Länsi ei saa hajota

20 vuotta olen sanonut, että Venäjän politiikassa ei ole näköpiirissä rajua muutosta, koska yli kaksi kolmasosaa venäläisistä hyväksyy presidentti Vladimir Putinin toiminnan. Se pitää edelleen paikkansa. Elintason kääntyminen laskuun ja huono koronan hoito ovat kuitenkin syöneet sädekehää.

Pitkään Putin oli Venäjän ainoa poliitikko. Nyt on luotu toinen karismaattinen hahmo, kun Aleksei Navalnyi selvisi myrkytyksestä ja palasi Moskovaan, vaikka tiesi joutuvansa vankilaan. Navalnyista on tullut kova jätkä, monien silmissä sankarikin.

Putinin hallinto jatkaa vähintään vuoteen 2024 asti. Epävarmuus kuitenkin kasvaa. Varmaa on lähinnä se, ettei Venäjästä tule Hollantia eikä Ruotsia. Navalnyinkin tausta on enemmän isovenäläisyydessä kuin liberalismissa. Sama koskee venäläisten enemmistöä.

Venäjän huojahtaessa naapurissa saattaa täristä. Meidän suomalaisten kannattaa varmistaa kyseenalaistamaton paikkamme osana länttä. Se tarkoittaa tiivistyvää yhteistyötä Naton ja Yhdysvaltain kanssa. Minulle sopisi myös täysjäsenyys. Väitän sen vaikeuttavan Venäjä-suhteitamme vähemmän kuin usein pelätään. Vähintään yhtä tärkeää on huolehtia EU:n yhtenäisyydestä ja toimintakyvystä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Viimeiset neljä vuotta olemme kauhistelleet Amerikan menoa. Voimmeko luottaa vapaan maailman suojelun maalle, joka valitsee Trumpin tapaisia presidenttejä? Euroopan on oltava kykenevämpi toimimaan itse. Sille on toinenkin syy kuin Washingtonin sekoilut. Amerikkalaiset tulkitsevat lännen etua joka tapauksessa eri kulmasta kuin me.

Tästä saatiin näyttö toissa vuonna. Yhdysvallat hylkäsi Syyriassa yllättäen kurdiliittolaiset. Venäjä ja Turkki jakoivat viikossa pohjoisen Syyrian etupiireihinsä. Soittiko kukaan Brysseliin? Tuskinpa, vaikka pakolaiskriisi Syyriassa vaikuttaa suoremmin Eurooppaan kuin Moskovaan tai Washingtoniin.

Me suomalaiset kannamme huolta Venäjästä, Euroopan suuret maat ja Yhdysvallat etupäässä Kiinasta. Venäjä ei ole enää suurvalta maailman liigassa. Venäjä ei uhkaa Eurooppaa, jos Eurooppa on yhtenäinen. Mutta olemmeko me?

Venäjä ja Kiina ovat jo pystyneet estämään EU:n päätöksiä vaikuttamalla eräisiin runsaasti rahoittamiinsa jäsenmaihin. Varoitus kannattaa ottaa vakavasti. Varsinkin, kun itäblokista vapautuneissa maissa, erityisesti Puolassa ja Unkarissa, on menossa vastaliike Euroopan yhteisiä arvoja, demokratiaa ja vapautta vastaan. Näiden maiden talous kasvaa edelleen vanhoja EU-maita nopeammin. Niiden luotettavuudella on 20 vuoden päästä vielä suurempi merkitys kuin tänään.

Viime aikoina EU:sta on keskusteltu lähinnä elpymispaketin kautta. Ekonomistina suhtaudun siihen vähintään ristiriitaisesti. Suomalaisten kohtalon kannalta se on kuitenkin kertaluokkaa pienempi asia kuin EU:n kyky yhteisiin päätöksiin. En sano, että EU:n yhtenäisyys ulko- ja turvallisuuspolitiikassa olisi välttämättä kiinni elpymispaketista. En myöskään haluaisi jälkeenpäin huomata, että kappas, elpymispaketin kaatuminen olikin saranakohta, joka ajoi EU-maita eriseuraisuuden teille. Suomen turvallisuuden etu on löytää tällekin asialle ratkaisu, jossa on enemmän sopimista kuin repimistä.

Kai Mykkänen

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Kolumni julkaistu Nykypäivässä 31.3.2021