Haastan teleoperaattorit ja alustapalvelut yhteistyöhön saadaksemme namusedät kuriin netissä

Lapsuudesta muistan varoitukset namusedistä. Vieraan aikuisen autoon nousemisesta olen varoittanut omia lapsianikin. Nykyajan namusedät löytyvät kuitenkin yhä useammin internet-maailmasta. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuudet tapaamisten sopimiseksi ja arkaluontoisten kuvien tai videoiden jakamiseksi.

Haastan Suomessa toimivat teleoperaattorit (Elisa, Telia, DNA ym), some-palveluiden tarjoajat (Facebook, Snapchat ym.), nettiahdistelua estävät ja hoitavat järjestöt sekä viranomaiset pyöreään pöytään keskustelemaan siitä, miten teemme netistä turvallisemman lapsille. Teemme asiassa yhteistyötä liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin kanssa. Hänen hallinnonalallaan on myös keskeinen rooli netin turvallisuuskysymyksissä.

Suurin osa vanhemmista on nuorten kännykän käytössä eniten huolissaan siitä, kuinka paljon aikaa lapset käyttävät sen ääressä. Näin on meilläkin. Lisäksi huolta on herättänyt internetistä löytyvä arkaluontoinen tai väkivaltainen materiaali. Viime aikaiset tapahtumat ja keskustelu seksuaalirikoksista ovat varmasti herättäneet yhä useammat myös huoleen netin namusedistä.

En ole varmaan ainoa vanhempi, joka pelkää olevansa hukassa tämän ilmiön edessä. Miten löytää oikeat varoituksen sanat ja käytännön ohjeet, jos vanhempi ei ole kokeillut puoltakaan niistä some-sovelluksista, joita nuoret nyt käyttävät päivittäin? Miten varmistaa, että sosiaalisen median asetukset riittävällä tavalla suojaavat lasta ja että hän tunnistaa varoitusmerkit esimerkiksi nettikeskusteluissa?

Entä sitten ne lapset, joiden kotona ei ylipäätään välitetä tai seurata netin käyttöä lainkaan? Opettajat saattavat olla näille lapsille elämän ainoita turvallisia aikuisia, mutta myös heidän aikansa ja osaamisensa on koetuksella uusien ilmiöiden edessä.

Monet teleoperaattorit ja sosiaalisen median palvelut pohtivat ja toteuttavatkin jo ratkaisuja, joilla tähän ilmiöön puututaan. Sosiaalisen median palveluissa lapsia pyritään suojelemaan profiilien alaikärajoilla, tai epäilyttäviä kuvia jakavien profiilien välittömällä porttikiellolla. 

Uskon, että voimme tehdä enemmän ja paremmin. Kännyköiden vähittäismyyjät  voisivat säännönmukaisesti suositella lapsen puhelimen oston yhteydessä vanhemmille jo siinä paikalla asennettavaksi estoja ja epäilyttävästä käytöstä vanhempia varoittavia sovelluksia. Britanniassa on käytössä niin sanottu turvanappi, jonka avulla nuoret ja lapset voivat itse ilmiantaa mahdolliset hyväksikäyttäjät viranomaisille suoraan internet-selaimessa. Uskon, että keksimme yhdessä lisää keinoja.

Lähtökohtaisesti en tähtää uusiin lakeihin. Ne ovat yleensä askeleen teknologiaa ja kehitystä jäljessä. Luotan suomalaisten viestintäalan osaajien, vanhempien, opettajien, järjestöjen ja viranomaisten yhteistyöhön. Kuulostaa suureelliselta yrittää vaikuttaa ”netin turvallisuuteen” pienestä Suomesta käsin. Näkökulma onkin luoda erityisesti suomalaisille välineitä tehdä netin käyttämisestään turvallisempaa. Ja Suomessa kehitettiin gsm-standardi ja tekstiviestitkin. Kyllä meidän pitää keksiä keinot niiden jalanjäljissä syntyneiden viestipalveluiden turvallisuuden parantamiseenkin.