välillä, eikä siihen tunnu vielä selvää vastausta olevan.

US Department of State, Manisha Singh

Ilmapiiri antoi kuitenkin toiveita siitä, että kompromissi voisi jossain vaiheessa tälle hallinnolle riittää, kunhan Trump voi sanoa voittaneensa ja Aasian halpatuontiin saadaan jonkinlaista näkyvää patoa tai ainakin padonrakentamisen näkymistä.

Trumpin pöydällä on parhaillaan ratkaisu suojatullien asettamisesta myös eurooppalaiselle teräkselle ja alumiinille. Henki oli kuitenkin se, ettei ongelma ole Eurooppa vaan Aasia. Tuntui olevan halua päästä Euroopan suunnassa pikemminkin yhteistyön vaihteelle viime vuoden nahistelun jälkeen. Useammasta suusta korostettiin, ettei ole mikään sattuma kun he vetäytyivät näyttävästi Tyynenmeren vapaakauppasopimus TPP:stä mutta eivät ole virallisesti vetäytyneet TTIP-neuvotteluista Euroopan suuntaan.

Treasury, Heath Price Tarbert

En usko mihinkään laajaan. Esimerkiksi elintarvikkeiden tuonnin avaaminen lienee eurooppalaisille tässä ilmapiirissä kiven takana. Julkisten hankintojen avaaminen lienee Yhdysvalloissa vielä vaikeampaa yleisessä ”Buy American” ilmastossa. Mutta teollisuustuotteiden kauppaa häiritsevien standardien ja testausvaatimusten yhtenäistämisessä voisi olla molemminpuolista intressiä. Trumphan sanoi viimeksi pari viikkoa sitten Davosissa, että Eurooppaan on niin vaikea saada tuotteita sisään, mihin tietysti tartuin. Suomenkin yritysten kannalta juuri testausvaatimusten ja standardien erot ovat suurin etu EU:n sisämarkkinoille myymisessä verrattuna Amerikan vientiin. Varsinaiset tullit ovat useimmissa tuotteissa jo hyvin pieniä.

Minusta Euroopan kannattaisi tarttua mahdollisuuteen neuvotella kaupan esteiden vähentämisestä. Voi tietysti olla, että laiha ratkaisu on vaikeampi uudelleen avata kuin jos odotetaan ”mukavampaa” hallintoa, jonka kanssa päästäisiin suoraan pidemmälle. Toisaalta nuiva asenteemme voi lisätä USA:n tuntemusta, että he ovat yksin ja heidän täytyy toimia yksipuolisesti. Kapeakin kauppasopimus voisi vähentää riskiä tullimuurien asettamisesta Eurooppaa vastaan. Siksi koittaisin itse neuvotella ja hakea Trumpin hallinnolle reittiä ulos eristyksistä myös WTO:n uudistamisessa. Euroopan olemus yhtenä kauppapoliittisena neuvotteluosapuolena oli nyt myös käsitetty, vaikka totta kai neuvotteluita yritetään käydä myös suoraan pääkaupunkien kanssa.

– Mitä on reilu kilpailu?

Monissa amerikkalaisten kysymyksissä on sinänsä perää. Kiina ja Intia eivät suostu luopumaan vanhan kehitysmaastatuksensa takaamista erityiseduista kauppasääntöjen soveltamisessa ja tukevat teollisuuttaan kauppaa vääristävillä tavoilla. Siihen pitää puuttua, mutta yhdessä.

Kauppa ei ole reilua, jos Aasian kasvutaloudet eivät noudata kansainvälisiä työoikeuden ja ympäristösopimusten minimitasoja. Tältä osin seuraan kiinnostuksella erityisesti sitä, miten uusi Nafta-sopimus käsittelee työ- ja ympäristönormien toimeenpanoa Meksikossa. Washingtonin neuvottelijat uskoivat, että Meksikon käytäntöjä pystytään sitovasti muuttamaan, koska Meksikon uusi hallitus näkee sen myös sisäpoliittisesti mahdollisuutena parantaa työläisten asemaa pysyvästi. Työ- ja ympäristönormien noudattaminen on tarkoitus tuoda Naftan riitojenratkaisuelimen toimivaltaan. Yritin olla hymyilemättä, kun tästä puhuttiin innostuneesti vain hetki sen jälkeen, kun oli haukuttu WTO:n riitojenratkaisuelimen sitovaa luonnetta.

Yhtä kaikki toivon vilpittä, että Nafta-sopimus loisi pohjaa työ- ja ympäristöoikeuden toimeenpanon parempaan varmistamiseen kahdenvälisissä vapaakauppasopimuksissa.

– Venäjä-pakotteissa ei taida olla vireillä mitään

Alkuviikosta myös Suomessa uutisoitiin näyttävästi USA:n julkistama luettelo Venäjän eliitistä. Luettelo sisältää Venäjän presidentinhallinnon, hallituksen ministerit, yli miljardin nettovarallisuuden omistavat oligarkit sekä valtionyhtiöiden pääjohtajat. Kuka tahansa voisi koostaa tämän luettelon nettiä selailemalla tunnissa. Valitettavasti Suomenkin lehtiin jäi ainakin vähäksi aikaa käytäntö viitata muutamiin tässä luettelossa oleviin henkilöihin uusien pakotteiden kohteina. Tästä ei ole kyse.

Kiinnostavampi on samaan aikaan taustalla työstetty salainen lista. Se on kuulemma selvästi suppeampi ja sisältää osin samoja, osin eri nimiä. Tapasin USA:n ulkoministeriössä Venäjä-asioita hoitavia Sharon Hudson Deania ja Nicolas Berlineriä kysyäkseni onko syytä odottaa uusia pakotelistauksia. Keskustelimme samasta myös apulaisvaltiovarainministeri Heath Tarbertin kanssa, jonka ministeriö varsinaisesti vastaa listauksista. Ei vaikuttanut siltä, että mitään olisi juuri nyt valmisteilla. Tulevaisuus riippuu Venäjä-suhteiden kehityksestä. Niin julkinen kuin salainenkin lista valmistuivat tällä viikolla yksinkertaisesti siksi, että elokuussa hyväksyttyyn CAATSA-lainsäädäntöön tuli kongressissa vaatimus, että hallinnon pitää tällaiset listat määräajassa tuottaa. Pakotepäätökset ovat aina asia erikseen.

– Turhaumien vuodesta ratkaisujen vuoteen?

Trumpin viime viikkojen puheet ovat olleet aiempaa rauhallisempia. Hän väläytti hiljan jopa mahdollisuutta palata Tyynenmeren TPP-vapaakauppasopimukseen, jos sitä muutetaan reilummaksi. Pohjois-Amerikan Nafta-neuvotteluista ei olla kävelty ulos, vaikka ne ovat laahanneet jo puoli vuotta. Nytkin Washingtonissa tuntui olevan enemmän toiveikkuutta kohtuullisesta kompromissista kuin valmistautumista Naftan hajottamiseen.

Ilokseni Yhdysvallat on myös tehnyt aloitteen raskaan polttoöljyn käytön kieltämiseksi Arktisilla merillä. Toivottavasti saamme aloitteen myötäiselle raiteelle Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana, vaikka paljon ehtinee jäävuoria sulaa ennen kuin tästä yksimielisyys löytyy. Hiljattain Trump väläytti jopa paluuta Pariisin sopimukseen, jos sopimusta parannetaan.

USAID / Mark Green

 

Tapasin kehitysministerin roolissa myös USA:n kehitysyhteistyövirasto USAIDin pääjohtaja Mark Greeniä sekä Maailmanpankin keskijohtoa ja naisten oikeuksien johtavia aktiiveja. Trumpin hallinto ei ole helppo kumppani, mutta ei tuntunut olevan kuitenkaan pankkia räjäyttämässä vaan pyrkimässä kompromisseihin. Ehkäisyä ja aborttia koskevia kysymyksiä väistellään hallinnossa. Kuului kuitenkin myös epävirallisia huomautuksia siitä, että Trumpin hallinnon ote olisi menossa rakentavampaan suuntaan tälläkin saralla. Löytyi toiveikkuutta sille, ettei nähdä toista nolla-vuotta väestösuunnittelun rahoituksessa, vaan kongressi kyllä lisää ehkäisyyn ja perhesuunnittelutyöhön rahaa liittovaltion budjettiin viime vaiheissa.

Tämä kaikki voi olla tyyntä myrskyn edellä. Mutta voiko se olla myös tottumista realiteetteihin? Esitettiin sarkastisia huomioita, että EU neuvottelee mieluummin kaikkien Yhdysvaltoja ympäröivien maiden kanssa vapaakauppasopimuksista kuin hakee ratkaisuja USA:n kanssa. Ehkä se kertoo siitä, että USA on huomaamassa, ettei voi yksin kääntää viisareita jäämättä ulkopuolelle ja pyrkii takaisin piireihin?

Voiko olla myös niin, että bisnesmyönteinen verouudistus ja valmisteilla oleva infran investointipaketti ovat riittävän näyttäviä tekoja talouden ja työpaikkojen hyväksi, jolloin kauppakysymyksissä voidaan esiintyä astetta rauhallisemmin. Kenties? Tai sitten kongressin välivaalien lähestyminen syksyllä työntää takaisin radikaaleihin tekoihin ydinkannattajien aktivoimiseksi. Aika näyttää.

Mahalasku Buenos Airesissa

/0 Comments/in , /by

Kirjoittelen tätä paluulennolla Buenos Airesista. WTO:n tämänkertainen ministerikokous on päättymässä mahalaskuun. Edes ylikalastukseen ohjautuvien tukien rajoittamisesta ei päästä sopuun. Virkamiehet jäivät vielä vääntämään jopa sähköisten palveluiden tullittomuudesta.

Esimerkiksi mobiilipelien maksuihin liittyvästä sähköisen kaupan ”tullimoratoriosta” on tähän asti päätetty kahdeksi vuodeksi kerrallaan rutiininomaisesti. Nyt jopa se on työn takana. Miettikääs nyt, jos vuonna 2017 ottaisimme sellaisen harha-askeleen, että vaikkapa Angry Birdsin tai Clash of Clansin maksut pitäisi pelaajan sijainnin perusteella tullata tai ei ja säännöt vaihtelisivat maittain. Hyvästi Suomenkin peliteollisuuden ”born global” -asenne…

(Nyt kun juuri laskeuduin Helsinkiin, joudun vielä lisäämään, että juuri saadun tiedon mukaan tuo sähköisten palveluiden moratorio on kaatumassa. Täytyy pyrkiä muilla järjestelyillä varmistamaan, ettei mikään merkittävä maa käytännössä rupeaisi tulleja luomaan ja tämä takaisku saadaan korjattua nopeasti.)

On sinänsä surkeaa, että elämme vuotta 2017 emmekä pysty sopimaan paljon laajemmasta sähköisen kaupan sääntöjen yhtenäistämisestä. On sitä monta vuotta yritetty, eikä kukaan periaatteessa vastusta, mutta Intian johtama kehittyvien talouksien blokki on ottanut asiakseen blokata aiheen ennen kuin heille perinteisesti tärkeämmät maatalouden kysymykset löytävät kompromissinsa. Maataloustuet ja elintarvikkeiden varastojen vientidumppaus kaipaavat sääntöjä. Mutta toivon kovasti, että tällä hetkellä kaikki ministerit keräävät paluulentokoneissaan sellaista kiukkua, että kahden vuoden päästä löydämme tavan sopia 2000-luvun aiheista myös ilman maatalouitta ja kalastusta, jos se on ainoa tapa edetä.

Kolme päivää ”WTO:ssa” jättivät mulle sellaisen fiiliksen, että homma ei toimi ennen kuin EU ja USA pystyvät jälleen pelaamaan yhteen. Tai USA yleensäkään palaa pelaamaan. Aiemmin mainitsemani aiheet eivät ole sinänsä Trumpin hallinnon inhokkeja. WTO sen sijaan on. Pelätään 160 maan kauppajärjestön kompromisseihin jauhautumista. Kuvitellaan, että ollaan riittävän isoja taklaamaan esimerkiksi Kiinan valtiontuella vääristyneet teräsylijäämät kahdenvälisesti. En usko, että onnistuu.

Trumpin kauppaedustaja Robert Lighthizer esitti minusta yleiskokouspuheenvuorossaan kaksi keskenään ristiriitaista vaatimusta. Toisaalta WTO ei saisi olla (suvereeni) tuomioistuin vaan neuvotteluelin jossa valtiot voivat vetota. Toisaalta esimerkiksi sähköiseen kauppaan ei voida mennä ennen kuin kaikki jäsenet noudattavat jo sovittuja sääntöjä. Ainoa tapa saada kaikki noudattamaan sääntöjä edes kohtuullisesti on se viimekätinen turva, minkä WTO:n itsenäinen riitojenratkaisuelin sitovilla tuomioillaan antaa. Kukaan ei ole tällä hetkellä maailmassa niin iso, että pärjää omalla painostusvoimallaan.
Koivutukkien tuonnissa toivoa

Tällaiset kokoukset ovat samalla paikka hoitaa kahdenvälisiä kysymyksiä. Venäjän talouskehitysministeri Maksim Oreshkinin kanssa keskustelimme erityisesti Venäjän hallituksen tuoreesta asetusluonnoksesta, joka asettaisi kiintiöt järeän koivutukin viennille maasta. Viimeksi kun Venäjä yritti samansuuntaista, tuloksena oli laajempi sotku tullauksessa, kun järeää puuta ei pystytty tehokkaasti erottamaan sellutehtaille menevien kapeiden puiden lasteista. Niidenkin tullaus sotkeentui. Sellupuussa puhutaan 20 kertaisesta puumäärästä, jolle ei ole korvaavaa kysyntää Venäjällä. Ja josta Itä- ja Kaakkois-Suomen metsäteollisuus on entistä riippuvaisempi, kun tuontomäärät Suomessa kasvavat taas.
Oreshkin ymmärsi ongelman, jos tilanne kääntyy siihen, että Venäjän Karjala menettää noin 150 miljoonan euron vuotuiset sellupuun myyntitulot ja korjuuketju haperoituu. Sovittiin, että harkitsevat vielä voimaantuloa ja kiintiön jakomenettelyitä niin, ettei tämä sinänsä Kiinan vientiä vastaan suunnattu toimenpide sotkisi Suomen suuntaa ja erityisestikään kuitupuupuolta. Katsotaan mihin asti johtaa, mutta pientä toivoa.

Tango-allianssi kopioimaan start-up buumi

Mihinpä kasvutalouteen ei Peter Vesterbacka viime aikoina olisi ehtinyt… Argentiinassa puuhataan Peterin vuosi sitten aloittamaa Tango-allianssia, jonka puitteissa perustettaisiin Argentiinaan suomalais-argentiinalaisia start-up hautomoita. Niiden ympärille luotaisiin laajempaa suomalaisen koulutuksen ja sähköisen hallinnon vientiä. Tapasimme Argentiinan tuotantoministeriön valtiosihteeriä ja asiassa aktiivista edellistä opetusministeriä. Huikeita visioita ja intoa Suomea kohtaan.

Kun Peter tästä ekan kerran kertoi, ihmettelin, että mitä ihmettä Argentiinalla on tekemistä Suomen start-up skenen kartalla. Argentiina on kuitenkin yllättävän vahva IT-osaajien keskittymä. Nokiallakin on maassa nyt yli 500 insinööriä mm Bellabs-tutkimusyksikön kautta.

Opin reissulla, että sata vuotta sitten Argentiina oli itse asiassa asukasta kohden 10 rikkaimman maan joukossa maailmassa. Siis selvästi edellä esimerkiksi Etelä-Euroopan maita. 200 vuotta sitten itsenäistyneen maan ensimmäiset sata vuotta olivatkin menestys – kuten Suomen omat sata vuotta ovat olleet. Seuraavat sata vuotta Argentiina on taantunut suhteessa muihin, minkä paikalliset ministeritkin auliisti myöntävät. Vaatii muuten töitä, ettei sama kiinniottajan dilemma uhkaa Suomeakin tällä vuosisadalla…
Biotaloutta ja säätövoimaa

Kanadan kauppaministeri Francois-Philippe Champagne innostui selvästi parin kuukauden takaisella matkallani syntyneestä ajatuksesta rakentaa laajempi biotalouden kumppanuus. Heidän täytyy korvata nopeasti öljyä, heillä on valtavat metsävarat, mutta Suomella koko kuvio kestävästä metsänhoidosta korjuuketjun kautta aina sivuvirtojen biopolttoaineisiin asti on, sanoisinko 30 vuotta edellä.
Champagnen kiinnostusta ei tietysti haitannut se, että suurin kehitteillä oleva hanke on osumassa hänen vaalipiiriinsä – suljetun paperitehtaan muuntaminen biopolttoaineisiin keskittyväksi biotuoteintegraatiksi.

Argentiinan energiasuunnittelusta vastaavan varaministerin kanssa huomasi, että niin kaksi vuotta sitten Exxon Mobilin johtotehtävistä siirtynyt kuin onkin, niin aurinko ja tuuli ovat ne jutut, joihin nyt tähdätään. Argentiinalla onkin loistavat luonnonolosuhteet molemmissa. Tähän iskee erityisesti Wärtsilä, joka sai jo viime vuonna sopimukset 7 säätövoimalan toimittamisesta maahan. Nyt toimme lounaalle myös Wärtsilän vastikään ostaman amerikkalaisen säätöakkufirman pomon. Hän kuvasi innostavasti, miten akkujen kytkeminen aurinkovoimaloihin on ilmiselvästi seuraava buumi.
Kiinnostava keskustelu, jonka tuloksena päästiin epäilyjen jälkeen aika yhteiseen analyysiin siitä, että 2020-luvulla kaikissa sähköjärjestelmissä on laskettavissa tietty optimi: mikä osa aurinko- ja tuulivoiman vaihteluista kannattaa kattaa nopeasti käynnistyvällä säätövoimalla (esim kaasu), mikä osa akuilla ja mikä osa kuluttajien hyötymiseen perustuvalla kysyntäjoustolla. Erityisesti viimeksimainittu oli isännälle vaikea uskoa. Argentiinassa sähköllä ei ole tuntihintaa vaan hallinnollinen tariffi. Meidän kotiin Espoossa vasta asennettu pohjoismaisen sähköpörssin hintojen ennustamiseen perustuva automaattinen jousto on vielä monen mutkan takana.

Kahden vuoden päästä rajat fossiilituille?

WTO:n virallisessa kokouksessa eivät edenneet helpommatkaan aiheet saati sitten fossiilisten polttoaineiden tukiaisten rajoittaminen. Järjestimme yhdessä Uuden-Seelannin kanssa aiheesta kuitenkin sivutapahtuman. Pidimme asiaa muutenkin esillä varsinkin Ranskan Jean-Baptiste Lemoynen kanssa.
On siinä jotain vinoa, että viime vuonna maksoimme maailmassa yli 400 miljardia dollaria tukiaisia öljyn, hiilen ja kaasun käytölle. Arvioiden mukaan tukia käyttävissä maissa syntyi keskimäärin jopa 100 eur/tCO2 tuki hiilidioksidipäästöille. Samalla päästökauppajärjestelmät synnyttävät keskimäärin vain 10 euron hinnan hiidioksiditonnille edes niissä maissa, missä ovat käytössä.
Valitettavasti meidän pitää Euroopassa katsoa myös peiliin. Emme ole onnistuneet sopimaan yhteistä kantaa fossiilitukien rajoittamiseen. Kahden vuoden päästä seuraava WTO:n ministerikokous pidetään Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella. Jos nyt edes tässä otettaisiin harppaus. Helpompaahan sitä olisi itse kunkin leikata omia fossiilitukiaan, jos se tehtäisiin samaan aikaan yhdessä, niin ei heikentäisi kilpailukykyä fossiiliriippuvaisilla aloillakaan. Tätähän yritin erityisesti Saksan edustajille vakuuttaa.

ps. No onni laajemmassa onnettomuudessa että se sähköisten palveluiden (musiikkitoisto, pelimaksut) globali tullittomuus sentään saatiin kahden vuoden jatkoajalle viime yönä sovittua! Vuorokausi sitten näytti pahalta senkin suhteen jolloin Buenos ois ollu täyttä takapakkia…

Viikko Nigeriassa ja Ghanassa

/0 Comments/in , /by

Viime perjantain Suomen kuvalehdessä lyhyt kiteytys havainnoista Afrikan kehityshaasteen kannalta. Alla hieman tarkemmat huomiot, myös bisnesmahdollisuuksien kannalta.

Paikka auringossa?

Vedin viime viikon yritysryhmää Ghanassa ja Nigeriassa. Länsi-Afrikkaa pidetään vaikeana, mutta kummassakin maassa saimme työnnettyä eteenpäin yllättävän monia konkreettisia hankkeita.

Sähköntarve on huutava ja kasvava. Ei ihme, että reissun suurin konkreettinen kauppa oli Wärtsilän sopimus laitteistoista Afrikan suurimpaan aurinkovoimalaan, joka tuottaa puhdasta sähköä yli miljoonalle nigerialaiselle ja on Wärtsilälle ensimmäinen tämän kokoluokan aurinkohanke. Myös Nocartin ratkaisut yhden kylän tai kaupungin pienten energiaratkaisujen kytkemisestä älykkäästi toisiinsa, sähköakkuihin ja kulutusjoustotekniikkaan sopiva alueen tarpeisiin todella hyvin. Ihmettelisin, jos ei pian tärppää, kuten heillä jo Sambiassa ison mittakaavan hankkeessa aiemmin tänä vuonna kävi. Näissä maissa näkee myös vahvasti, että suunta on aurinkoenergiassa.

Energiassa iso kysymysmerkki kaikissa kehitysmaissa on missä määrin jätteen energiakäyttö onnistuu käytännössä. Periaatteessa potentiaali on suuri, ei vähiten 22 miljoonan ihmisen Lagosissa Nigeriassa. Ongelma on, että jätteet kietoutuvat usein harmaaseen tai rikolliseen talouteen. Toisaalta tuhannet paikalliset tienaavat leipänsä nykyisessä ”kiertotaloudessa”. Esimerkiksi Lagosissa ajaessamme pääsin kokemaan, minkälainen katku irtoaa, kun slummissa sulatetaan jätemuovia avotulella kodintarvikkeiden raaka-aineeksi. Terveellistä tai tehokasta tuo ei kuitenkaan ole. Siksi onkin hienoa, että erityisesti Outotecin aluejohtaja on ottanut innoituksekseen modernin jätteenkäsittelyn aikaansaamisen alueella. Jatkokehittämiseen saatiin päätä auki, mutta ei varmasti ihan pikavoittojen asia.

Ylivoimaisesti tunnetuin suomalainen Nigeriassa on Nokia. Valitettavasti tuntui myös lähes mahdottomalta saada isännät ymmärtämään, että ei Nokia ei ole missään vaiheessa vetäytynyt Nigeriasta, vaan Nokia myi puhelinlaitteiden liiketoimintansa ja keskittyy entistä vahvempana verkkoihin, joita ilman niillä puhelimilla ei mitään tekisi, ja palveluihin, jotka ovat yhä suurempi osa alan arvonlisäystä. Meidän suomalaisten haaste on maailmanlaajuisten kuluttajabrändien puute. Suoraan kuluttajalle myytävät merkkituotteet luovat kaupallista tunnettuutta aivan eri tavalla kuin mikään muu.

Nigeria ja Valio

Kehitysmaissa ei tarvitse olla jättiyritys onnistuakseen. Esimerkiksi keskisuuri suomalainen Vaisala on vahva yllättävän monessa paikassa maapallolla. Myös Nigeriassa iso osa maan lentoliikenteen meteorologiasta on rakennettu Vaisalan osaamisella. Alan viranomaisten arvostus Vaisalaa kohtaan oli lähes liikuttavaa. Pääsinpä ensimmäistä kertaa elämässäni kapuamaan lennonjohtotorniinkin, kun laitteiden käytännön toimivuutta katsastettiin. Onneksi matkassamme olikin paljon pienehköjä yrityksiä, joilla oli jo jalkaa oven välissä ja reissun päätteeksi ehkä enemmänkin. Parhaassa tapauksessa suomalainen innovaatio osuu juuri akuuttiin tarpeeseen. Esimerkiksi Recowell pilotoi öljyn saastuttaman maan puhdistusta uudella menetelmällä. Taitaa olla liikkeellä juuri oikeaan aikaan, kun Nigerian hallitus pyrkii ensi vuonna skaalaamaan Ogonimaan puhdistuksen näkyviin mittoihin ennen vuoden 2019 vaaleja.

Samalla tavalla esimerkiksi Optomedin silmästä tehtävä pikadiagnostiikka voi olla kullan arvoinen taistelussa diabeteksen vaikutuksia vastaan ja vaikkapa Aquamineralsin vedenpuhdistusratkaisut ainutlaatuinen lääke Länsi-Afrikan kaivosten myrkkyongelmiin.

Reissu taisi olla rohkaisevin koulutusviennin puserrus, missä olen saanut olla mukana. Erityistunnustus ammattikorkeakouluillemme Jyväskylän JAMK:ille ja Hämeen HAMK:ille! Molemmilla selkeät opettajankoulutukseen ja maatalouskoulutukseen liittyvät tarjoamat, jotka johtivat heti jatkovalmisteluun. Erityisesti Ghanan opetusministeri tiimeineen oli selvästi kiinnostunut etenemään yhteistyössä nopeasti.

Olisi kohtuutonta käyttää tilaa kaikkien 25 yrityksen keissien kuvaamiseen, vaikka joukossa monta muutakin jännää helmeä. Lukuisten hankkeiden etenemisestä huolimatta täytyy sanoa, että olemme vielä paljon jäljessä esimerkiksi Suomen kokoista Tanskaa, jos katsomme miten aktiivisesti yrityksemme ovat mukana kehitysmaissa ja varsinkin kehitysrahoittajien hankkeissa. Keskeinen jäänmurtaja on usein se, että yritys pystyy neuvottelemaan rahoitusratkaisuista hankkeensa yhteyteen. Tähän tulee nyt hieman enemmän mahdollisuuksia, kun Finnfundin sijoitusvolyymi kasvaa, uudenmuotoinen korkotukiluotto otetaan käyttöön, IFC-Suomi ilmastorahasto rakentaa omaa puolen miljardin hankeputkeaan ja pyrimme ylipäätään ottamaan suomalaisen osaamisen entistä enemmän mukaan kehitysyhteistyöhömme. Varsinkin isompien rahoittajien pakeille on kuitenkin vaikea päästä ilman integraattoriyrityksiä, jotka nivovat pienten tuotteita yhteen ja ottavat riskiä pääurakoitsijana. Näitä meillä on kovin vähän. Toivottavasti lähivuosina enemmän.

Ghana – Länsi-Afrikan helmi?

Ghanasta en tiennyt etukäteen juuri mitään. Voin suositella perehtymistä muillekin, koska kyseessä on tietynlainen Länsi-Afrikan menestystarina. Köyhien osuus maassa on laskenut jo 40 vuotta nopeasti ja on nyt alle puolet Nigerian tasosta. Yli 90 prosenttia sekä pojista että tytöistä käy koulua 18 vuotiaaksi asti. 80 prosenttia rokotetaan kunnolla.

Taustalla vakaa talouskasvu. Henkeä kohden laskettu bruttokansantuote on kasvanut joka vuosi vuodesta 1985 lähtien. Julkisen sektorin kyvyttömyys kerätä resursseja koulujen, sairaaloiden ja tulonsiirtojen rahoittamiseen on ongelma kaikissa Afrikan maissa. Ghanassa julkinen sektori on kuitenkin pystynyt kasvattamaan osuuttaan talouden kassavirrasta ja kattaa nyt vajaat 20 prosenttia kansantuotteesta. Nigeriaan verrattuna se ohjaa uudelleen lähes kaksi kertaa suuremman osan taloudesta.

Talouskasvulla ja elämänlaadun paranemisella lienee keskinäisriippuvuus siihen, että Ghana on 1980-luvun lopulta lähtien demokratisoitunut verettömästi. Keskeinen syy naapurustoa parempaan kehitykseen voi olla pienempi annos raaka-ainekirousta. Ghanan vienti painottuu kyllä kultaan, mutta sen hinta on vakaampi kuin öljyn, jonka suhdanteet heittelevät esimerkiksi Nigeriaa taivaista pohjamutiin. Syystä tai toisesta maan hallinto tuntuu toimivan paremmin kuin alueella yleensä. ”Africa for starters”, kuten Nokian maajohtaja kuvasi.

Nigeria – väestönkasvun painekattila

Nigeria ui valitettavasti selvästi syvemmissä haasteissa. 15 miljoonaa lasta on koulun ulkopuolella. Pääosin Koillis-Nigeriassa, jossa Boko haram -liike terrorisoi edelleen. Koko maan tasollakin peruskoulun läpäisyaste on 10 vuodessa tippunut 84 prosentista vajaaseen kahteen kolmasosaan. Yli 60 prosenttia väestöstä elää alle 1,25 dollarin päivätuloilla. Maatalouden ulkopuolella virallisissa palkkatöissä olevista vain 10 prosenttia on naisia. Valitettavinta on huomata kaikkialla osaamisen ja asenteen puutetta, mistä myös tapaamani ministerit puhuivat suurimpana ongelmana.

Nigerian ulkoministeri

Nigeriaa voisi myös kuvata ylikiehuvaksi painekattilaksi. Väestö on kasvanut räjähdysmäisesti jo yli 200 miljoonaan ihmiseen. Maassa syntyy enemmän lapsia kuin koko Euroopan unionissa. Infrastruktuuri ei pysy perässä. Sähkökatkot katkaisivat esitysvälineet käydessämme lisääntymisterveysklinikalla ja viestintäministerin luota tulimme rappusia taskulamppujen valossa, kun virtaa ei taas ollut. Huomattavasti koskettavampaa oli vierailla lasten turvakodissa, jossa asuvia kymmeniä alaikäisiä ei voida päästää kouluun, koska ihmiskauppiaat kärkkyvät ja nappaisivat monia takaisin koukkuunsa.

Abuja turvakoti

Yrittäjyys + mobiiilivallankumous

Juuri tällä hetkellä myös Nigeriassa eletään toiveikkaampaa aikaa. Öljyn hinnan lasku painoi maan vaikeuksiin viitisen vuotta sitten. Tänä vuonna talouskasvu on koko seudulla kiihtynyt. Viimeisen puolen vuoden aikana pääomapako on kääntynyt noin 5 miljardia dollarin nettovirraksi Nigeriaan päin eli sijoittajat uskovat taas maan mahdollisuuksiin ja investointeja tehdään.

Ventures Platform –start-up hautomossa

Ja onhan Nigerian yrittäjähenkisessä kultturissa potentiaalia. Maassa on 40 miljoonaa pientä yritystä. Kolmasosa nigerialaisista on tavalla tai toisella yrittäjänä. Monet Nigerian kaupungit ovat vuosisatoja toimineet kaupan keskuksina. Ihmiset ovat tottuneet löytämään ratkaisuja, koska valtio ei ole tullut apuun. Aiemmin logistiikan ja pääomien puute on tehnyt gaselliluokan kasvuloikan lähes mahdottomaksi nigerialaiselle yrittäjälle. Tilanne on nyt ratkaisevasti toinen. Hyödykkeiden arvon siirtyminen enemmän mobiilipalveluihin on avannut maailman, jossa ”born global” –yrittäjyys on mahdollista murto-osalla siitä pääomasta, mitä vielä 10 vuotta sitten tarvittiin. Mobiilipankkien ja vaikkapa kännyköillä toimivien elintarvikepörssien käytössä afrikkalaiset ovatkin loikanneet länsimaiden ohi. Useat suosituimmista välineistäkin ovat paikallista tuotantoa, kuten M-pesa tekstiviestipohjainen maksujärjestelmä, jota käyttävät jo kymmenet miljoonat. Suomesta mukanamme olikin mm. Ferratum, joka rakentaa pelkästään verkossa toimivaa pankkia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Ventures Platform –start-up hautomossa

Kaiken kurjuuden keskellä oli innostava vierailla Ventures Platform –start-up hautomossa Nigerian Abujassa. Viitisenkymmentä terävää, innostunutta ja optimistista nuorta rakentamassa omia yrityksiään. Vaikutti myös siltä, että keväällä Ghanan Accrasta startannut ja Abujan kautta pitkin Afrikkaa edennyt Suomi-100v koodibussi –hanke oli todella innostanut monia heistä tavoittelemaan enemmän. Tapaan Slushin yhteydessä tällä viikolla koodibussin yhteistyökumppanimme. Katsomme, miten voisimme kehittää ja jatkaa hanketta ensi vuonna.

Abuja klinikka

Täytyy toivoa, ettei Länsi-Afrikka ajaudu ympäri maailmaa riehuvan protektionismin aallon vietäväksi. Kuuntelin huolestuneena Ghanan ”One district – one factory” kampanjaa ja vielä huolestuneempana Nigerian ministerien systemaattista viestiä, jonka mukaan jos vaan joku yrityksemme investoi merkittävään paikalliseen tuotantoon, niin he kyllä järjestävät suojaa suhteessa ulkomaiseen kilpailuun.

Accra terminal

Juuri tätä emme kaipaa, emme me eikä Afrikka. Investointeja ei houkutella uhkailemalla vaan osoittamalla, että liiketoimintaympäristö on riittävän vakaa ja tarjolla on energiaa, vettä, logistiikkaa ja työhön pystyvää väkeä. Jos vapaakaupasta käännytään kaupan esteiden tielle siitä kärsivät ennen pitkää eniten juuri kehittyvät taloudet, joissa on paljon potentiaalia vientivetoiselle kasvulle. Kävin tästä perusteellisen keskustelun erityisesti Nigerian ulkoministerin kanssa, eikä hän lopulta ollut eri mieltä. Päinvastoin hän sanoi hieman yllättäenkin, että Nigeria todennäköisesti etenee EPA-sopimuksen allekirjoittamisessa pian. EPA-sopimus on Länsi-Afrikan alueen ja EU:n välinen taloussopimus, joka myös poistaisi tulleja ja toisi pysyvyyttä kaupan sääntöihin. Muut ovat sopimuksen allekirjoittaneet, mutta Nigeria on viivytellyt.

Riittäisikö Ghanan tie nigerialaisille?

Länsi-Afrikka on viime ja tänä vuonna noussut Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen keskiöön. Maailmanpankin maajohtajan mukaan Eurooppaan vaeltavien nigerialaisten määrä oli viime vuonna viisinkertainen toissavuoteen nähden. Mieleen juolahtaa, riittäisikö Ghanan tyyppinen tilanne niille kymmenille tuhansille nigerialaisille, jotka vuosittain vaeltavat Eurooppaan asti? Pikainen vilkaisu tilastoihin ei todista, että tämä ainakaan lyhyellä aikavälillä toimisi: ghanalaisia on tullut Eurooppaan väestön kokoon nähden suunnilleen saman verran kuin nigerialaisia. Nigerialaisia tosin on miltei 10 kertaa ghanalaisia enemmän, joten emme Ghanasta tulleisiin niin usein törmää. Kumiveneissä Välimeren yli vaeltavien afrikkalaisten tausta on useimmiten sellainen, että heillä on jonkin verran rahaa järjestää matka (vähintään muutamien dollarien päiväansiot mikä ei ole Afrikassa itsestään selvyys), mutta samalla etnisistä tai taloudellisista syistä epätoivoinen käsitys siitä, että elämä paranisi omassa maassa.

Voimmeko tehdä mitään?

Talouden suhdanteen myötätuuli pitäisi nyt käyttää oikein koko Länsi-Afrikassa. Ratkaisevaa on, että täydestä köyhyydestä muutaman dollarin päiväansioihin päässeillä olisi uskottava polku parantaa omaa ja lastensa elämää omassa maassaan. Maataloustuotteille voisi olla kysyntää rikkaissa maissa, mutta logistiikka ja prosessointi on usein puutteellista. Kävimme Ghanan pääkaupungin Accran lentokentällä Finnfundin rahoittamassa uudessa tavaraterminaalissa. Välillä kuulee, että oikeaa kehitysapua on vain köyhimpien viljelijöiden auttaminen suoraan. Väitän, että elintarvikkeiden kylmäsäilytyksen mahdollistava vientiterminaali on oikeaan osuva tapa luoda kestävää tietä irti köyhyydestä.

Aasian ja Afrikan ero kiteytyy siinä, että Aasiassa suurin osa kaupunkeihin muuttavista siirtyy töihin tehtaisiin, saharan eteläpuolisessa Afrikassa pääosa päätyy aaltopeltikioskeihin ja muihin paikallisiin palveluihin. Jalostavan teollisuuden houkuttelu olisi Afrikassakin keskeinen keino tuottavuuden nousuun ja keski-luokkaistumisen polulle pääsyyn. Se ei onnistu tuojien uhkailulla ja kotimaisen hallinnollisella suosimisella, vaan riittävän vakaalla ja kilpailukykyisellä toimintaympäristöllä. Ruori on tässä mielessä paikallisilla. Vain he voivat toiminnallaan vakuuttaa yritykset siitä, että alueen vakaus kantaa jo vuosikymmenten investoinnit ja infrastruktuuri kehittyy lupausten mukaisesti. Mutta me voimme kyllä mahdollistaa toteutusta esimerkiksi riskiä jakavan rahoituksen kautta. Uskon, että uudenmuotoisena käynnistetyt suomalaiset korkotukiluotot voivat osaltaan auttaa julkisen infrastruktuurin pullonkaulojen poistamisessa.

Talouden myönteinenkään kehitys ei yksin ratkaise riittävän nopeasti perheiden ja lasten ongelmia. Suomen kehityspolitiikan pääkysymys on naisten ja tyttöjen asema kaikissa muodoissaan. Nigeriassa vierailin äitiys- ja lisääntymisterveysklinikalla, jonka kunnostamista olemme rahoittaneet väestörahasto UNFPA:n kautta. Ehkäisyvälineiden ja vapaaehtoisten sterilointien suosio on selvästi lisääntynyt. Yksi klinikka on pisara meressä, mutta puroista ne joetkin syntyvät.

Vaikeimmassa asemassa lienevät miljoonat koulutusta vailla jäävät lapset. Tuntuu pöyristyttävältä, että Nigeriassa vain kaksi kolmasosaa 15-25 vuotiaista osaa edes lukea. Kouluttamattomalle nuorelle ei jää montaa laillisen elämän vaihtoehtoa. Koulutuksen perustaidoissa Ghana on esimerkki ratkaisevasti paremmasta kehityksestä. Rikkaiden maiden tuki Länsi-Afrikan maiden koulutukselle on välttämätöntä. Vielä tärkeämpää on auttaa monipuolistamaan elinkeinorakennetta ja parantamaan verohallinnon toimintaa siten, että suurempi osa alueen talouskasvusta voidaan investoida lapsiin.

Maailmanpankin Nigerian maajohtaja kertoi, että he ohjaavat kasvavan osan avustaan tulosperusteisena rahoituksena, jossa osa avusta maksetaan vain, jos hankkeen tavoitteet toteutuvat. Kaikkeen tämä ei sovi. Esimerkiksi paikalliset kansalaisjärjestöt eivät yleensä saa muualta lainaa, jolla voisivat toteuttaa vaikkapa tyttöjen seksuaaliterveyshankkeen, ja maksaa lainan takaisin sitten tulosperustaisella lahja-avulla. Mutta moniin valtiollisten investointien tai vaikkapa valtion veronkantokyvyn parantamishankkeiden rahoittamiseen menetelmä voisi sopia. Se voisi tuoda ryhtiä toimintaan varsinkin maissa, joita vaivaa epäonnistumisten historian tuottama kyynisen suhtautumisen lamauttava henki. Se on tavalla tai toisella puhkaistava, jotta nämä kansakunnat pystyvät nousemaan jaloilleen.

 

Lentoa toisen perään

/0 Comments/in , /by

Viime viikolla sikäli hullu meininki, että lensin kuutena peräkkäisenä päivänä. Flunssakin oli alkuun pahasti niskassa, mutta helpotti kyllä loppua kohti.

Ensin vedin 25 biotalousyrityksen vientireissua Kanadaan. Enpä tiennyt, että kanadalaiset ovat metsätaloudessa selvästi jäljessä. Siellä voisi nyt olla momentum suomalaisille ratkaisuille, kun öljyn polttoa ehkä ruvetaan tosissaan suitsimaan (ks tarkempi Kanada-analyysini https://m.kauppalehti.fi/…/kai-mykkanen-viennin-ka…/SR5J9i47 ). Yllätyksenä tuli sekin, että toisessa Kanada-kohteessamme Thunder Bayssa on niin vahva suomalaisvaikutus. Paukkasimme heti kentältä työväentalo Hoidon pihaan. Ennen kuin sisään ehdittiin vastaan tuli jo 96-vuotias Kanadan suomalainen, joka esitteli sirpalevammojaan sujuvasti suomeksi. Aamiaismenulta löytyi ”The Iso Finn”, ”The Pieni Finn” ja ”Iso Kaski” (ks kuva). Eikä ihme, koska alueelle muutti viime vuosisadan aikana, pääosin molempien sotien jälkeen kymmeniä tuhansia suomalaisia. Pormestarin mukaan suomella pärjää vähän pinnistellen vieläkin, mutta se taisi olla kyllä jo liioittelua.

Seuraavaksi pääsin parantelemaan flunssaa lämpimään Washingtoniin. Pääasia oli allekirjoittaa ja lanseerata uudenlainen kahdenvälinen ilmastorahasto Maailmanpankin kanssa. Me sijoitamme reilu 100 miljoonaa euroa, Maailmanpankki saman verran ja yksityistä rahaa vivuttamalla on tarkoitus saada liikkeelle yli puolen miljardin edestä puhtaan energian ja vedenkäsittelyn hankkeita. Tällä kuviolla mahdollistamme Maailmanpankin rahoitusta köyhemmille maille ja varhaisemman vaiheen hankkeille kuin he normaalisti ovat tehneet. Samalla avaamme ovea suomalaisyrityksille tarjota osaamistaan kehitysrahoitteisiin hankkeisiin. (Ks. tarkemmin: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005406662.html )

Tapasin Washingtonissa myös USA:n ulkoministeriön ja kongressin väkeä sekä muita vaikuttajia. Kaupungissa oli samaan aikaan koolla lähes 1000 neuvottelijaa Pohjois-Amerikan tulliliitto Naftan uudistamiseksi. Jahka siinä päästään johonkin päätepisteeseen, tullee pöydälle kysymys mm. rangaistustulleista eurooppalaiselle teräkselle. Toivottavasti niitä ei tule. Rohkaisevaa on se, että Trumpin presidenttikauden neljäntenä päivänä tapahtuneen Tyynenmeren vapaakauppasopimuksesta vetäytymisen jälkeen konkreettiset teot kaupparintamalla ovat olleet aika maltillisia. Keskusteluiden perusteella ei kannata kuitenkaan olla liian varma tulevasta – ja yleensäkään luottaa kovin lineaariseen päätöksenteon metodiin.

Itärannikon aikavyöhykkeeseen totuttuani olikin aika ottaa yölento Brysseliin. EU:n kauppaministereiden kokouksessa kävimme perusteellisen keskustelun kauppasopimusten jakamisesta, ulkomaisten investointien valvonnasta sekä uusista vapaakauppaneuvotteluista Australian, Uuden-Seelannin ja Etelä-Amerikan Mercosur-maiden kanssa. Minusta on aivan no-brainer että varsinaisiin kauppasopimuksiin pitää jatkossa ladata vain ne asiat, jotka ovat EU:n yhteisessä kauppapolitiikan kompetenssissa. Silloin nämä elintärkeät kauppakysymykset voidaan myös päättää ministereiden määräenemmistöllä ja saadaan säällisessä ajassa voimaan. Investointisuoja-asioiden sitominen samaan sopimukseen on johtanut siihen, että esim Suomi ei voi sopia mitään Kanadan tai Japanin kauppasäännöistään ilman 28 kansallisen parlamentin ja lisäksi 10 alueparlamentin hyväksyntää. Niitä tullaan vuosi sitten allekirjoitetun Kanadan vapaakauppasopimuksen osaltakin odottamaan vielä vuosia.

Kauppaneuvoston myönteinen anti oli, että saimme yllättävänkin paljon kavereita kritiikillemme koskien investointien EU-tasoista valvontaa. Se loisi uuden 50 päivän hidasteen yrityskaupoille ja pääosin turhia pidäkkeitä kasvuyritysten yritysjärjestelyille. Harmi oli huomata, että uusista kauppasopimuksista varsinkin Mercosur-sopimuksen neuvottelumandaatti herättää kovasti kielteisiä intohimoja. Olisiko tässä kyse myös Ranskan presidentin tarpeesta tasapainottaa imagoaan työreforminsa keskellä puolustamalla näyttävästi ranskalaista lihatuottajaa Etelä-Amerikan tuontia vastaan, vaikka perustelut meinisivätkin aika överiksi… Ranskan uusi kauppaministeri vaikutti kyllä analyyttiseltä ja kiinnostuneelta pohjoismaiden kyvystä yhdistää vapaakauppa hyvinvointiyhteiskuntaan. Hyvä, että pääsen jututtamaan häntä tarkemmin ensi viikolla Pariisissa.

Kauppaneuvostot ovat myös mahdollisuus käydä bilateraaleja (tällä kertaa Irlannin ja Iso-Britannian kollegoiden kanssa) ja jutella käytävillä kollegoiden sekä komissaarin kanssa. Täytyy sanoa, että kauppakomissaari Cecilia Malmströmin myönteinen panos on keskeinen siinä, että koko länsimaailmaa (Pohjoismaita lukuunottamatta) tuivertava protektionismin puhuri ei ole päässyt pahemmin nujertamaan Euroopan kauppalinjaa ainakaan vielä. Hänen kanssaan ajattelemme hyvin samansuuntaisesti ja yhteistyö sujuu.
Normisti Brysselissä ollaan illansuussa kentällä odottamassa peruuntuuko ja yhdistyykö alkuillan lento taas myöhempään Finnairin vuoroon… Tällä kertaa ”illaksi kotiin” ei ollut edes toiveissa. Matka jatkui täpärän Lontoon vaihdon kautta Islannin Reykjavikiin. Lähettiläämme Valtteri Hirvonen oli ystävällisesti itse vastassa keskiyöllä Keflavikissa, josta kertyykin puolensataa kilometriä kaupunkiin.

Reykjavikissa myimme Kanadan arktisista alueista vastaavalle ministerille ajatusta käyttää Suomen Arctia Oy:n jäänmurtopalveluita luoteisväylällä. Käynti Nordicalla tuntui vakuuttavan. Tämä suomalaismurtaja purjehti kesällä ennätysajassa Vancouverista Grönlantiin. Harva sitä jenkeissäkään tiesi, mutta 80% maailman jäänmurtajista on suunniteltu Suomessa ja olemme todella alan supervalta. Sille voi syntyä markkinoita, kun pohjoinen jäämeri aukeaa liikennöinnille. Kaikkien ei kannattaisi rakentaa tappiin asti omia murtajia, kun esimerkiksi Itämeren talvia odottavat murtajamme voisivat hyvin hoitaa kesäisin jäämerta.

Pidin myös puheen Arctic Circle konferenssissa arktisen tulevaisuudesta. Korostin, että meitä pohjoisia kansoja yhdistää muiden kiinni ottaminen. Sata vuotta sitten Suomi, Norja, Kanada ja Islanti sekä Ruotsin ja Venäjän pohjoiset alueet olivat takapajulaa, ainakin muiden silmissä. Nyt on monessa kohtaa toisinpäin. Pohjoismaat ovat rohkeasti mutta ehkä vähän huomaamattomasti näyttäneet suuntaa monessa tärkeässä trendissä myös viime vuosikymmeninä. Jos Tanska ei olisi lähtenyt panostamaan rankasti tuulivoimaan 20 vuotta sitten, ala ei olisi kehittynyt tasolle, jossa se on yhtäkkiä keskeinen sähkön tuotantomuoto Saksassa ja kattaa puolet uusista energiainvestoinneista Kiinassakin. Jos Ruotsi ei olisi verottanut polttoöljyä ulos markkinoilta jo 1990-luvulla, lämpöpumput (talokohtaiset ja isot keskitetyt) eivät olisi näin nopeasti valtaamassa lämpömarkkinoita. Jos Norja ei olisi lähtenyt satsaamaan avokätisesti sähköautojen hankintatukiin, liikenteen sähköistyminen olisi todennäköisesti 5 vuotta hitaampaa koko Euroopassa. Ja jos Suomesta olisi löytynyt öljyä emmekä olisi sen sijaan satsanneet vihreän kultamme monipuoliseen käyttöön, pohjoisilla mailla ei olisi mahdollisuutta korvata nopeasti öljyä puunkäsittelyn sivuvirtoihin perustuvilla biopolttoaineilla.

Perinne velvoittaa ja siksi meidän on oltava rohkeita myös tässä ajassa. Emme ole edeltäjiemme arvoisia arktisessa politiikassa, jos emme yhdessä kykene esimerkiksi kieltämään raskaan polttoöljyn käyttöä arktisessa meriliikenteessä tai puhdistamaan tuhansia mustan hiilen hotspot-lähteitä, jotka tupruttavat nokea tundran lumille.

Kainuusta kajahtaa

/0 Comments/in , /by

Päivä Kajaanissa yllätti. Tiesin kyllä, että vienti ja työllisyys ovat paranemassa Kainuussakin. Mielikuva Kainuun liiketoiminnasta liittyi tiiviisti metsään ja sahoihin. Rohkaisevaa huomata, että maakunnassa löytyy rohkeutta ja osaamista kasvaa monessa muussakin. Keskustelut 15 erilaisen yrittäjän kanssa ja vierailut parissa yrityksessä monipuolistivat kuvaa.

Tämän vuoden kuumimmaksi kainuulaiseksi taitaa uskaltaa nimetä Critical Forcen (www.criticalforce.fi). Kuka olisi kaksi vuotta sitten veikannut, että Kainuussa koodataan peli, joka pomppaa jo Beta-versiona tyhjästä koko maailman TOP-10 suosituimmaksi peliksi ilman maksettua mainontaa ja jolla on jo miljoona päivittäistä käyttäjää ja 60 000 uutta installointia päivässä? Näin kuitenkin on jo käynyt ja kasvukäyrät sojottavat kattoon!

Yllätti myös se, että täälläkin ylivoimaisesti tärkein viesti oli, että helpottakaa ulkomaisten osaajien nopeaa rekrytointia. Kyse ei siis ole vain Supercellin ongelmasta. Nuoria pelintekijöitä palkataan Kainuun ammattikorkeakoulusta, mutta maailman huipulla tarvitaan myös huippukokemusta ja sitä löytyy usein vain maailmalta. Ja Kainuuseen muuttoa onkin kuulemma helpompi myydä korealaiselle kuin stadilaiselle – kunhan paperisota oman ja perheen muuton kanssa vaan olisi helpompi ja vieraanvaraisempi. Juuri tässä otimme askeleen viime viikolla (www.kaimykkanen.fi/start-yrittajalle-nopea-oleskelulupa). Parannettavaa kuitenkin riittää ja taas tarttui ideoita! Kiitos Teemu Määttä ja Leili Mård.

Muiden tavattujen yritysten toimialat vaihtelivat Vuokatin matkailuista Ämmän Betoniin, mainosvalotauluista poltettavan biomassan laadunvalvontaan, kivikoruista lankkujen jalostukseen ja älylukoista vedenpuhdistukseen. Ja paljon siltä väliltä.

Team Finland sai pääasiassa kiitosta. Moni sanoi, ettei olisi selvinnyt kuolemanlaaksosta ilman Tekesin lainaa tai päässyt vientiin kiinni ilman Finpron kasvuohjelmaa tai Kainuun edun apua. Kiitos ELY-johtaja Pasi Loukasmäki ja TF-koordinaattori Mari Maier tiimeineen! Kansainvälistymisen pullonkauloiksi mainittiin erityisesti oman pääoman puute, asiakaskontaktien puute sekä vakiintuneemmissa yrityksissä se, että kapasiteetti on nyt kotimaan suhdanteen myötä sidottu vakiintuneille asiakkaille, eikä rahkeet riitä samalla vientiin. Kontakteihin ja myynnin tukeen tähtäämme yhdistämällä Finpron ja Tekesin. Tavoitteena on, ettei yksikään tuotekehityshanke enää pääty tuotteen hiomiseen vaan myynnin alkamiseen. Samalla tavoite on vapauttaa resursseja ulkomaanverkostoon, jotta kontaktien haussa voidaan tukea vahvemmin.

Yrittäjä ottaa suuren riskin ja onnistumisesta hyötyy koko yhteiskunta. Siksi riskinottoa on syytä tukea ja taakkaa vähän jakaakin. Viime kädessä emme kuitenkaan voi yrittäjän puolesta yrittää. Imagonin vanha isäntä Arto Okkonen kertoi jälkeenpäin kuulleensa, että yritystukien myöntäjät olivat keskenään pitäneet häntä 1990-luvun alussa hulluna, kun investoi ja palkkasi väkeä keskellä synkintä lamaa. Vaan ei olisi rakentanut pohjoismaiden johtavaa valomainosyritystä jos ei olisi luottanut omaan “kristallipalloonsa”, kuten nimesi. Ja tottakai onnistuneen tarinan rinnalla voi löytyä parikin riskiin kaatunutta. Mutta juuri epävarman kokeilemista Suomi tarvitsee ja siitä yrittäjyydessä kyse onkin. Rohkeutta siihen itse kullekin!


 

 

Lisää näkökulmaa eilisen Kajaanin reissuun:

Vienti vetää nyt – Kainuukin saa hyvää

Start-up yrittäjälle nopea oleskelulupa

/0 Comments/in , /by

Hallitus potkaisi juuri sivuun yhden kiven, joka tukkii Suomen kiriä kasvuyrittäjyyden keskittymäksi. Annoimme eduskunnalle sisäministeri Paula Risikon esityksen, jolla ulkomaalaislakiin lisätään kasvuyrittäjyys uudeksi perusteeksi oleskeluluvan saamiselle. Vaikkapa vaihto-opiskeluvuoden tai start-up saunan valmennusjakson jälkeen Suomeen yritystä nollasta kasvattamaan jäävä tiimi ei enää lennä ulos maasta, vaan saisi oleskeluluvan Migristä nopeasti. Ehtona on Tekesin lausunto siitä, että kyseessä on uskottava kasvuyritys.

Samalla kevennetään byrokratiaa Suomessa työskentelevien ulkomaisten asiantuntijoiden kohdalla. Oleskeluluvan saisi toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen vuoden sijaan kerralla kahdeksi vuodeksi. Jatkokauden hakeminen onnistuisi täysin sähköisesti, kun sormenjälkiä ei enää otettaisi uudestaan.

Loistavaa Paula!

Samaan aikaan olemme ulkoministeriön osalta nopeuttamassa Suomeen töihin rekrytoitavien asiantuntijoiden maahantulomenettelyitä. Kaikki hakemukset voi jättää sähköisesti enterfinland.fi<http://enterfinland.fi> palvelussa, biometrisiä tunnisteita voi pian jättää muuallakin kuin konsulaateissamme, kuriirien käyttöä valmiiden lupien toimittamisessa suoraan asiakkaalle selkeytetään jne. Myös pankit, verottaja, maistraatti ja KELA tekevät työtä tavoitteena minimoida fyysisen asioinnin määrä myös Helsingissä ja pääsy siihen, että yhtä tietoa kysytään vain kerran. Olemme myös päättäneet, että yritysten viranomaisasiointi pitää Suomessa onnistua aina englanniksi.

Kaikki tämä koskee suoraan melko pientä joukkoa suomalaisista. Välillinen vaikutus voi olla kuitenkin yllättävän suuri. Parikymmentä vuotta sitten Nokian nousu oli vielä mahdollista rakentaa pitkäjänteisen kotimaisen insinöörikoulutuksen tuottaman osaamispohjan varaan, aika pitkälti. 2020-luvun sirpale-Nokiat syntyvät todennäköisesti siitä, että kuningasidean ympärille kootaan nopeasti huippuosaajia ympäri maailmaa. Ne maat pärjäävät, joista tulee tällaisten kokoontumisajojen keskuksia.

Sisäministeriön tiedote: http://intermin.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suomeen-suunnitteilla-uusi-startup-oleskelulupaS

YK-viikko: SheDecides ja Suomi myötätuulessa

/0 Comments/in , /by

 

4 päivää New Yorkissa, 11 puhetta ja 11 kahdenvälistä tapaamista.

*   Trump tiivisti muiden rivit?

Vähän pelottavaa, mutta olen astetta innostuneempi YK:sta kuin ekalla YK-viikolla vuosi sitten (ks vuoden takainen blogi tunnelmista silloin: https://kaimykkanen.fi/ykn-huippukokous-new-yorkissa/). Olenko urautumassa osaksi systeemiä? Vai onko kenties niinkin, että vuosi sitten YK-järjestöjen hitaus turhautti Obaman ja Kanadan Trudeaun tapaisten liberaali-tähtien rinnalla? Ja nyt YK-sektorijärjestöjen ja “meidänmielisten” jäsenmaiden tarmo oli pikemmin toivoa valava presidentti Trumpin yleiskokouspuheessaan maalaamaa maailmankuvaa vasten? Pelkäsin, että esim keskeisten YK-rahoituskohteittemme väestörahasto UNFPA:n ja UNWomenin pääjohtajat olisivat siipi maassa, mutta molemmat olivat tarmoa täynnä ja kokivat päässeensä uuden YK:n pääsihteerin aikana aiempaa paremmin vaikuttamaan koko koneiston työhön.

Erityisen tyytyväinen olen siitä, että Yhdysvaltain hylkivä asenne tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen sekä seksuaalioikeuksiin liittyen ei ole todellakaan nujertanut muiden uskallusta toimia asiassa. Seitsemän kuukautta sitten kokoonnuimme Brysselissä viiden EU-maan kehitysministereiden ja kansalaisjärjestöjen voimin sopimaan yhteisestä 200 miljoonan euron panoksesta lievittämään Trumpin hallinnon noin 600 miljoonan euron leikkauksia seksuaali- ja lisääntymisterveystyöltä. Tuolloin perustettu SheDecides on nyt globaali liike. Vetäessäni liikkeen vuosikokousta vieressäni istui ylpeänä Etelä-Afrikan terveysministeri. Painopisteeni SheDecidesin suuntaamisessa onkin nyt se, miten saamme oleellisten saranavaltioiden avainministereitä innostumaan, liittymään liikkeeseen ja sitoutumaan tyttöjen oikeuksien asiaan. Esimerkiksi Nigeria ja Etiopia voisivat halutessaan ratkaista paljon sen suhteen, miten pitkälle asiasta voidaan linjata EU:n ja Afrikan huippukokouksessa marraskuussa.

SheDecidesin ydin pitää pysyä konkretiassa eli resurssien varmistamisessa oleelliseen kenttätyöhön. Viimein eilen EU-komissio julkisti pitkään vaatimamme 500 miljoonan euron ohjelman tyttöjen ja naisten oikeuksien kehitysapuun. Komission kärkikohteena on naisiin kohdistuva väkivalta. Siihen kytkeytyy tiiviisti myös seksuaalinen hyväksikäyttö ja meidän täytyy varmistaa, että siihen uskalletaan tarttua ohjelman puitteissa sen ansaitsemalla painolla. Siksikin kutsuimme komission ensimmäisen varapuheenjohtaja Frans Timmermansin erilliseen seksuaali -ja lisääntymisterveystapahtumaamme. Timmermans piti hyvin henkilökohtaisen ja vahvan puheen. Lupasi tarkemmassa keskustelussamme apunsa asiallemme. Hänen pitäisi sitä pystyä myös antamaan.

Vähän samansuuntaista on ehkä ilmassa myös Yhdysvaltain kaupunkien ilmastotyössä, ainakin rannikoilla. Isännöimme suomalaisvoimin “Zero-Carbon Summittia”, jossa myös presidentti Sauli Niinistö piti hyvän puheen. Monien amerikkalaiskaupunkien edustajat kertoivat vain lisäävän sitoutumistaan päästötalkoisiin. Samaa vakuuttivat New Yorkin kaupungin smart city -strategian suunnittelijat, joita tapasin eilen.

*   Nordic Innovation House Nykiin ja YK:n inno-labra Suomeen

Avasin muiden pohjoismaiden ulkoministerien kanssa Nordic Innovation House:n Nykin keskustassa. Suureellisen otsikon takana on kevyt mutta helposti skaalautuva konsepti. Suomalainen yhdyshenkilö, jonka kautta saa puitesopimuksen kautta nopeasti vuokrattua deskejä start-upeille WeWork-hubista, kun haluaa kokeilla onneaan itärannikolla. Huomioarvo oli yllättävän suuri: parisataa jenkkiläistä it-yrittäjää ja enkelisijoittajaa halusi olla paikalla haistelemassa uusia mahdollisuuksia. Konktakteja syntyi – toivottavasti pian kumppanuuksiakin.

Keskustelin YK:n hallinnosta vastaavan apulaispääsihteerin kanssa hankkeestamme saada YK:n innovaatio- ja teknologialaboratorio UNTIL Suomeen, tarkemmin Espoon Otaniemeen. Arviointitiimi puoltaa Suomea, olemme omalta osaltamme budjettiriihessä varanneet tarvittavan perustamisrahoituksen ja nyt prosessoidaan juridisia kysymyksiä. Lupaavalta näyttää, mutta vielä ei kannata nuolaista.

*   Saako YK:sta tehokkaampaa?

YK:n sihteeristö ja rauhanturvatoiminta syövät vuosittain noin 10 miljardia dollaria; sektorijärjestöt suunnilleen toisen mokoman (UNICEF, UNESCO, UNDP jne yht 35 kpl). Yhdysvaltain osuus tästä potista on alle prosentin siitä, mitä he laittavat nyt lisää esimerkiksi asevoimiinsa. Silti Trump on oikeassa vaatiessaan, että parillakymmenellä miljardilla pitää saada enemmän aikaan. Maallikkokin näkee, että sektorijärjestöt toimivat liian itsellisesti. Kaikilla on omat koneistonsa ja maaorganisaationsa. Työnjako ei ole selvä vaan projekteja napataan naapurin edestä, jos tarjolla on rahaa omalle organisaatiolle.

Rahavirtojen hallinta on osin hataraa. Olin järkyttynyt keskustelusta, jossa eräskin sihteeristön pääosaston johtaja ei osannut kertoa budjettinsa kokoluokkaa, kun kysyn. Siis vaikka oli juuri vedonnut minuun, että tukisin hänen budjettinsa säilymistä leikkausten pyörteissä…

Uusi pääsihteeri Guterres on julistanut reformiohjelmassaan, että back-officet yhteen ja sektorijärjestöt vahvemman maakoordinaattorin alle. Fiksun suuntaista, mutta lieneekö mahdotonta? Pääsihteeri ei kuittaa sektorijärjestöjen laskuja, vaan niitä maksavat kulloisenkin järjestön osalta ne valtiot, jotka tykkäävät kutakin järjestöä rahoittaa. Toisaalta keskussihteeristö on ehkä vielä tehottomampi kuin yksittäiset sektorijärjestöt. Sen osastoissa taas on läänitysjakoa turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten kesken. Uudistaja kulkee miinakentällä.

Tapaaminen YK:n kakkoshenkilön, varapääsihteeri Amina Mohammedin kanssa oli kuitenkin rohkaiseva. Fiksu ja nopeaälyinen tyyppi, joka ei pelännyt keskustelua konkretiasta. Toivon hänelle rohkeutta ja voimia kyynistymistä vastaan.

P.s. Pidimme pienet lounaskokkarit myös parille kymmenelle suomalaiselle, jotka parantavat maailmaa YK-edustustossamme tai suomalaisina YK:ssa. Fiksua porukkaa, kuten UM:ssä yleensä. Viikko sitten puhuin uudelle Kavaku-kurssille, jolle on päässyt 16 hakijaa reilusta tuhannesta. Tiedätkö toista kvalitatiivista valintaprosessia, jossa olisi näin tiukka seula? Aina en ole varma, osaammeko UM:nä innostaa näitä välkkyjä innostumaan ja käyttämään analyyttisen luovuutensa ja vuorovaikutustaitonsa joka päivä uudestaan täysillä. Sanoinkin, että ainoa mistä en suostu kommentteja kuulemaan on se, että te ette muka osaa yritysjuttuja ettekä siksi voi niitä esim YK-hankinnoissa edistää. Väittäisin, että kavakussa aloittavan keskimääräinen analyyttinen tausta on selvästi suurempi kuin nuorilla konsulteilla, jotka pyörittävät yrityskauppoja. Kyse on siitä, mihin kannustetaan ja kasvatetaan

Juncker on oikeassa, mutta myös horjuvalla polulla

/0 Comments/in , /by

EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker piti eilen energisesti uudistuksia linjaavan “state of the union” puheen, mille peukku jo sinänsä.

Puheen alussa oli oikea ja tärkeä viesti: Juncker korosti sääntöperustaisen kaupan merkitystä maailman hyvinvoinnissa ja vaati EU:lle johtajuutta vapaakaupan soihdun elävänä pitämisessä.

Komissio julkaisikin heti tänään ehdotukset uusiksi neuvottelumandaateiksi Uuden-Seelannin ja Australian kauppasopimuksista. Tarkkaavaiset huomaavat, että niissä ehdotetaan investointisuojan ja sitä koskevan riitojenratkaisun irrottamista pois kauppasopimuksista. Olen ajanut tätä linjaa maaliskuusta lähtien. Muut vaihtoehdot tarkoittaisivat hyvin todennäköisesti epäonnistumista loppusuoralla olevan Japanin vapaakauppasopimuksen ja sitä seuraavien sopimusten osalta.

Kanadan kanssakin on tekemistä saada kauppasopimus investointisuojineen hyväksytyksi kaikissa 38 parlamentissa ja muiden maiden kanssa ei edes ole edellytyksiä päästä yhtä “eurooppalaiseen” oikeusvaltioajatteluun riitojenratkaisun menetelmissä. Enkä kirjoittanut vahingossa kolmosta kakkosen sijaan vaan meillä on tosiaan 10 Vallonian parlamentin tapaista elintä, joista kukin voi nykymenettelyssä sulkea Suomelta mahdollisuuden hyötyä vaikkapa sahatavaratullien poistamisesta alan toiseksi tärkeimmältä vientimarkkinaltamme Japanista. Näin siis niin kauan kuin kauppasopimuksissa on sekaisin unioni-asiaa eli kauppaa ja kansallista asiaa eli investointisuojaa. Tästä valuviasta kannattaa hankkiutua eroon. Muuten kykymme sopia kaupparatkaisuista voi halvaantua pysyvästi.

Juncker tarttui odotetusti myös Ranskassa ja Saksassa virinneisiin huoliin kiinalaisten tekemistä yritysostoista. Juncker ehdotti uutta investointien arviointimenettelyä. Puhe ei avannut yksityiskohtia. Nykyään kolmessatoista jäsenmaassa – Suomi ja Saksa mukaan lukien – on jo kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla yrityksen myyminen ulkomaille voidaan estää kansallisen turvallisuuden tai huoltovarmuuden vaarantuessa. Jos Junckerin aloite johtaa siihen, että kaikkien EU-maiden on otettava käyttöön jonkinlaisen minimin täyttävä investointien arviointimenettely – sopii minulle. Mutta jos se tarkoittaa erillistä EU-byrokratiaa kansallisen menettelyn lisäksi, huolestun kovasti.

Ensinnäkin pelkään, että tässä yritetään jotain, joka ei lunasta lupaustaan mutta luo byrokratiaa vähentäen kiinnostusta investoida Eurooppaan. Keski-Euroopassa vellova huoli yritysostoista kiteytyy Saksan teollisuudelle tärkeän KUKA-robottifirman myymiseen kiinalaisille viime vuonna. Alustavan analyysin perusteella mikään EU-skriinaus ei loisi laillista pohjaa estää KUKA-kauppa turvallisuuden tai huoltovarmuuden perusteella. Jos EU-investointiskriinaus hidastaa sataa yrityskauppaa mutta vaikuttaa ehkä yhteen, voi kysyä kannattaako.

Toiseksi on riski, että provosoimme. Kauppasodan uhka on jo riittävän vakava ilman protektionistisia siirtoja Euroopan toimesta. Olisi tietenkin naiivia kuvitella, etteikö Kiina käyttäisi yritysten nimissä tehtäviä kauppoja myös valtiollisiin teknologiatarpeisiinsa. Yhtä lailla naiivia on myös ajatella, että Eurooppa voi mutkistaa kansainvälisiä yrityskauppoja ilman seurauksia. Tottakai se vaikuttaa siihen, miten Kiinassa, Intiassa ja Yhdysvalloissa suhtaudutaan eurooppalaisiin suoriin sijoituksiin. EU:han ei olisi rakentamassa menettelyn oikeusperustaa vastavuoroisen pääsyn vaatimukselle vaan turvallisuudelle.

Kuluvan vuosikymmenen yksi tragedia on ollut investointilama Euroopassa. Kiinalaisten investointien aktivoituminen myös Eurooppaan viime vuosina on ollut valtaosin myönteinen ja tarpeellinen mahdollisuus. Vilunkipelit pitää toki pystyä estämään – mahdollisimman kevyellä menettelyllä.

Kirjoitan mielellään asioista suoraan, muttei se tarkoita ettenkö uskoisi hyviin kompromisseihin. Sellaisiin on hyviä mahdollisuuksia myös investointien sääntelyssä. Aloittanemme kauppaministereiden kokoonpanolla marraskuussa ja todennäköisesti tasapainoisen ratkaisun sopiminen vie hyvinkin yli vuoden. Sellaista on politiikanteko eurooppalaisesti. Silti se on ehdottomasti suuri mahdollisuus verrattuna siihen, että meillä ei olisi sisämarkkinoita, yhtä yhteistä kauppapolitiikkaa ja Suomella mahdollisuutta vaikuttaa koko Euroopan yhteisiin ratkaisuihin.