Mistä luovumme, jos luovumme lapsista? – Syntyvyyden lasku ja Suomen vaihtoehdot alhaisen syntyvyyden ajassa

2020 -ja 30-luvuilla syntyy Tilastokeskuksen viime syksyn ennusteessa noin 10 000 lasta vuodessa vähemmän kuin mitä vielä viisi vuotta sitten oletettiin. Vuonna 2040 Suomessa olisi 47 000 15-vuotiasta vähemmän kuin viiden vuoden takaisessa ennusteessa. Työikäisten määrä vähenisi yli 100 000 hengellä jokaisena vuosikymmenenä 2060-luvulle asti.

Pelastavatko robotit?

Valitettavasti eivät ratkaisevasti. Automaatio näkyy työssä olevien tuottavuuden nousuna. Todennäköisesti automaatio nostaa tuottavuutta enemmän teollisuudessa ja ”markkina-palveluissa” kuin verorahoitteisissa palveluissa. Verorahoitteisten palveluiden osuus työvoimasta kasvaa ja muualle riittää työvoimaa vielä vähemmän kuin työikäisen väestön määrästä suoraan johtuu.

Automaatio eli tuottavuuden nousu menee myös palkkoihin ja vapaa-aikaan, kuten pitääkin. Kun emme halua palkkaerojen kasvavan, niin verorasitus kasvaa, kun verorahoitteisten palveluiden palkat kehittyvät samaan tahtiin avoimen sektorin kanssa, vaikka tuottavuudessa ei samansuuruista paranemista olisi.

Työikäisten määrä ei siis saisi luisua tämän hetken ennusteen tapaan. Muuten verorahoitteisten palveluiden osuus palkkasummasta uhkaa kasvaa niin suureksi, että suomalaisten on vaikea ylläpitää hyvinvointivaltiota kestävästi.

Avain matalasti koulutettujen työllisyydessä

Mikä lääkkeeksi? Ensin kannattaa tehdä oikea diagnoosi. Olen itsekin ajatellut syntyvyyden laskun syyksi uran, perheen ja vapaan elämäntavan vaikeuksia. Perhevapaauudistus ja lapsivalintojen uravaikutuksen minimointi onkin tärkeää sukupuolten tasa-arvolle työelämässä ja elinkaaren aikaisissa itsenäisissä tuloissa. Mutta, viimeisten tutkimusten perusteella syntyvyyden lasku painottuu heikosti koulutettuihin. Emme erotu pohjoismaista uranaisten lapsiluvussa vaan kokonaan lapsettomiksi jäävien vähän koulutettujen suuressa määrässä. Yli puolet heistä ei ole vakaassa parisuhteessa ja lähes puolet ei ole koskaan ollutkaan.

Työn ja koulutuksen sivuraiteille ajautuneet eivät siis pariudu eivätkä hanki lapsia. Peruskoulupohjalla ei enää synny sellaista pohjaa, jolle perheen rakentaa. Kaikille pitää saada toisen asteen koulutus, mutta on julma utopia kuvitella, että koulutus yksin olisi ratkaisu työmarkkinoiden kynnyksen nousuun.

Koko ikäluokasta ei voi tulla luovia johtajia. On rehellisesti ratkaistava kysymys siitä, onko ihmisen palkkaamisen kynnys niin korkealla, että koko ikäluokka ei millään pärjää kilpailussa koneiden kanssa, jotka pystyvät hoitamaan entistä suuremman osan niistä töistä, joihin kouluttamattomat 1980-luvulla työllistyivät? Palkkaamiskynnystä on laskettava ja varmistettava kaiken työn kannattavuus myös tekijälleen. Näin koko ikäluokka pysyy työn syrjässä kiinni. Emme voi hyväksyä tilannetta, jossa työvoimapula estää hyvinvointivaltion rahoittamisen mutta meillä on 7  prosentin rakenteellinen työttömyys.

Olemme tunareita jos väestö oikeasti supistuu

Onko Suomessa 2050 oikeasti vähemmän ihmisiä, kuten Tilastokeskus ennustaa? En itse löisi vetoa moisen puolesta. Afrikassa ja Aasiassa väestönkasvu jatkuu. Sadat miljoonat nuoret ovat kiinnostuneita rakentamaan parempaa elämää Euroopassa. Jos ja kun meillä on selvä tarve työvoimalle, onko oikeasti mahdotonta löytää turvallinen tapa kanavoida Suomeen osaajia ja tekijöitä?

Talousnobelistit Banerjee ja Duflo viittaavat tuoreessa kirjassaan tutkimukseen Tanskasta, jossa maahanmuuton havaittiin parantavan myös matalasti koulutettujen tanskalaisten palkkoja. Tutkimuksessa havaittiin, että maahanmuuttajien lisääntymisen myötä kantaväestön matalasti koulutettuja työntekijöitä siirtyi manuaalisesta työstä vaativampiin tehtäviin, jolloin heidän palkkatasonsa parani.

Suomessa työikäinen väestö pienenee, Ruotsissa taas kasvaa korkeamman syntyvyyden ja maahanmuuton ansiosta. Ruotsiin investoidaan enemmän osin siitä syystä, ettei työvoimasta ole vastaavaa niukkuutta kuin Suomessa. Eikä meidän tarvitse nostaa maahanmuuttoa edes Ruotsin tasolle pysäyttääksemme työikäisten osuuden supistumisen – kohtuullinen ja hallittu muutos riittää.

Tarvitaan automaation perustuvat sujuvat Suomeen muuton lupaprosessit, jotka antavat avoimesti etusijan korkeamman osaamisen ja matalamman riskin turvallisuusprofiilin omaaville ryhmille. Työperäistä maahanmuuttoa ei pidä rakentaa hakijoiden yhdenvertaisuuden logiikalla. Tarvitaan houkuttelua ja markkinointia – Suomi-kuvaa. Ja sen tärkeimpänä osatekijänä tarvitaan parempi elämänlaatu suomen kieltä (ainakin alkuun) osaamattomalle perheelle – englanninkielisten perhe- ja koulupalveluiden riittävyys ennen kaikkea.

Erityisesti osaavan työvoiman saatavuus täytyy pystyä turvaamaan. Suomen korkeakoulujen on otettava oikeasti strategiansa ytimeen ulkomaisten opiskelijoiden houkuttelu isosti. Muuten meillä onkin pian yliopistopaikka jokaista Suomessa syntyvää kohden. Suomeen opiskelemaan tulevat osaajat täytyy saada työllistymään nykyistä sujuvammin. Tässä yrityksillä ja yrittäjillä on tärkein tehtävä murtaa työpaikkojen kieli- ja kontaktimuurit.

Kai Mykkänen

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu STTK:n blogisarjassa 24.2.2020