Moskovan tunnelmia

,

Kollegani Eero Heinäluoma ja minä kävimme eilen ja tänään läpi sarjan tapaamisia Moskovassa eduskunnan Venäjä-ryhmän puheenjohtajiston ominaisuudessa. Tapasimme mm. varaulkoministeri Grigori Karasinin, duuman ja ylemmän kamarin eli liittoneuvoston Suomi-ryhmien puheenjohtajat Valentina Pivnenkon ja Konstantin Dobryninin, duuman kansainvälisten asiain komitean puheenjohtaja Aleksei Puskovin, duuman puhemiehen Sergei Naryskinin sekä lukuisia venäläisiä ja suomalaisia asiantuntijoita ja liikemiehiä. Suurkiitos myös suurlähettiläs Hannu Himaselle tiimeineen kiinnostavista keskusteluista ja loistavasta käytännön tuesta.

Muutama pikahuomio:

1. Tapaamisten perusteella vahvistui käsitys siitä, että venäläiset todella kokevat olevansa Ukrainan kriisissä oikeassa. Krimin haltuunotto ja Itä-Ukrainan separatistien tukeminen nähdään välttämättömänä itsepuolustuksena lännen (ja lähinnä USA:n) agitoiman vallankumouksen venäläistaustaiselle väestölle aiheuttamien uhkien hallitsemiseksi. Kiovan länsimielinen kumous nähdään myös huipentumana 25 vuotta jatkuneelle vyörytykselle, jossa Nato ja EU ovat vähittäin hivuttautuneet Venäjän rajoille päinvastaisista lupauksistaan huolimatta.

Varmasti maailma ei ole mustavalkoinen näissäkään asioissa. Silti isossa kuvassa näen niin, että länsimieliset kumoukset ja liittoutumiset ovat tapahtuneet enemmän ao. kansojen tahdon pohjalta ja Venäjä on useammin juuttunut puolustamaan autoritäärisiä ja maan kehitystä jäykistyneitä hallintoja tällä alueella. Historian tulkinnan harmaat sävyt eivät myöskään muuta sitä, että on reagoitava, jos Venäjä yksipuolisesti siirtää rajoja kansainvälisen oikeuden vastaisesti (Krim) tai puuttuu sotilaallisesti suvereenin valtion asioihin (Itä-Ukraina). Muuten päästäisimme pullosta hengen arvaamattomin seurauksin.

Toiseksi on minusta selvää, että oikea linja Suomelle on toimia Ukrainan kriisissä eurooppalaisen yhteisön osana. Tätä omalta osaltani korostin kaikissa tapaamisissamme Venäjän hallinnon kanssa. Eurooppalaisen yhteisön voima taas on yhtenäisyydessä. Venäjälle ei tule antaa sellaista signaalia, että EU:n linja on hajotettavissa pelaamalla yksittäisten jäsenmaiden kautta. Siksi esimerkiksi EU:n asettamien pakotteiden tulkinnassa on oltava tarkka ja katsottava yhteinen eurooppalainen tulkinta.

Toki mietin ennen matkaa myös sitä, onko nämä tapaamiset järkevä toteuttaa juuri tässä tilanteessa missä olemme. Olen kuitenkin sitä mieltä, että samalla kun EU:n linjan on oltava selvä, kontakteja kannattaa ylläpitää niillä tasoilla missä se on mahdollista ilman ristiriitaa pakotepäätösten kanssa. Tälläkin kertaa käsitys Venäjästä täydentyi paljon.

2. Venäläiset tietoisesti tai tiedostamatta yliarvioivat Venäjän merkityksen Suomen taloudelle puhuessaan siitä, kuinka tärkeää Suomelle olisi lopettaa vastakkainasettelun aiheuttamat kaupan esteet. Venäjä on toki merkittävä vientitulojen ja työn lähde Suomessa. Se oli kuitenkin suurimmillaankin viisi kertaa pienempi vientimarkkina kuin EU ja USA Suomen kannalta. Tänä keväänä Venäjä on ollut enää kuudenneksi suurin vientimaa. Kaasun ja öljyn kaupassa Venäjä on itse riippuvaisempi Euroopasta kuin toisin päin.

3. Venäjän taloudessa akuutti katastrofi on peruutettu. Se oli nähtävissä jo maaliskuusta lähtien, kun öljyn hinnan toipuminen ja markkinapaniikin lientyminen vakautti ruplan, mahdollisti korkotason laskun ja myös inflaatio täällä Moskovassa alkoi laskea. Kulutus tippuu vielä nopeasti, mutta on mahdollista, että sekin vakautuu, kun 15%:n tasolla talvella käynyt inflaatio rauhoittunee alle 5 prosentin vuosivauhtiin jo ensi syksyllä. Olettaen, että valtio pitää kiinni pyrkimyksestään tehdä toisin kuin ennen eli palkkoja ja eläkkeitä ei koroteta liian vauhdilla. Tällöin yrityksille jäisi myös kasvavia voittoja (myös koska hyödykkeiden hintataso on noussut tuontikieltojen takia raaka-ainehintoja nopeammin), joista voivat maksaa velkoja pois ja sen jälkeen ensi vuodesta alkaen myös yksityisen sektorin investoinnit voisivat toipua. Tämä on optimistinen skenaario, joka ei täysin toteutune jos kriisi jatkuu, koska investoinnit edellyttävät luottamusta tulevaisuuteen. Mutta kokonaisuudessaan voi sanoa, että pakotteet ja Ukrainan kriisi eivät näytä nykymuodossaan ajavan Venäjää muutaman vuoden tähtäimellä polvilleen. Modernisaatio hidastuu merkittävästi, mutta Venäjän talous on keskipitkällä aikavälillä sittenkin suhteellisen resilientti, KUNHAN öljyn hinta vaan pysyy edes lievässä kasvusuunnassa, eikä romahda pitkäaikaisesti.

Oma roolini tapaamisissa oli keskittyä taustani pohjalta ensisijaisesti kaupan ja Venäjällä toimivien suomalaisyritysten haasteisiin. Kokonaisuudessaan firmat toimivat edelleen yllättävänkin normaalisti, ja päähaaste on Venäjän talous, ei liiketoimintaympäristön muutokset. Meillä on kuitenkin tiettyjä kasvaneita haasteita liittyen alueellisten investointisopimusten noudattamiseen, julkisten hankintojen syrjimättömyyteen ja syrjivään lainsäädäntöön. Kuvasin näiden haasteiden lieventämistä mahdollisuudeksi parantaa investointikiinnostuksen jatkumista ja toivoin Venäjän hallinnon edustajien paneutuvan kysymysten ratkaisemiseen. Työ jatkuu viimeistään syksyllä, kun Venäjän duuman Suomi-ryhmä lienee tulossa vierailulle Helsinkiin.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *