Kolmen K:n hallitusohjelma

Uusi hallitus on nyt toiminut 3 viikkoa. Keskeisin tulos on tietysti toistaiseksi hallitusohjelma. Se onkin sinänsä perusteellinen: yli 200 sivua oleellisine liitteineen sisältäen yli 200 riviä yksilöityjä menolupauksia (1,2 mrd €/v pysyvinä lisäyksinä + 3 mrd € väliaikaisia myyntituloilla rahoitettavia). Jos pitäisi neutraalisti kolmella K-sanalla verrata tätä ohjelmaa edelliseen, sanoisin, että hallitusohjelma on Korkeariskinen, Kullekin ojentava mutta energiamurroksen osalta myös Kiihdyttävä.

”Korkeariskinen” siksi, että hallitus alkaa toteuttaa miljardiluokan menolisäyksiä ennen kuin on mitään tietoa, pystytäänkö niitä rahoittamaan työssä olevien osuuden nostolla 75 prosenttiin työikäisistä. Valtiovarainministeri Lintilä on sinänsä ryhdikkäästi toistellut, että jos noin 70 – 80 000 uutta työsuhdetta lisää tämänhetkiseen verrattuna vaativaan työllisyysuraan ei ensi vuonna ole päästy, lupauksia pitää perua. Sen tekeminen siinä vaiheessa on vaan politiikan realismissa Korkeariskistä lievästi sanottuna…

Toinen riskipaikka on kertaluonteisissa menolisäyksissä. Niiden piti olla väliaikaisia tulevaisuusinvestointeja: teitä, tuotekehityshankkeita, ratoja. Kun hallitusneuvotteluiden ilmiöryhmät saivat ensin ideoida ilman rajoitteita, ei iloisten asioiden karsinnasta päästy sopuun ilman, että suurin osa siitä mikä ei mahtunut pysyviin lisäyksiin, kaadettiinkin kertaluonteisiin, vaikka näiden uudistusten luonne ei sinne sovi. Sen takia kertaluonteinen 3 vuotinen tulevaisuusinvestointi tarkoittaa esimerkiksi alle 25-vuotiaiden ilmaista ehkäisyä, päihdeäitien parempaa palvelua ja ennen kaikkea ammattioppilaitosten sinänsä tarpeellisten opettajien lisäämistä 230 miljoonalla eurolla siten, että heidät irtisanotaan kertaluonteisuuden päätyttyä. Vain demarien jääräpäisyys oppivelvollisuuden pidentämisessä osana vallankumouksen seuraavaa vaihetta on perustelu sille, miksi ei tehty niin, että palkataan opettajat pysyvillä rahoilla ja kokeillaan maksutonta toista astetta kertaluonteisilla myyntituloilla.

Kuluneet viikot ovat jo alkaneet kuvata viritelmän Korkeariskisyyttä käytännössä. Ensin pääministeri Rinne lupasi televisiossa, että opettajat palkataan vähintään 5 vuodeksi ja oikeastaan muitakin kertaluonteisia voidaan pysyväistää, jos taloustavoitteet saavutetaan! Taloustavoitteiden saavuttaminen kuitenkin vain juuri ja juuri tasapainottaa vuoden 2023 budjetin ilman kertaluonteisten menojen jatkumista tuolloin. Eilen valtiovarainministeri Lintilä vastasi eduskunnassa kysymykseeni vuoden 2023 menokehyksen paukkumisesta, että ministeriöiltä on pyydetty elokuuksi ehdotukset niistä kertaluonteisten menojen riveistä, joita pitäisikin jatkaa vielä hallitusohjelman loppuajankohdaksi linjaamaa 2022 vuotta pidempään…

Samalla valtiovarainministeriön tuorein ennuste tarkoittaisi, että neljännes pysyvistäkin menolisäyksistä pitäisi perua. Hallituksen työllisyystavoitteen tueksi ei ainakaan viime viikon kolmikantasymposiumista saatu kenenkään mielestä mitään ratkaisevia keinoja. Pahoin pelkään, että Suomi kääntyy kiihtyvän velkaantumisen tai veronkorotusten tielle, jos ei politiikan ote muutu.

”Kullekin ojentava” siksi, että hallitusohjelman otsikon mukaisen ”Osallistavan ja osaavan Suomen” rakentamiseksi menolisäykset olisi ehdottomasti pitänyt keskittää muutamaan keskeiseen asiaan sen sijaan, että jokaisen 5 hallituspuolueen ehdotuksista toteutettiin kymmeniä ja menorivejä kertyi siis yhteensä yli 200 kappaletta.

Jos tekee 1,2 miljardin euron pysyvät lisäykset, niistä olisi kannattanut panostaa osaamiseen puoli miljardia, jolloin esimerkiksi opettajien lisäpalkkaukset olisi saatu pysyviksi ja samalla olisi voitu toteuttaa peruskoulun ja toisen asteen pudokkuuden estävät toimet. Jos rakentaa kaiken historiallisen korkean työllisyyden saavuttamisen varaan, olisi kannattanut suunnata satoja miljoonia euroja siihen, että palkkatuen ja työvoimapalveluiden suhde BKT:hen olisi nostettu edes lähelle Ruotsin ja Tanskan tasoja. Demarit itse ovat eri paneeleissa kompanneet, että ilman tätä ei Pohjoismainen työllisyystaso tule, mutta nyt työvoimapalveluihin lisättiin vain 35 miljoonaa euroa eli noin 3 prosenttia pysyvien lisäysten kokonaisuudesta. Väistämättä jää kysymään, että ollaanko pitkäaikaistyöttömyyden nujertamisen kanssa tosissaan, kun oltiin valmiita jättämään vaikeat valinnat väliin, vaikka se tarkoitti, että työllisyyspalveluihin ei voitu merkittäviä panostuksia tehdä?

Jos päättää myydä 3 miljardilla eurolla vuosittaisia osinkotuottoja veronmaksajille nakuttavia valtionyhtiöiden osakkeita, niin onko joku tosiaan sitä mieltä, että ne on oikein levittää yli sataan kohteeseen, joista suurin osa on luonteeltaan jatkuvia vuosittaisia menoja ja joista vain murto-osa on liikenteen investointeja? Juuri näin hallitus kuitenkin ohjelmassaan päätti. Myyntituloilla rahoitettavien tulevaisuusinvestointien osalta olisin itse pyrkinyt rajoittumaan ratoihin, teihin, yliopistojen merkittävään lisäpääomittamiseen ja tuotekehitysinvestointeihin Business Finlandin kautta. Niillä olisi luotu kansallista pääomaa pysyvästi, vaikka myyntitulot itsessään ovat kertaluonteisia. Sellaiseen pääomaan osakeomistuksia voi olla järkevä vaihtaa. Pysyväisluontoisten kulujen käynnistämiseen ne eivät lainkaan sovi.

”Kiihdyttävä” siksi, että sähkön ja lämmityspolttoaineiden veroissa sekä useissa energian lakihankkeissa otetaan tärkeitä askeleita varsinkin kaupunkien lämmityksen irrottamiseen polttamisesta. Joukossa toistakymmentä toimenpidettä, joita itsekin hallitusneuvotteluiden aikana vinkkasin neuvottelijoille. Neljä vuotta sitten saimme hallitusohjelmaan kivihiilen kiellon. Se on yllättävänkin nopeasti vauhdittanut hiiltä perinteisesti käyttävien suurten rannikkokaupunkien uudelleenorientoitumista siihen, että itse asiassa kymmenessä vuodessa voidaan loikata irti hiilestä ilman suuria ongelmia. Neljä vuotta sitten ei ollut kuitenkaan vielä suurelta osin itselläkään ymmärrystä saati Keskustan ja Perussuomalaisten kanssa ohjelmaa työstettäessä ruokahalua esimerkiksi suurten lämpöpumppujen, datakeskusten hukkalämmön, merivesilämmön ja energiavarastojen yleistymisen verotukselliseen kiihdyttämiseen. Nyt siinä mennään oikeaan suuntaan.

Isossa kuvassa looginen seuraava askel hiilikiellon jälkeen olisi ollut myös selkeä päätös polttoturpeesta luopumisen aikataululle tai ainakin sen yli 200 miljoonan euron vuotuisen veroedun alasajolle. Yllätyin, kun Keskusta sai sen ohjelmasta torpattua. Sillä olisi voitu myös korvata vaikkapa korkeimpien tuloluokkien ylimääräinen tulovero ja kotitalousvähennyksen heikennus tai bensaveron korostus, jolla on selvästi pienempi ilmastovaikutus. Tästä hieman tarkemmin: https://www.turvesuomi.com/kai-mykkaumlnen-jospa-hallitus-korottaisi-turpeen-veroa-bensan-sijaan.html

Mutta ollaan nyt kesän korvalla reiluja ja lempeitäkin. Energian osalta hallitusohjelmassa on enemmän hyvää kuin huonoa. Toivon, että se myös toteutuu ja koitan omalta osalta olla järkeviä linjauksia edistämässä.

Kai Mykkänen

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Kirjoitus julkaistu sivulla:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kaimykknen/277823-kolmen-kn-hallitusohjelma/?ref=poiminnat