Kiistely luonnonsuojelulaista ylikierroksilla
Luonnonsuojelulain sormeilu herättää voimakkaita tunteita, mikä on ymmärrettävää. Tässäkin kirjoittamani tullaan kiistämään rajusti. En oikein usko, että kasvoton sanailu näin kireille tunteille menneessä asiassa toimii – varsinkaan somessa. Kasvokkain yleensä hedelmällisempää. Koitanpa kuitenkin esittää tässä näkemykseni siitä, miksi ympäristövaliokunnan äänestyksessä tuimme muutoksia neljään pykälään ja miksi tämä laki on sinänsä tärkeä säätää voimaan.
Ensinnäkin luonnonsuojelulain uudistus on tarpeen ja se vie luonnon suojelemista tässä maassa eteenpäin. Tästä olemme lukemani ja kuulemani perusteella samaa mieltä puolueeseen ja virkahenkilöön katsomatta. Minusta luontoa pitää suojella enemmän perustamalla suojelualueita, tekemällä viranomaisten rajauspäätöksiä suojeltujen luontotyyppien pelastamiseksi ja tukemalla vapaaehtoista suojelua. Vapaaehtoita suojelua pitää tehdä sekä ostamalla luontoa suojaan (Metso- ja Helmi -ohjelmat) että luomalla luotettavaa kehikkoa ekologiselle kompensaatiolle.
Tämä lakiehdotus parantaa metso- ja helmi -ohjelmien edellytyksiä tuomalla ne lakiin. Itse pidän tärkeimpänä sitä, että luodaan kehikkoa ekologiselle kompensaatiolle. Uskon, että se yleistyy tämän vuosikymmenen aikana merkittäväksi käytännöksi. Kun tehdään maankäytön muutoksia luontoon, tulee käytännöksi kompensoida sitä tukemalla luonnon monimuotoisuutta toisaalla.
Myös suojeltujen ja tiukasti suojeltujen luontotyyppien turvaamista parannetaan lisäämällä näihin ryhmiin kuuluvia luontotyyppejä. Se suojelu tapahtuu kahta erityisen tiukasti suojeltua poikkeusta lukuun ottamatta viranomaisten rajauspäätöksillä, jolloin ei luoda samalla tavalla epävarmuutta alueiden käyttöön.
Mutta minusta suojelua ei ole oikein tehdä lisäämällä epävarmuutta investointien luvitukselle. Luvituksen jumitus on jo nyt tärkein pullonkaula tuulivoiman lisäämiselle, akkutehtaiden syntymiselle ja vetytalouteen siirtymiselle.
Ympäristövaliokunnan ratkaisevassa käsittelyssä tehdyt muutokset lakiesitykseen koskevat kolmea kohtaa tässä laajassa lakipaketissa. Käyn ne ohessa vielä lyhyesti läpi.
7 §
Varovaisuusperiaate
Toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhan torjumiseksi ei tämän lain soveltamisessa ja sen mukaisessa päätöksenteossa saa lykätä tieteellisen tiedon puutteen tai sen epävarmuuden perusteella.
Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi muotoon:
Tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen mukaisessa päätöksenteossa kiinnitetään huomiota luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhkaan, vaikka siitä ei olisi olemassa varmistettua tieteellistä tietoa Muutosehdotus päättyy.
Yllä näkyvä muutos ns. varovaisuusperiaatteeseen oli minusta tärkein muutos. Pykälän aiempikin muotoilu oli pitkälti olemassa olevan käytännön kertausta, mutta olisi saattanut laskea kynnystä estää investointeja epävarmankin tiedon takia. Se olisi minusta ollut kohtuuton samasta syystä kuin miksi vaadimme nopeampaa ja selkeämpää luvitusta yleensäkin. Me tarvitsemme puhtaan talouden siirtymää ja se tarkoittaa investointien toteuttamista.
B) Luontotyypit (64§-67§, ks. poistetut ja jäävät pykälät kokonaisuudessaan kirjoituksen alla)
Ja tämä on se kohta, joka julkisuudessa on kerännyt 90 % huomiosta. Mietinnössä esitämme säädettäväksi suojelua lisäävät pykälät 66 ja 67. Pykälässä 66 listataan suojellut luontotyypit, joiden osalta ELY voi päättää suojelusta rajauspäätöksin. Pykälässä 67 listataan serpentiinikalliot ja rannikon avoimet dyynit tiukasti suojelluiksi luontotyypeiksi, joiden heikentäminen on suoran lain nojalla kiellettyä. Nämä 66§ ja 67§ ovat edelleen lakiesityksessä eli niitä valiokunnan enemmistö ei poistanut.
Sen sijaan poistettiin pykälät 64 ja 65. Ne koskivat laajemman uhanalaisten luontotyyppien listan tuomista lain nojalla annettavaan asetukseen. En ole ottanut vakavasti arvioita tämän listan luontotyyppien kokonaispinta-alasta, josta nyt näyttää olevan kiistaa. Mutta olen nähnyt luonnoksen asetukseen liitettävästä luontotyyppien luettelosta. Sen perusteella on selvää, että isoista alueista Suomea puhutaan. Esimerkiksi kahdeksan suurinta jokea valuma-alueineen listattaisiin, jolloin puhuttaisiin jo kymmenistä tuhansista neliökilometreistä tässä kohtaa.
Mihin 64§ ja 65§ pykälillä pyrittiin, kun suojellut ja tiukasti suojellut luontotyypit ovat joka tapauksessa laissa toisaalla ja tulossa voimaan? Ilmeisesti alussa niille kaavailtiin suoraa ja selkeästi kirjoitettua oikeusvaikutusta. Sellainen kuitenkin kuulemma poistui hallituksen neuvotteluissa. Jäljelle jäi ”informatiivinen” listaus asetukseen.
Valiokunnassa saimme ristiriitaisia lausuntoja siitä, ohjaisiko listan tuominen lakiin aiempaa tiukempaan tulkintaan viranomaisten ja tuomioistuinten lupapäätöksissä vaiko ei. Kohta kahdeksan vuotta kansanedustajana on tuonut sellaisen tuntuman, että jos pykälän vaikutus on epäselvä sen säätäjille, niin se voi aiheuttaa jumitusta ja ennustamattomia tulkintoja myös soveltamisvaiheessa. Siksi tämän, suorista vaikutuksista jo aiemmin kuohitun pykäläparin poistaminen laista on minusta lähinnä vähentämässä oikeudellista epävarmuutta, jos sitten paljon sitäkään.
Vesilain 11§ (poistettu pykälä tämän kirjoituksen alla)
Tämän pykälän poistoon suhtaudun itse ristiriitaisimmin. Meillä ei ollut siihen intohimoa, mutta se oli osa kokonaisuutta, jolla löytyi valiokunnan enemmistö mietinnölle.
Tässä pykälässä olisi koukattu luonnonsuojelulakihankkeen yhteydessä vesilain puolelle ja kirjoitettu sinne vaarantamiskieltoja eräille pienipiirteisille vesiluontotyypeille. Osittain näitä suojataan jo metsälaissa, mutta tässä olisi tullut lisääkin.
Varsinkin vaelluskaloille tärkeitä pienempiä virtavesiä on syytä suojella paremmin. Tärkeintä (ja järkevintä) olisi ulottaa ns. vesiluvan kalavelvoitteet pienille padoille (ns. tippavoimalat). Sitä tässä lakipaketissa ei olisi vesilakiin tehty.
Tippavoimalat estävät nousua sadoissa pienissä joissa ja puroissa tuottamatta säätövoimahyötyä, koska ei ole veden varastointikykyä. Tippavoimaloita koskevat muutokset pitäisi tehdä vesilain laajemmassa uudistuksessa. Se olikin pääministeri Marinin hallituksen ohjelmassa ja on vireillä, mutta ei näytä ehtivän maaliin. Se on syytä viedä loppuun ensi vaalikaudella. Samalla on oikein harkita vesiluontotyyppien muun suojelun säätely osana vesilain kokonaisuutta.
———–
P.s. Poistot ja jäljelle jäävät kohdat koskien luontotyyppien suojelua ja vesilain 11§ pykälää
Luontotyyppipykälät 64§-67§
64§ (POISTUU)
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi luontotyypiksi sellainen luontotyyppi, jonka riski hävitä luonnosta on Suomen luontotyyppien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin mukaan vähintään korkea. Häviämisriski arvioidaan perustuen parhaaseen saatavilla olevaan tietoon luontotyypin määrän vähenemisen, levinneisyys- tai esiintymisalueen suppeuden, elottoman ympäristön laadun heikennyksen, eliöyhteisön prosessien tai vuorovaikutussuhteiden häiriöiden tai häviämisriskin määrällisen analyysin perusteella.
Ympäristöministeriön on laadittava ehdotus 1 momentissa tarkoitetun asetuksen tarkistamiseksi Suomen luontotyyppien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin perusteella aina kahden vuoden kuluessa arvioinnin valmistumisesta.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitettujen luontotyyppien määrittelyperusteista.
65§ Uhanalaisen luontotyypin huomioon ottaminen (POISTUU)
Viranomaisten on otettava uhanalaiset luontotyypit huomioon päätöksenteossaan noudattaen muussa lainsäädännössä luontoarvojen turvaamisesta erikseen säädettyä.
66§ (MUKANA VALIOKUNNAN ENEMMISTÖN EHDOTUKSESSA)
Suojellut luontotyypit
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi päättää suojella seuraavien luontotyyppien (suojeltu luontotyyppi) luonnontilaisen tai luonnontilaiseen verrattavan esiintymän, joka on suojellun luontotyypin säilymiselle tärkeä:
1) hiekkarannat;
2) jalopuumetsiköt;
3) pähkinäpensaikot;
4) tervaleppämetsät;
5) merenrantaniityt;
6) lehdesniityt;
7) kedot;
8) rannikon metsäiset dyynit;
9) sisämaan tulvametsät;
10) harjumetsien valorinteet;
11) meriajokaspohjat;
12) suojaisat näkinpartaispohjat;
13) kalkkikalliot.
Suojelupäätöksessä on määriteltävä suojellun luontotyypin esiintymän rajat. Suojellun luontotyypin esiintymää ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto tulee voimaan, kun päätös on annettu tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.
Edellä 2 momentissa tarkoitettu päätös on voimassa valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä. Päätöksestä on tehtävä merkintä kiinteistörekisteriin.
Jos 2 momentissa tarkoitetulla päätöksellä määritelty suojellun luontotyypin esiintymä on menettänyt merkityksensä luontotyypin suotuisan suojelutason saavuttamiselle tai säilyttämiselle, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi lakkauttaa esiintymän suojelun.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitettujen luontotyyppien määrittelyperusteista.
67§ (MUKANA VALIOKUNNAN MIETINTÖEHDOTUKSESSA)
Tiukasti suojellun luontotyypin heikentämiskielto
Seuraavia harvinaisia ja uhanalaisia luontotyyppejä ei saa hävittää eikä heikentää:
- serpentiinikalliot, -kivikot ja soraikot, jotka ovat serpentiniitistä tai muusta ultraemäksisestä kivilajista muodostuvien kallio-, kivikko- taisoraikkoesiintymien maan päällisiä osia, joilla esiintyy serpentiinikasvilajistoa; sekä
2) rannikon avoimet dyynit, jotka ovat Itämeren rannikolla tai saaristossa olevia, tuulen kulutus- ja kasaustyön tuloksena hiekasta muodostuneita dyynejä ja niiden painanteisiin syntyneitä kosteikkoja tai kausikosteikkoja, joilla esiintyy hiekkadyyneille ominaista eliölajistoa.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitettujen luontotyyppien määrittelyperusteista.
Vesilain 11§
Eräiden vesiluontotyyppien suojelu (POISTUU)
Suojeltuja vesiluontotyyppejä ovat luonnontilaisena:
1) enintään kymmenen hehtaarin suuruinen flada, kluuvijärvi ja kalkkilampi;
2) lähde ja lähteikkö;
3) muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitseva puro, noro ja enintään yhden hehtaarin suuruinen lampi tai järvi.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun yksittäisen luontotyypin luonnontilaa ei saa vaarantaa. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen kiellosta, jos kohteena olevan vesiluontotyypin suojelutavoitteet eivät kokonaisuutena huomattavasti vaarannu. Jos luontotyypin luonnontilan vaarantuminen aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Lupa-asiasta erillisen poikkeamisasian käsittelyyn sovelletaan, mitä 3 luvussa säädetään lupapäätöksessä annettavista määräyksistä ja vaikutusten tarkkailusta, 11 luvussa hakemusasian käsittelystä ja päätöksen antamisesta sekä 15 luvussa päätöksen täytäntöönpanosta ja muutoksenhausta.
Kai Mykkänen
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja
