Kaupunkipyörät kaikkiin suuriin kaupunkeihin

Pyöräily tuntuu nyt lyövän läpi Helsingissä. Toukokuussa pyöräilijöiden määrä kaupungissa oli jopa 50 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin. Kukaan ei tiedä tarkkaan miksi, mutta ilmiön kyllä aistii kaduilla.

Yksi syy pyöräilyn suosioon on keväällä lanseerattu kaupunkipyörä-palvelu (https://www.hsl.fi/kaupunkipyorat). Voit lainata kaupunkipyörän miltä tahansa telakalta ja palauttaa mille tahansa telakalle. Maksupaketteja on erilaisia. Itse maksoin kiinteän 25 euroa. Saan ajaa ilmaiseksi lokakuun loppuun asti tunnin pätkiä, eikä lisätuntien hintakaan ole korkea.

Olen kuukaudessa käyttänyt jo toistakymmentä kertaa. Yllättäen kaupunkipyöristä on tullut minulle kevään henkireikä: piristävää ja nopeaa suhata 10 minuutin matka kaupunkipyörällä toiseen kokoukseen ratikoiden tai pahimmillaan taksin sijaan.

Kaduilla huomaa, etten ole yksin. Kaupunkipyöriin törmää keskustassa jo nyt koko ajan. Palvelulla on yli 10 000 rekisteröitynyttä käyttäjää. Pyöriä ei ole kadonnut eikä hajotettu. Vastaavaa järjestelmää yritettiin lanseerata jo vuosia sitten, mutta tekniikka ja aika ei ollut kypsä. Nyt on. Ilmiö on syntynyt.

Kotikaupungissani Espoossa kaupunkipyöristä on jo tehty valtuustoaloite. Toivottavasti se toteutuu. Voisi lähteä liikkeelle Otaniemi-Tapiola alueesta ja Leppävaarasta, joihin tullaan paljon raiteilla ja voisi olla luonteva jatkaa asiointia pyörällä.

On kuitenkin tunnustettava, että luontevimmillaan palvelu on keskuskaupungeissa. Jos rupeat pyöräilemään vaikka kotoa Olarista töihin Otaniemeen, teet sen omalla pyörälläsi. Kaupunkipyörää tarvitset ennen kaikkea silloin, kun olet ensin tullut keskustaan muulla välineellä ja käyt sitten päivän mittaan useissa osoitteissa – kuten minä teen lähes joka päivä. Ja palvelu lyö läpi paikoissa, joissa telakoita ja pyöriä on tarpeeksi tiheästi.

Tällä hetkellä Helsingissä on noin 500 kaupunkipyörää ja 50 telakkaa. Vuoden päästä pitäisi olla 1500 pyörää ja 150 asemaa. Kannattaa takoa, kun rauta on kuumaa. Vetoankin muiden suurten kaupunkien johtajiin: tehdään ilmiöstä kerralla maan laajuinen. Jos jokin toimii, sitä ei kannata korjata. Samaa standardia kannattaa nyt hyödyntää sen sijaan, että jokainen värkkää omanlaisensa – mieluiten ulkoasua myöten niin pyörät tunnistetaan.

Ympäristöpolitiikka on usein abstraktia touhua. Itsekin kirjoitan paljon päästökaupan nostamisesta takaisin ohjauskeinojen keskiöön, mikä ei varmasti tunnu arjen teolta. Pyörät tuntuvat tässä ja nyt. Siksi kaupunkipyörien nopea laajentaminen suuriin kaupunkeihin olisi sopivan ihmisläheinen teko eilen maailman ympäristöpäivään huipentuneen Euroopan kestävän kehityksen viikon kunniaksi. Kirjoitan tätä Turussa, jossa edustajakollegani Saara-Sofia Siren jätti kaupunkipyöristä viime viikolla valtuustoaloitteen. Tamperelaisille täytyy puhua, kun menen sinne illalla.

Niin, ja jos et tullut juhlistaneeksi kestävän kehityksen viikkoa ajoissa, niin vielä ehtii. Meistä jokainen voi tehdä oman liikenneteon: kokeile työmatkaa pyörällä, kokeile viikko auton sijaan julkisilla tai mieti ennakkoluulottomalla otteella sähkö- tai biokaasuauton hankkimista, kun autoa vaihdat.