Eduskuntaan perustettu laajapohjainen Saaristomeri-ryhmä

Eduskuntaan perustettu laajapohjainen Saaristomeri-ryhmä

Eduskuntaan on perustettu Saaristomeren tilan parantamiseen keskittyvä puoluerajat ylittävä työryhmä. Ryhmässä on perustajajäseninä kansanedustajia kaikista yhdeksästä eduskuntapuolueesta.

Ryhmän tarkoituksena on edistää järkeviä toimenpiteitä, joilla Saaristomeren valuma-alueen ravinnetilannetta muutetaan siten, että alue poistuu HELCOMin hotspot-listalta vuoteen 2027 mennessä. Sanna Marinin hallitus on asettanut samansisältöisen tavoitteen puoliväliriihessään vuonna 2021 ja perustanut Saaristomeri-ohjelman tavoitteen toteuttamiseksi.

Ryhmä aloitti toimintansa tapaamalla tänään ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen sekä ympäristöministeriön Saaristomeri-ohjelman asiantuntijoita. Ryhmä valitsi puheenjohtajakseen kansanedustaja Kai Mykkäsen (kok) ja varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan (sd).

”Meidän tehtävämme on pitää yllä painetta, ettei Saaristomeren saaminen pois ongelmien hotspot-listalta vuoteen 2027 mennessä jää julistukseksi, vaan sen eteen tehdään koordinoidusti töitä ja asetetaan mitattavat välitavoitteet. Emme tarvitse syyllisiä ja vastakkainasettelua vaan ratkaisuja. Kun ravinteet saadaan kiertämään mereen valumisen sijaan, myös ravinnontuotannon asemaa ja kotimaisuusastetta voidaan parantaa entisestään”, Saaristomeri-ryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen sanoo.

”Monista toimenpiteistä huolimatta valuu Saaristomereen edelleen enemmän ravinteita kuin meri pystyy niitä poistamaan. Näin ollen rehevöityminen voimistuu ja pysyy yllä. Pahimmillaan tämä johtaa meren pohjan ja sen eliöstön kuolemaan. Tämän vuoksi tarvitsemme lisää toimia ja yhteistä poliittista tahtoa Saaristomeren tilanteen parantamiseksi. Tätä tänään perustettu ryhmämme tulee yhdessä edistämään”, ryhmän varapuheenjohtaja Eeva-Johanna Eloranta toteaa.

Saaristomeri-ryhmä tapaa lähiaikoina myös maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän tiimeineen. Tarkoitus on lisäksi koota yhteen Saaristomeren eteen työtä tekeviä järjestöjä ja asiantuntijoita sekä varmistaa heidän viestiensä heijastuminen eduskunnan päätöksissä.

Ryhmän perustajajäseninä ovat Kai Mykkänen, Eeva-Johanna Eloranta, Joakim Strand, Sandra Bergqvist, Aki Lindén, Eva Biaudet, Johan Kvarnström, Vilhelm Junnila, Saara-Sofia Sirén, Sari Multala, Sari Sarkomaa, Ilkka Kanerva, Tiina Elo, Eeva Kalli, Mai Kivelä, Antero Laukkanen, Satu Hassi, Anders Adlercreutz, Harry Harkimo ja Juha Sipilä.

Lisätietoja:

Kai Mykkänen

Eeva-Johanna Eloranta

Tavoite?

• Edistää järkeviä toimenpiteitä, joilla Saaristomeren valuma-alueen ja itse Saaristomeren ravinnetilannetta muutetaan siten, että alue poistuu HELCOMin hotspot-listalta vuoteen 2027 mennessä.
• Hyödyntää Saaristomeren valuma-alueen toimien kokemuksia vesistöjen tilan pitämiseen hyvänä muilla Suomen merialueilla ja sisävesillä.
• Sanna Marinin hallitus on asettanut samansisältöisen tavoitteen puoliväliriihessään vuonna 2021 ja perustanut Saaristomeri-ohjelman tavoitteen toteuttamiseksi. Eduskunnan Saaristomeri-ryhmä pyrkii siihen, että Saaristomeri-ohjelman toimeenpano onnistuu ja tavoite toteutuu.

Miksi?

• Saaristomeri valuma-alueineen on Suomen ainoa jäljellä oleva hotspot -alue Itämeren suojelukomissio HELCOMin ylläpitämässä luokituksessa. Vesistöjen huono tila keskittyy Suomessa ja koko Itämeren alueella Saaristomerelle. Saaristomeri on myös virkistys- ja luontoarvojen kannalta Itämeren tärkein osa.
• Lounais-Suomi on Itämeren alueen merkittävimpiä fosforivaluman lähteitä ja fosforivaluma tärkein syy meren rehevöitymiseen. Suomenlahdella hajakuormituksen osuus ei-luonnollisista lähteistä on 74 % fosforista ja 64 % typestä.
• Ravinnekierron parantaminen on yhteinen win-win haaste. Järkevin keinoin myös ravinnontuotannon asemaa voidaan parantaa ja kotimaisuusastetta nostaa entisestään.

Miten?

• Lounais-Suomen valuma-alueelle tulevien ravinteiden virran vähentämisessä keskeinen keino on eläintilojen lannan käyttö ja jalostus. Ravinneylijäämää on pystyttävä siirtämään alueille, joissa ravinteista on pulaa. Lounais-Suomessa 80 % lantafosforista tulee sika- ja siipikarjatiloilta. Kyseessä on maantieteellisesti ja toiminnallisesti suhteellisen rajattu kysymys, johon tarvitaan riittävän tuntuvia kohdennettuja panostuksia.
• Viljatilojen lannoitustarkkuus on parantunut. Viljatiloilla haasteena on maahan pitkän ajan kuluessa kertynyt liika fosforin ja typen varanto, joka valuu hiljalleen vesistöihin ja sitä kautta mereen. Lupaavia menetelmiä ovat esimerkiksi riittävien suojavyöhykkeiden varmistaminen, tehokkaasti ravinteita sitovat sieppausvyöhykekasvit, maan rakenteen parantaminen sekä kipsi- ja kalkkikäsittely, joka hidastaa valumaa ja antaa kasveille aikaa käyttää kertynyttä ravinnevarantoa pois. Keskeistä on vaikuttaa Lounais-Suomen suurten jokien valuma-alueisiin.
• Vesistöihin valuvan uuden ravinteen vähentäminen on välttämätöntä, mutta se ei yksin riitä, jos Saaristomeren halutaan parantuvan yhden sukupolven aikana. Tarvitaan tehokkaita toimia ravinteiden poistamiseksi suoraan vesistöistä ja merestä. Lupaavia menetelmiä ovat esimerkiksi rantaruovikoiden poistoniitto, kohdennettu kalastus sekä levän keräämiseen/vesistöviljelyyn perustuvat toimet. Suurin osa ravinnekuormasta tulee Saaristomerelle Varsinais-Suomen keskeisten jokien kautta, joten tulosten kannalta toimenpiteiden kohdentaminen näihin jokiin suistoalueineen on keskeistä.

→ Suomessa on käytössä rahaa vesistönsuojeluun ja ravinnekierron edistämiseen. Esimerkiksi Marinin hallituksen ohjelmassa suunnataan kuluvan vaalikauden ajalle ravinnekierron ja vesiensuojelun hankkeisiin yhteensä yli 250 miljoonaa euroa uutta rahaa. Summa ei sisällä maataloustukijärjestelmää, jonka panosten ja sääntöjen kohdentamisella on myös keskeinen vaikutus. Rahoitusta ja ohjaustoimia tulisi koota olennaisimpiin, isoja ravinnevirtoja järkevästi ratkaiseviin kohteisiin.

→ Emme tarvitse syyllisiä ja vastakkainasettelua vaan ratkaisuja. Haemme ratkaisuja, jotka yhdistävät suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuuden siihen, ettei ravinteita hukata mereen. Maatalouden kannalta kyse on viljelijöiden tukemisesta ja auttamisesta työssä.