Onko sähkö rikki?

Loppiaisen alla kävimme lähellä sähköpulaa. Perjantaina 5.1. sähkölaskua kertyi helposti 10-20 kertaa enemmän kuin normaalina talvipäivänä. Pikkujouluaikaan taas sähköpörssi tarjosi eräänä perjantaina 9 tunnin happy hourin: sähkön hinta oli -50 senttiä kilowattitunnilta. Joku tienasi lämmittämällä poreallasta. On puhuttu black Fridaysta ja blue Fridaysta. ”Hulluja päiviä” tulee lisää, jos emme tasapainota tilannetta.

Sähkön hintavaihtelut ovat moninkertaistuneet. ”Black Friday” johtui norjalaisten virheestä, mutta viime vuonna elimme 467 tuntia, joina sähkön hinta oli negatiivinen. Jos ne olisivat olleet peräkkäin, niin sähköntuottajat olisivat maksaneet 19 vuorokautta siitä, että joku suostuu ottamaan sähköä. Kun tuulee, sähkö on lähes ilmaista, mutta jos ei pakkasella tuule, hinnat nousevat rajusti. Muutama epäonninen laiterikko vääränä hetkenä, niin olemme tiukoilla.

Sähkön keskihinta on laskussa, mutta tuulettomina päivinä pienetkin liikahdukset sähkömarkkinoilla heilauttelevat satojakin miljoonia euroja suomalaisten rahoja. Se korostaa myös kilpailu- ja kuluttajavalvontaa, jonka toimivuudesta on huolehdittava.

Energiamurros ei ole tuonut pelkkää synkkyyttä. Tätä kirjoittaessa viikon keskihinta on ollut 6 senttiä kilowattitunnilta. Koko viime vuonna keskihinta oli 7 senttiä – yli 60 prosenttia halvempi kuin toissa vuonna. Samalla olemme lopettaneet sähkön ostamisen Venäjältä kokonaan ja tuotamme sähkön pienemmillä päästöillä kuin aikaisemmin. Osa kotitalouksista ja teollisuudesta tienaa hintavaihteluilla käyttämällä kulutusautomatiikkaa, jolla välttää kalliita tunteja. Tuulivoima tuo oikeudenmukaisesti kehitettynä halpoja tunteja ja verorahaa kuntapalveluihin, mutta sähköjärjestelmän täytyy kehittyä tasapainoisesti.

Rajansa nimittäin kulutusjoustollakin. Kenenkään ei pidä Suomessa palella sähkön hintojen takia. Liian voimakkaat hintavaihtelut voivat myös heikentää teollisuuttamme. Suomeen on vireillä ennätysmäärä raskaan teollisuuden investointeja, mutta niistä useimmat edellyttävät hintasuojattua sähköä. Teollisuuden työpaikat ja tulot jäävät tulematta, jos Suomeen ei saada lisää säätö- ja perusvoimaa.

Kemijoelle suunniteltujen pumppuvoimaloiden säätöteho olisi jopa kaksi kertaa koko Kemijoki oy:n nykyisten 20 vesivoimalan verran. Olen siirtänyt pumppuvoimalat luvituksen etusijamenettelyyn. Teollisuuden sähköistyminen kasvattaa jatkuvatoimista sähkönkulutusta niin paljon, että myös uusi ydinvoimala olisi avuksi kansantaloutemme 2030-luvun suorituskyvylle. Se ei ole pikalääke, mutta teollisuuden suurhankkeet eivät myöskään tuijota tätä päivää vaan sitä, onko Suomi paras paikka 10 vuoden päästä. Siksi valmistelemme kapasiteettimekanismia, joka parantaisi ydinvoiman ja säätövoiman kannattavuutta. Se on vakuutus myös sabotaaseja vastaan.

*Teksti on alun perin julkaistu Maaseudun tulevaisuuden kolumnipalstalla 31.1.2024.