Hyvinvointi turvataan rohkeilla uudistuksilla

Työmarkkinoiden on muututtava työn mukana

Työ on muuttunut 20 vuodessa paljon. Esimerkiksi Ruotsi, Tanska ja Saksa ovat vastanneet muutokseen uudistamalla myös työmarkkinansa. Työn verotusta on alennettu, valtakunnallisten työehtosopimusten jäykkyyksiä purettu. Kaikki työ on pyritty asettamaan työttömyyden edelle, vaikka yksilöä pitäisikin pienipalkkaisissa ammateissa lisäksi tukea muutoin. Tätä kohti on kuljettu kussakin maassa vähän eri maustein.

Ruotsissa on Suomen väkilukuun suhteutettuna töissä noin 150 000 ihmistä enemmän kuin meillä Suomessa. Se on ratkaiseva syy siihen, että Ruotsissa ei painita leikkaus- ja veronkorotuspaineiden kanssa, koska niitä ei juurikaan ole. Suomen vienti on hävinnyt markkinaosuuksia maailmalla, länsinaapurimme eivät.

Työ on muuttunut Suomessakin mutta työehtosopimukset eivät. Suomea on uudistanut lähinnä Nokia-ilmiö. Ehkä juuri siksi rohkeilta uudistuksilta on puuttunut riittävä paine. Nyt tarve on päällä. Uskotko sinä, että meidän kannattaa seuraavatkin 20 vuotta vain katsella, kun naapurit uudistavat? Minä en.

Työn uudistaminen on myös tasa-arvokysymys. Suomessa isät käyttävät edelleen alle 10 prosenttia vanhempainvapaista. Uskon, että vauva-ajan roolijako vanhempien välillä vaikuttaa usein pitkään lasten varttuessakin. Ei ole sattumaa, että Suomessa äidit tekevät edelleen 2/3 kotitöistä ja vastaavasti miehet pidempää päivää töissä. Kun työnantajat olettavat hoitovapaiden ja kodin paineiden jakautuvan tällä tavalla keskimäärin jatkossakin, se vaikeuttaa nuorten naisten pääsyä töihin ja siellä vaativimpiin rooleihin.

Perheiden on voitava viime kädessä päättää, mutta vanhempainetuuksilla tulisi kannustaa ja tehdä normaaliksi isän pitkä vanhempainvapaa. Lisäksi tarvitaan osa-aikatyön kulttuuria normaalina vaihtoehtona pienten lasten perheissä. Jälleen Ruotsin esimerkki osoittaa, että lapsiperheille sopivalla työelämällä on tuntuva vaikutus koko maan työllisyysasteeseen ja huoltosuhteeseen. Perhevastuiden tasa-arvosta ja työllisyydestä kirjoitimme lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan kanssa tarkemmin syksyllä Hesariin Vahvempi isyys parantaisi työllisyyttä.

Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa työikäisten määrä pienenee, noin 100 000 ihmisellä tämän vuosikymmenen aikana. Se haastaa talouskasvumme pohjan. Meillä on onneksi mahdollisuus auttaa vähintään yhtä moni nyt työelämästä sivuun joutunut löytämään paikkansa töissä tai yrittäjänä. Pelisääntöjä on korjattava siten, että työn tekeminen ja teettäminen on aina kannattavaa.

Huoli työn tekijöiden määrästä ja samalla kasvava työttömyys. Kuulostaa kummalliselta. Paradoksi selittyy sillä, ettei työttömyys johdu tarpeellisen työn vähenemisestä – ei työ tekemällä lopu – vaan siitä, että erilaiset säädökset estävät yrittäjyyttä, jolla työt organisoitaisiin tai työ on sellaista, ettei yrittäjä voi ottaa vastuulleen maksaa siitä nykyisten työehtojen mukaista palkkaa kaikissa tilanteissa.

–> Länsinaapurien esimerkki osoittaa, että työttömyyden ja työvoimapulan syihin voidaan onnistuneesti puuttua. Tasa-arvoa työelämässä voidaan parantaa hyvinvoinnin rahoitusta vahvistavalla tavalla. Emme ole voimattomia markkinavoimien tai jonkinlaisen kohtalonomaisen kehityksen edessä. Näistä asioista ei edes EU päätä, vaan ihan Suomi itse. Meillä on huippuosaava kansa ja olemme sadassa vuodessa nousseet Euroopan rupusakista kadehdittuun eturiviin. Meillä on kaikki edellytykset pärjätä voittajina myös 2000-luvun maailmassa. Politiikan tarvitaan mahdollistamista ja sitä varten ratkaisuhakuisuutta ja rohkeutta.

Hyvät palvelut taataan ryhdikkäillä päätöksillä

Olemme sopineet olevamme yhteisvastuussa toistemme terveydestä laajasti ja hyvä niin. Ratkottavanamme on haaste, jossa ikäihmisiä on vuosi vuodelta enemmän ja työikäisiä vähemmän. Jos mitään ei tehdä, lopulta taakka sortuu, kun kantajia on liian vähän. Hyvinvointivaltio on niin arvokas, että se kannattaa pelastaa rohkeilla uudistuksilla.

Valtion ja kuntien velkaantuminen uhkaa livetä Välimeren maiden lukuihin jo 15 vuoden kuluessa. Vaihtoehto velkaantumiselle olisi lähes kaksinkertaistaa kuntaverojen taso. Keskimääräinen kuntavero olisi siis nykyisen 20:n sijaan noin 35 %, valtion tuloverot päälle. Sellaisia veroja harva haluaisi maksaa. Työstä jäisi liian vähän käteen.

Aika vuoteen 2030 tulee kulumaan aivan yhtä nopeasti kuin tapahtui siirtymisemme vuodesta 1998 tähän päivään. 2030-luvun hyvinvoinnin turvaavat päätökset kannattaa tehdä nyt tai ne tulevat vielä paljon hankalammiksi.

Aina tuntuu, että ennen oli paremmin. Erikoista kyllä, vuosittain verovaroilla tuotettavien palveluiden määrää on oikeasti lisätty vielä vuoden 2000 jälkeen lähes 5 miljardilla eurolla – siis yli sen mitä kustannusten nousu ja suomalaisten ikääntyminen olisivat aiheuttaneet. Jatkossa politiikka ei voi perustua lisärönsyjen keksimiseen. On keskityttävä olennaiseen ja tehtävä se kunnolla.

Sosiaali- ja terveyspalveluihin käytetään jo enemmistö kuntien tuloista ja osuus kasvaa. Hallituksen suunnittelemilla SOTE-alueilla täytyy olla tiukka budjettirajoite, huippukyvykäs johto ja riittävä itsenäisyys viedä läpi sairaalapalveluiden keskittämisiä ja etäpalveluiden käyttöönottoa – silloin kun se on ammatillisen arvion perusteella järkevää. Vain silloin SOTE-uudistus auttaa meitä turvaamaan hyvät palvelut kaikille suomalaisille myös 15 vuoden päästä.

Kouluista ei ole varaa leikata enää senttiäkään. Huipputason peruskoulu on suomalaisen tärkein perusturva. Maailmanluokan yliopistot sekä tutkimus- ja tuotekehityskuviot ovat kaiken keskiössä, kun aiomme pärjätä voittajina maailmanmarkkinoilla myös tällä vuosisadalla. Verorahojen käyttöä on tehostettava juuri siksi, että lapsillamme olisi varmasti vähintään samat mahdollisuudet kuin meillä aikanaan.

–> Minusta meillä on oltava huipputason osaamisyhteiskunta ja varaa olennaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin kaikille myös jatkossa. Siksi ehdotan ryhtiliikettä. Rönsyjä karsimalla pelastetaan olennainen. Suunta on käännettävissä ja hyvinvointiyhteiskunta pelastettavissa.