Mitä korona muuttaa pysyvästi?

,

Varmaankin pätee, että yliarvioimme muutoksia lyhyellä aikavälillä ja aliarvioimme muutoksia pitkällä aikavälillä.

Ensi syksynä käydään uudella innolla työpaikalla ja harrastuksissa. Pieni, mutta aiempaa suurempi osa palavereista pidetään etänä. Hyvän kelin aikaan perjantain tai maanantain työskentely maalta käsin yleistyy.

Samalla kun kouluun palataan innolla, ei korona-aikana hienosti käyttöön opittua classroom-sovellusta tietenkään hylätä. Osa läksyistä palautetaankin kuvina ja videoina kotoa classroomin kautta. Vuoden päästä osa tehtävistä täytetään jo alunperinkin classroomin sovelluksissa. Ehkä alakoululaisten iltapäiviin ilmestyy läksytunteja, joiden aikana opettajat tukevat videoyhteyden avulla läksyjen tekoa osalla oppilaista.

Kenties käy niin, että ensi talvena luulemme palanneemme normaaliin – ja oppineemme kuinka ihanaa normaali läsnä-elämämme olikaan – mutta tosiasiassa korona-aika on sysännyt liikkeelle muutoksia, jotka tekevät työelämästä ja koulunkäynnistä viiden vuoden päästä aivan erilaista kuin se olisi ollut ilman tätä koronakevättä.

Kriisikeväällä on varmasti vaikutusta myös yhteiskuntaan. Muuttuuko suhtautuminen omavaraisuuteen? Olemmeko valmiita maksamaan isomman hinnan lääkkeistä tai terveydenhuollon välineistä, jos niiden tuotantoketju ei ole Kiinan tai Intian varassa?

Entä muuttuuko suhtautuminen valtion velkaan? Sukupolvikokemus 1990-luvulta opetti, että velkavankeus on yhtä pelottava asia kuin sota. Nyt arvuutellaan leppoisasti, otammeko Suomena tänä vuonna lisävelkaa 20 vai 30 miljardia euroa. Eikä ole mitään syytä huolehtia, ettemmekö myös saisi sen rahan lainattua pilkkahintaan.

1990-luvun hoitamaton trauma oli kymmenien tuhansien ahdinkoon ajautuneiden perheiden syrjäytyminen, kun valtiontalous pelastettiin kovin ottein. Saatammeko nyt päätyä toiseen ääripäähän ja lataammekin 2030-luvun suomalaisille Kreikan velkatien?

***

Vaikeita kysymyksiä riittää. Toivon, että pohdinta niistä jäsentyy julkisuudessakin paremmin jo lähiviikkoina. Hallituksen asettamat valtiosihteeri Martti Hetemäen ja professori Vesa Vihriälän asiantuntijatyöryhmät ovat tässä suhteessa paljon vartijoina.

Kannan hieman huolta siitä, että hallituksen asettamat työryhmät ovat kovin valtiolähtöisiä. Enimmäkseen oman koulutusalani, ekonomistien, kansallisesta kärjestä koostuvat porukat tulevat katsomaan koronaexittiä makronäkökulmasta.

Tarvittaisiin myös ryhmä, joka katalysoisi suomalaiset yritykset ja sijoittajat niiden nousevien trendien perään, joihin tarttumalla me suomalaiset voisimme löytää muutaman Nokian. Meiltä pitää nousta rohkeita sijoituksia yrityksiin, jotka satsaavat ensimmäisten joukossa isosti niihin trendeihin, jotka lähtevät nousuun koronan jälkeisessä maailmassa.

***

Korona-ajan kirkastamissa kysymyksissä ainakin yksi on sellainen, jonka todellakin toivon vaikuttavan pysyvästi ja nopeasti suomalaiseen politiikkaan. Noin 400 000 suomalaista on nyt lomautuksiin tähtäävien yt-neuvotteluiden piirissä. Sadat tuhannet työkykyiset ja tuoretta työkokemusta omaavat suomalaiset tulevat olemaan lähimmän puolen vuoden aikana työtä vailla.

Luulisi, että työvoimapula olisi tällaisessa tilanteessa peruttu? Mutta ei. Joudumme vakavasti jännittämään, saadaanko kurkut, tomaatit ja mansikat kasvatettua ja poimittua. Suomalaisessa ruoantuotannossa työskenteli viime kesänä 16 000 ulkomaista kausityöntekijää. Nyt he ovat lähtökohtaisesti poissa.

Voisiko tässä olla match? Lomautetuille kesätienestiä ja suomalaiset vihannekset saadaan kauppoihin. Toki on useita luonnollisia esteitä: puuttuva ammattirutiini, fyysiset kyvyt ja väärä paikkakunta. Mutta voisiko esimerkiksi 150 000 lomautetusta yksi kymmenestä olla sopiva ja kiinnostunut? Sehän riittäisi.

Tässä astuu kuvaan suomalainen sosiaaliturva. Lomautettu saa ansaitusti ansiosidonnaista työttömyystukea. Sen aikana voi kyllä tienata palkkaa osa-aikaisesta työstä. Silloin palkasta puolet vähennetään ansiosidonnaisesta eli maksetaan soviteltua päivärahaa. Mutta, mikäli työskentely tulkitaan kokoaikaiseksi työskentelyksi, työttömyystuki menee heti nollaan. Tästä syystä järkevä kausityöskentely maatiloilla on käytännössä monelle ansiosidonnaista saavalle lomautetulle tappiollista hommaa.

Hukataanko tällä mekanismilla Suomen keskeistä resurssia? Kyllä, työssäkäyvien vähäinen osuus suomalaisista on hyvinvointimme suurin rajoite tällä vuosikymmenellä. Kertooko tämä pöhkö tilanne samasta ongelmasta myös muualla kuin maataloustyössä? Kyllä tietysti. Hyvää tarkoittava ansiosidonnainen pitkittää työttömyyttä, koska sen aikana ei useinkaan kannata kokeilla alan vaihtamista. Joskus tätä perustellaan sillä, että koulutettujen ei pidäkään ajautua työttömyydessä väärälle alalle. Väitän, että selvästi suurempi riski tulevalle urakehitykselle on juuttuminen pitkään työttömyyteen kuin että ajautuu välillä toisenlaisiin hommiin.

Näistä syistä olemme ehdottaneet pikalääkkeenä, että tänä vuonna ansiosidonnaisella saisi työskennellä yhden kuukauden ruoantuotannon töissä ilman, että se vähentäisi lainkaan työttömyystukea. Lisäksi ehdotamme, että tänä vuonna sovitellusta päivärahasta poistettaisiin kokoaikatyön kielto kokonaan. Tuen saisi siis soviteltuna, vaikka tekisi toista työtä kokoaikaisesti.

Näillä muutoksilla voisi ensin pelastaa tämän vuoden sadon ja helpottaa kriisiämme muutenkin. Mutta vielä tärkeämpää on oppia, ettei vanhaan pitäisi palata ollenkaan. Ei työttömyysturvassa saa olla sellaisia loukkuja, joissa ei ole varaa mennä töihin, koska tuki tippuu enemmän kuin palkkaa saisi. Nyt se nähdään konkreettisesti. Toivottavasti oppi ei unohdu. Sama koskee tietysti myös asumistukea ja toimeentulotukea.

***

Lomautettujen tienaamismahdollisuuksia koskevat ehdotuksemme kaatuivat valitettavasti eduskunnan äänestyksissä viime torstaina hallitusrintaman vastarintaan. Harmi. Eräs tavallaan pienehkö, mutta periaatteellisesti hyvinkin painava muutos huhtikuussa kuitenkin saatiin eduskunnassa läpi. Lailla säädettiin väliaikaisesti voimaan, että myös päätoiminen yrittäjä pääsee reilun 700 euron suuruisen työttömyystuen piiriin ilman, että häneltä vaaditaan yritystoiminnasta luopumista ehtona tuen saamiselle.

Ensisijainen tarkoitus on tietysti vähentää koronakriisistä johtuvia henkilökohtaisia konkursseja niillä pienyrittäjillä, joiden myynti on törmännyt seinään, mutta kulut juoksevat elämässä ja osin firmassakin. Samalla loimme käytännössä eräänlaisen yrittäjän perustulon. Nyt yrittäjäksi lähtevä tietää, että jos välillä menee huonommin, sen reilu 700 euroa kuussa saa kuitenkin vähintään. Soviteltuna päivärahana tämä apu alkaa tuntua jo 1 400 euron yrittäjätulosta alaspäin.

Toki tilanteesta riippuen suunnilleen sen verran saa toimeentulotuen ja asumistuen yhdistelminä muutenkin, jos on pulassa. Se kaikki on kuitenkin byrokratian takana, ja on tähän asti yleensä vaatinut yrityksen hautaamista. Puhtaan perustulon ongelma taas olisi, että siinä joku voi heittäytyä muiden maksettavaksi tietoisesti ja pysyvästi. Yrittäjän päästämisessä työttömyystuen piiriin tätä ongelmaa ei sikäli ole, koska edellytyksenä on aktiivinen yrittäjyys. Jos sen kuoppaa, niin sitten pitää hakea normaalisti töitä, kuten muidenkin työttömien.

Tällä samalla menettelyllä kannattaisi katsastaa koko sosiaaliturva myös palkansaajien osalta. Kokoomuksena esitimme jo vuosi sitten niin sanottua yleistukea, johon yhdistettäisiin erilaisia tukimuotoja. Yleistukea saisi ilman merkittävää byrokratiaa. Yleistuki vähenisi omien tienestien mukaan tasaisesti niin, ettei mihinkään osuisi tienaamisen kieltäviä loukkuja.

Hallitus on sinänsä luvannut jatkaa viime vaalikaudella pohjustettua sosiaaliturvan kokonaisuudistusta. Sitä varten on nimetty parlamentaarinen komiteakin, jossa meitä edustaa Juhana Vartiainen. Vielä muutama kuukausi sitten olin aika pessimistinen. Tokkopa löytyy liimaa uudistaa sosiaaliturva riittävän selkeäksi ja kannustavaksi. Toivottavasti koronan opit muuttaisivat tilanteen. Lomautettujen ja kausityön kohtaamattomuus konkretisoi sosiaaliturvamme loukkuja. Toisaalta olemme hetkellisesti uskaltaneet murtaa sosiaaliturvan tabuja. Toivottavasti tästä kypsyisi sellainen hedelmä, että sotu-uudistuksesta tulisikin todellinen!

 

Kai Mykkänen

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja

 

Kirjoitus julkaistu Verkkouutiset blogissa 12.4.2020

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *