Euroopan unionin pitää yhdistää voimansa entistä useammissa asioissa
EUROOPAN UNIONIA parjataan usein sellaisista päätöksistä, joissa Euroopan yhteinen linjaus on laihempanakin suomalaisille parempi vaihtoehto kuin kunkin valtion sooloilu. Useimmat sukupolvemme suurista haasteista ratkaisemme korkeintaan EU:n kautta, emme ainakaan ilman sitä. Tämä koskee varsinkin vaikuttamista markkinoiden pelisääntöihin ja vastaamista EU:n ulkoisiin haasteisiin.
Ympäristövastuun yhdistäminen markkinatalouteen on ollut sinivihreä lankani 25 vuotta. EU-tasolla on pystytty sopimaan Euroopalle kovempi päästövähennystahti. Päästöjen vähentäminen on EU:n avulla myös halvempaa kuin ilman EU:ta. Jäsenmaat ovat tienneet, että saastuttamisen hinnoittelu ulottuu myös kilpaileviin yrityksiin ainakin unionin sisällä.
Päästöoikeuden hinnan kymmenkertaistuminen viime vuosina on ollut suurin ilmastoteko Euroopassa. Se ohjaa energiantuotannon ja teollisuuden irtautumista fossiilisista polttoaineista paljon rajummin kuin muutokset kansallisissa veroissa. Autoilun puhdistuminen ja sähköistyminen olisi edelleen lähtötelineissä ilman EU:ssa sovittuja, asteittain kiristyviä uusien autojen keskipäästövaatimuksia.
Lähivuosien tärkein ilmastonmuutoksen hillintään liittyvä tehtävämme on EU-komission tuoreen päästövähennyspaketin keskeisten ehdotusten vieminen läpi vesittämättä niitä ja vähennysten suuntaaminen pääosin päästökauppasektorille, jolloin niiden toteutus on halvinta kautta Euroopan.
VALKO-VENÄJÄ oivalsi mikä on EU-maiden akilleen kantapää ja alkoi auttaa irakilaisia hakeutumaan Eurooppaan alueensa kautta. Liettuaan pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrä on tänä vuonna kymmenkertaistunut. Samantapaista liikehdintää on viime vuosina ollut ainakin Turkin ja Kreikan, Marokon ja Espanjan sekä Suomen ja Venäjän välillä. Nykyjärjestelmä luo kaksinaismoralismia. Jos maksat salakuljettajalle Välimerellä, olet monista avun tarpeessa. Jos valitset turvallisemman Minskin reitin, olet pahan välikappale. Hyvä järjestelmä kohdistaisi avun hädänalaisimmille ja estäisi väärinkäytön.
Kohdemaahan hakeutuminen ja turvapaikan haku sieltä toimii, kun autetaan pientä joukkoa poliittista vainoa pakenevia ihmisiä. Järjestelmä luotiin kylmän sodan alussa. Sitä ei ajateltu miljoonien ihmisten vuosittaiseen käsittelyyn. Puolet ei nyt täytä kansainvälisen suojelun kriteereitä ja jää kielteisen päätöksen saatuaan paperittomina EU:n sisälle.
Turvapaikanhakijoiden käsittely tulisi keskittää EU:n ulkorajoille. Liettuan tyyppisessä tilanteessa ulkorajavyöhykkeelle pitäisi perustaa EU:n rajaturvallisuusviraston johdolla hakukeskuksia. Niistä pääsisi eteenpäin vain oleskeluluvan kriteerien täyt- tyessä. Se vähentäisi turvapaikkaa perusteetta hakevien määriä. Pakolaisia ei voisi enää tehokkaasti käyttää yhden maan painostamiseen. Mutta tämä edellyttäisi EU:ssa aidosti yhteistä turvapaikkajärjestelmää nykyisen välimallin sijaan.
EUROOPALLA on suurvalloista vähiten valtaa lähiympäristössään. Kaksi vuotta sitten USA:n, Turkin ja Venäjän presidentit Donald Trump, Recep Tayyip Erdoğan ja Vladimir Putin sopivat Pohjois-Syyrian kurdialueen uudelleenjärjestelyistä. Kukaan tuskin soitti Brysseliin, vaikka alueen vakaus on kaikkein tärkeintä Euroopalle.
EU-maiden yhteenlasketut puolustusmenot ovat moninkertaiset Venäjään ja Turkkiin verrattuina. Saisimme enemmän turvallisuutta vastineeksi, jos siirtyisimme EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Kolumni julkaistu Suomen Kuvalehdessä 19.8.2021
