Ei EU-erolle ja näivettymiselle

Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmassa linjataan, että ”hyvinvointivaltio on sopeutettava nykyiseen väestökehitykseen”. Rehellistä olisi lisätä, että tuo olisi näivettyvän Suomen resepti ja tarkoittaisi suppeampaa hoivaa ja koulutusta sekä korkeampia veroja.

Suomessa syntyneen työikäisen väestön määrä supistuu. Emme tahdo löytää riittävästi hoitajia ikääntyvien ikäluokkien tarpeiden hoitamiseen kunnialla. Yksityisellä puolella on pulaa työvoimasta useimmissa ammateissa.

Olemme rakentaneet hienon hyvinvointivaltion, jota voi käytännössä pitää pystyssä vain talouskasvun avulla. Ei ole kuitenkaan esimerkkejä maista, joissa talous olisi kasvanut samalla, kun työikäinen väestö supistuu. Yleensä tuottavuuden kasvu ja runsaat investoinnit fyysiseen pääomaan ovat nekin liittyneet työikäisen väestön kasvuun. Näin on myös Suomessa. Maalaisjärkinen kuvaus tilanteestamme löytyy työeläkejohtaja ja ekonomisti Risto Murron tuoreesta kirjasta ”Puuttuvat puoli miljoonaa”.

Maahanmuuton ongelmia ei pidä lakaista maton alle. Suomen on otettava enemmän mallia Kanadasta kuin Ruotsista. Maahanmuuttoa on keskitettävä työn takia Suomeen rekrytoitaviin ja opiskelijoihin. Kielen omaksumista, työtä ja opiskelua on edellytettävä tiukasti.

Korkea velkataakka näyttää olevan vaikea tauti, jos väestö ikääntyy eikä uusiutumista ulkomailta rekrytoimalla sallita. Japani on potenut tautia jo vuosikymmeniä. Siellä jo noin puolet 65-69 -vuotiaista käy töissä ja 70-74 -vuotiaistakin kolmannes. Silti talous polkee paikallaan ja velkataakka alkaa painaa. Tätäkö haluamme Suomeen?

Perussuomalaiset sanovat usein, että ei aasialaisten rekrytointia tarvitse helpottaa, kun meillä on yli 400 miljoonan ihmisen Euroopan unioni, jonka sisällä Suomeen voi vapaasti muuttaa. Tätä vasten yllätyin, kun puolueen puheenjohtaja Riikka Purra sanoi hiljattain, että Perussuomalaisten tavoitteena on edelleen myös Suomen eroaminen EU:sta. Se vasta turvattoman ja hiipuvan Suomen polku olisikin.

Kai Mykkänen

kansanedustaja (kok), Espoo

Kirjoitus julkaistu Länsiväylässä 21.2.2023