Kuka olen?

Kai Mykkänen

Kai aikajanalla

  • 1979

    Syntymä

    Synnyin Espoon Tapiolassa

  • 1986

    Koulunpenkille

    Kävin koulua Espoossa

    1986

  • 1995-1996

    Laajalahden suojelukampanja

    Keräsimme vetämäni Tapiolan lukion ympäristöryhmän voimin 4000 nimeä Laajalahden luonnonsuojelualueen nakertamista vastaan ja saimme sen estettyä

  • 1997-1999

    Nuorisovaltuuston puheenjohtajana

    Eka kerta julkisissa vaaleissa. Kova paikka alunperin ujolle lukiolaiselle, joka ei todellakaan uskonut, että muut uskoisivat siihen, mistä olen kiinnostunut…

    1997-1999

  • 1998

    Ylioppilas

    Valmistuin ylioppilaaksi Tapiolan lukiosta

  • 1999

    Suomen Lukiolaisten Liitto

    Puheenjohtaja

    1999

  • 2000-2001

    Kokoomuksen Nuorten Liitto

    Puheenjohtaja

  • 2001-2008

    Kaupunginvaltuutettu

    2001-2008 kaupunginvaltuuston jäsen, 2005-2006 kaupunginhallituksen ja sen konsernijaoston jäsen, 2004-2005 EVTEK kuntayhtymän hallituksen jäsen,
    2001-2002 nuorisolautakunnan puheenjohtaja

    2001-2008

  • 2002

    Reserviupseerikoulu

    Kurssi 220 ”Lupaus”

  • 2004-2006

    Euroopan parlamentti

    Europarlamentaarikko Alexander Stubbin avustaja.

    2004-2006

  • 2006

    Ekonomisti

    (VTM), taloustieteen laitos, valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto

  • 2006-2008

    Töissä Pietarissa

    Työskentelin asiantuntijana ja rahoituspäällikkönä Sampo Pankin omistamassa ZAO Danske Bankissa Pietarissa

    2006-2008

  • 2015-

    Kansanedustaja

    Pääsin 2015 vaaleissa eduskuntaan Uudeltamaalta

  • 2016-2017

    Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri

    2016-2017

  • 2018

    Sisäministeri

Elämäntarina

Olen 39-vuotias kahden lapsen isä Espoosta. Vajaan kolmen vuoden Pietarin komennusta lukuun ottamatta olen asustellut koko ikäni parin kilometrin etäisyydellä Tapiolasta.

Alku sille, että päädyin lopulta poliitikoksi, taisi tapahtua peruskoulun viimeisinä vuosina, kun kiinnostuin vaikuttamisesta ympäristöasioiden kautta. Keräsin nimiä Laajalahden luonnonsuojelualueen puolesta ja vedin Espoon nuorten ympäristönsuojelijoiden yhdistystä.

Minun vaikuttamisen haluni lähti ennen kaikkea tunteesta, että meidän tärkein vastuumme on vastuu siitä, millaisessa kunnossa jätämme elinympäristön lapsillemme. Emme saa elää lastemme piikkiin oli kyse sitten kohtuuttoman riskin ottamisesta ilmaston suhteen, Itämeren pilaamisesta tai luonnon monimuotoisuuden tuhoamisesta.

Toisaalta uskon vahvasti vapauteen. Ihmisen pitäisi saada toteuttaa itseään oli sitten kyse elinkeinosta, ajatuksista tai elämäntavoista, kunhan vaan huolehditaan siitä, ettei yhden vapaus rajoita muiden vapautta esimerkiksi puhtaaseen ympäristöön. Vastuu ympäristöstä veti minut politiikkaan ja vapauden maksimointi vastuu säilyttäen sai minut valitsemaan Kokoomuksen puolueena.

Tapiolan lukion oppilaskunnan kautta päädyin Espoon nuorisovaltuustoon. Sen jälkeen pääsin pari kertaa läpi aikuisten valtuustoon ja toimin kaupunginhallituksessa. Sukelsin myös lukiolaisten liittoon ja sitten Kokoomuksen nuorisojärjestön puheenjohtajaksi.

Sen jälkeen halusin tehdä, nähdä ja oppia jotain ihan muuta. Tein taloustieteen opinnot loppuun ja hakeuduin töihin Sampo Pankin Venäjä-hankkeeseen. Aluksi pystytettiin pankkia ja sitten järjestin pari vuotta pohjoismaisten yritysten rahoitusta Pietarissa.

Perheen perustaminen veti takaisin Suomeen. Kokeilin amerikkalaisen konsulttitalon draivia, mutta sattumat veivät pian teollisuuden Venäjä-ekonomistiksi.

Pidän todella hyvänä, että hyppäsin aikoinaan bisnekseen ja otin etäisyyttä politiikkaan. Ihan riippumatta minne tieni jatkossa vie. Olen kuitenkin viime vuosina tullut siihen tulokseen, että olen pohjimmiltani maailmanparantaja. Oikeina pitämieni asioiden edistäminen yhteiskunnassa on sittenkin enemmän mun juttu kuin firman tulostavoitteet.

Siksi olikin helppo tarttua tilaisuuteen, kun elinkeinoministerinä aloittanut Jyri Häkämies sanoi tarvitsevansa taloudesta, energia-asioista ja Venäjästä ymmärtävää erityisavustajaa. Halusin nähdä, voiko politiikassa vaikuttaa mielekkäästi vai onko se vaan pintakiistelyä ja taktikointia. Kyllä minusta voi, vaikka näytti ministerin elämä olevan kyllä uskomatonta oravanpyörää noin jaksamisen kannalta.

Kesken vanhempainvapaani Jyri siirtyi toimariksi Elinkeinoelämän keskusliittoon ja pyysi mukaansa uudistumisesta vastaavaksi johtajaksi. Myönnän, että olin aluksi skeptinen duunista lobbausjärjestössä. Tulin kuitenkin tulokseen, että EK:lla on merkitystä. Kun jaoimme Jyrin kanssa ajatuksen EK:sta astetta enemmän uudistajana ja vähemmän muutosten vastustajana, niin ajattelin että kannattaa yrittää. Ja kannattikin.

Kesän 2014 aikana huomasin kuitenkin, etten päässyt eroon ajatuksesta josko tällä kertaa pyrkisin itse eduskuntaan. Alkoi vahvistua haave, että pääsisi enemmän omalla agendalla ajamaan niitä asioita, joihin uskoo. Ja vaikuttamaan päätöksiin ei vain sivusta huudellen, vaan systeemin sisällä. Siksi päätin laittaa itseni likoon kevään 2015 vaaleissa.

Kun päätös oli tehty, teimme loistavan tiimin kanssa täysillä duunia kampanjan rakentamiseksi ja se tuotti tulosta! Odotukseni ylittyivät heti alkuun, kun pääsin kokoomuksen pääneuvottelijaksi hallitusneuvotteluiden energia- ja ympäristöasioiden työryhmään. Olin juuri kampanjoinut teemalla ”Irti hiilestä ja öljystä”. Hallitusneuvotteluissa saimme heti neuvoteltua paketin, jonka myötä kivihiilen käyttö Suomessa kielletään lailla ja fossiilisen öljyn käyttö puolitetaan 2030 mennessä eri keinoin.

Tein syksyllä 2014 skenaarioita siitä, mitä poliitikoksi ryhtyminen voisi tarkoittaa ja mitä hyviä ja huonoja puolia se toisi. Sitä skenaariota en tohtinut edes ajatella, että tulisin ensimmäisen kansanedustajakauden aikana valituksi ministeriksi.

Oli kuitenkin erittäin hyvä, että sain ensin tehdä ”normaalia” kansanedustajan työtä reilun vuoden. Siinä tutustui edustajiin yli puoluerajojen enemmän kuin ministerinä ja ennen kaikkea oppi ymmärtämään edes vähän, minkälainen hallituksen, eduskunnan ja valiokuntien asetelma on päätöksiä tehtäessä eduskunnan näkökulmasta.

Muistan yli kolme vuotta myöhemminkin, miten ministeriksi tullessa ensimmäiset viikot oli ihan kuin olisi ollut fyysisesti kuumeessa. Siinä määrin voimakkaana koin yhtäkkisen lisäyksen paineessa koskien niin aikatauluja, roolia useimpien tilanteiden keskushenkilönä kuin median huomiotakin. Onneksi en heti tullut sisäministeriksi, koska tässä pestissä varsinkin politiikan sisältöjä koskevat intohimot nostavat ristiriitaisia paineita niin eduskunnasta kuin medialtakin monta kertaa kovemmin kuin mitä koin ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä.

Sanoin ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi tullessani, että jos yksi tavoite pitää nostaa niin haluan myötävaikuttaa vapaakaupan puolesta käpertymistä ja kaupan esteitä vastaan. Sitä tulikin 2 vuotta tehtyä, ennen kaikkea EU:n kauppaministerien neuvoston ja sen asetelmien pelinrakentamisen tiimoilla. Suomen kauppapolitiikkahan on EU:n yksinomaisessa toimivallassa. Ehkä juuri siksi saimme pitkien ja hankalien vääntöjen päätteeksi yleensä myös päätöksiä aikaan koskien vaikkapa EU:n ja Kanadan tai EU:n ja Japanin vapaakauppasopimuksia. Tässäkin protektionismin ilmapiirissä. Toisin on sisäministerien neuvostossa, jossa tuntuu, että kuvittelemme voivamme jättää päätökset tekemättä, koska jaetun toimivallan alueella kukaan ei oikein ole lopulta vastuussa yhteisen päätöksen syntymisestä tai syntymättömyydestä.

Moni tuttunikaan ei edes tajunnut, että olin vastuussa ulkomaankauppa-asioiden ohella myös kehitysyhteistyöstä. Jälkeenpäin tajusinkin, että Suomen vajaan 600 miljoonan euron vuotuisessa lahjabudjetissa isotkaan muutokset eivät herättäneet monenkaan kansanedustajan tai toimittajan kiinnostusta. Sisäministerinä yhden poliisiaseman siirto vaalipiiristä toiseen on paljon suuremman rähinän sytyke.

Mutta kehityspolitiikassa hankejaksot ovat toki pitkiä eikä laivaa voi kääntää parissa vuodessa hajottamatta paikkoja. Omalta osalta koitin tuoda järjestelmämme ytimeen kurinalaisuutta (keskittyä tiettyihin maihin ja teemoihin kaiken kauniin sijaan), tulosvastuuta (mitattavat mittarit maaohjelmille), painotusta naisten ja tyttöjen seksuaalioikeuksiin (tähän siirsimme selvästi lisää rahaa) sekä Suomen lippua esiin (kaikkiin hankepäätöksiin osaksi Team Finland -osio eli miten hankkeessa voidaan hyödyntää tai avata ovia suomalaisen osaamisen ja liiketoiminnan kasvulle alueella).

Helmikuussa 2018 tuli nopeassa tahdissa eteen vaihto sisäministeriksi. Edeltäjäni Paula Risikko nousi eduskunnan puhemieheksi ja kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo halusi järjestää ministeriryhmän uudelleen tällä tavalla. Olin ja olen huolissani liian tiheistä ministerivaihdoksista. Suomalaisen demokratian keskeinen haaste on muutenkin se, miten äänestäjien tahto välittyisi järkevästi ministeriöiden toimenpiteisiin, kun tärkeät asiat vaatisivat yleensä enemmän kuin neljä vuotta aikaa. Käskemällähän ei saa kuin pienen osan tapahtumaan. Oleellista on saada ministeriö ja hallinnonala innostumaan uudesta strategiasta. Ihan kuten suuryritysten johtamisessakin. Paitsi, että siellä lähdetään yleensä pidemmistä kausista.

Olen silti lopulta enemmän tyytyväinen kohdalleni osuneesta salkkuvaihdosta. Ensinnäkin nopeatempoiselle mielelle uusi on aina mahdollisuus nopeaan oppimiseen. Toiseksi, ajattelin silloin ja ajattelen nyt, että jos voin hieman vaikuttaa siihen, miten uskon kansainvälisyyden voivan tulla yhdistetyksi Suomen pysymiseen maailman turvallisimpana maana, niin se kannattaa, koska tämä kysymys on koko Euroopan kohtalon ytimessä.

Missiota olemme tiimini kanssa toteuttaneet erityisesti helpottamalla osaajien ja tekijöiden Suomeen muuton byrokratiaa, etsimällä ja linjaamalla oikeasuhtaisia keinoja ulkomaalaistaustaisten rikollisuuden kasvun estämiseksi sekä painottamalla poliisin työssä ennaltaehkäisyä, erityisesti lähisuhdeväkivallan ja seksuaalirikollisuuden kentässä.

Tätä kirjoittaessa vaaleihin on aikaa 11 viikkoa. Täysillä painetaan oman agendan painopisteiden toimeenpanoa ministeriössä. Samalla odotan tavallaan innolla kampanjan tehovaihetta, noin 4 viimeistä viikkoa, kun pääsee taas juoksemaan pitkin bussipysäkkejä aamuisin ja toreja iltapäivisin.

Sen jälkeisestä tulevaisuudesta en tiedä töiden osalta mitään. Mutta sen tiedän, että kaikista turhautumisen ja väsymyksen hetkistä (muitakin väliin mahtuu…) huolimatta olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa en neljän vuoden jälkeen haudo työpaikan ja alan vaihtoa. Innostaisi jatkaa vaikuttamista Suomen ja maailman asioihin eduskunnassa. Jos oikein hyvin kävisi, pääsisin taas hallitusneuvotteluihin, joissa näin jälkeen päin ajatellenkin saa viikossa aikaan sen mitä ministerinä vuodessa. Ja kun sen pääsisi tekemään kaiken neljän vuoden aikana nähdyn kokeneempana…

Työkokemus

  • 2/2018- Sisäministeri
  • 6/2016 – 2/2018 Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
  • 4/2015- Kansanedustaja, kokoomus
  • 2/2013-4/2015 Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK) Johtaja, vastuualueena Venäjä, EK:n uudistuminen ja keskeiset vaikuttamishankkeet
  • 10/201111/2012 Työ- ja ElinkeinoministeriöElinkeinoministeri Jyri Häkämiehen erityisavustaja
  • 8/2009-9/2011 East Office of Finnish Industries OyEkonomisti, Venäjä-neuvonantaja, toimitusjohtajan sijainen
  • 9/2008-7/2009 BearingPoint Finland OySeniorikonsultti, Business Strategy&Transformation –tiimi.
  • 4/2006-8/2008 Sampo Pankki Oy (Danske Bank konserni)
  • 1.1.2007-31.8.2008 Rahoituspäällikkö, vastuualueena pohjoismaiset yritysasiakkaat Sampo Pankin omistamassa ZAO Danske Bankissa Pietarissa.
  • 1.4.2006-31.12.2006 Asiantuntija Sampo Pankin Venäjä-projektissa. 1.9.2006 lähtien lähetettynä työntekijänä Sampo Pankin tytärpankissa Pietarissa Venäjällä.
  • 6/2004-3/2006 Euroopan parlamenttiEuroparlamentaarikko Alexander Stubbin avustaja.
  • 5-8/2004 Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT)Korkeakouluharjoittelija (ks. julkaisut).
  • 4-6/2004 ja 4-6/2003 Valmennustiimi Eximia OyKauppakorkeakoulun pääsykokeiden valmennuskurssien opettaja kansantaloustieteessä.
  • 9/2000-12/2001 Kokoomuksen Nuorten Liitto ryPäätoiminen puheenjohtaja.
  • 1-12/1999 Suomen Lukiolaisten Liitto ryPäätoiminen puheenjohtaja.

Koulutus

  • 2006 Ekonomisti (VTM), taloustieteen laitos, valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto.Pro gradu –tutkielma: ”Veronkierron vaikutus tuloveron tuottoon Venäjällä verojärjestelmän muuttuessa”Sivuaineita: EU-sivuainekokonaisuus ja Aleksanteri-instituutin maisterikoulu (Venäjän talous).
  • 2002 Reserviupseerikoulu, kurssi 220 “Lupaus”
  • 1998 Ylioppilas, Tapiolan lukio

Julkaisut

  • 2004 Mykkänen (VATT-muistiot 67/2004): “Miksi yhteisöveron tuotto moninkertaistui 1990-luvulla?”, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

Luottamustoimia

  • Espoon kaupunki:2001-2008 kaupunginvaltuuston jäsen2005-2006 kaupunginhallituksen ja sen konsernijaoston jäsen2004-2005 EVTEK kuntayhtymän hallituksen jäsen
    2001-2002 nuorisolautakunnan puheenjohtaja
    1997-1999 nuorisovaltuuston puheenjohtaja
  • Kansallinen Kokoomus rp:2005-2006 kansainvälisen politiikan sihteeristön jäsen2001-2005 talouspoliittisen toimikunnan jäsen2001-2004 puoluevaltuuston jäsen
    2001 puoluehallituksen jäsen
    1999-2003 Kokoomuksen Espoon Aluejärjestön varapuheenjohtaja
  • Muita:2010-2011 Nuorten Venäjä-ammattilaisten klubin puheenjohtaja1997 Euroopan Nuorten Parlamentin Suomen delegaation jäsen1996-1997 Espoon Nuoret Ympäristönsuojelijat ry:n puheenjohtaja
    1995-1996 Nuorten Ympäristöparlamentin vaikuttamistyöryhmän vetäjä

Harrastukset

  • Salibandy, sulkapallo, lenkkeily, suomi-poppi, yhteiskunnallinen kirjallisuus