Osaajien määrä ja laatu ratkaisee

Mitä elämämme olisi ilman teho- ja syöpähoitoa, langattomia yhteyksiä tai karttapalveluita? Nämä ja lukuisat muut hyvinvointia ja työtä luovat asiat pohjaavat vahvaan tuotekehitykseen.

On aika kääntää tutkimuksen ja tuotekehityksen julkinen rahoitus pitkäjänteiseen kasvuun. Se on ollut heittelehtivää jo kymmenisen vuotta ja siinä lähes kaikilla puolueilla on peiliin katsomisen paikka. Myös nykyhallitus on tehnyt lisäyksiä kertaluonteisilla yhden vuoden panoksilla. Yhteinen tavoitteemme on nyt se, että Suomen julkiset ja yksityiset T&K-panostukset nousevat neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta 2020-luvun aikana.

Parlamentaarisessa TKI-työryhmässä olemme esittäneet T&K-rahoituslakia, jolla eduskunta säätäisi panostusten nousevan uran lakisääteiseksi menoksi valtion budjeteissa.

Rahoituslaki tekisi T&K-panoksista lakisääteisen menon, jotka asetetaan budjettiehdotusten pohjiin. Kyseessä on historiallinen ratkaisu, jollaista ei ole tehty sitten korkeakoulujen kehittämislain 1980-luvulla. Niin tieteellisen näytön kuin tutkimuksen ja T&K-investoijien käytännön myötä näyttää selvältä, että tämä historiallinen poikkeuslaki kannattaa säätää.

T&K-rahoituslain tavoitteena on kannustaa yrityksiä

Työryhmän esittämä rahoituslaki määrittäisi vuotuisen valtion T&K-panostusten tason kasvamaan joka vuosi noin 200 miljoonaa euroa edellisestä vuodesta (ennustetulla talouskasvulla ja inflaatiolla). Tällä päädyttäisiin vuonna 2030 1,33 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Lain lähtökohta ja käytännössä edellytys onnistumiselle on se, että yritykset laittavat lisää 2 euroa jokaista valtion laittamaa euroa kohden. Silloin vuosikymmenen lopussa tulos on T&K-investointien tasona aiemmin mainittu 4 prosenttia suhteessa Suomen bruttokansantuotteeseen.

Rahoituslain lähtökohdaksi kirjattaisiin selvästi, että avustusmuotoinen T&K-rahoitus on kehysmeno, eikä työryhmä esitä kehyksen ulkopuolista valtion rahastoa. Emme halua kikkailla tai lakaista maton alle valtion T&K-avustusta veronmaksajien vuosittaisena menona. Sen on syytä olla osa sitä menokehystä, jota hallitus ja eduskunta koko ajan tarkastelevat suhteessa siihen, mihin Suomella on varaa ja miten paljon veroja on kohtuullista kerätä.

Onnistumisen ratkaisee se, kuinka yritykset pystyvät luomaan uutta. Jotta tämä toteutuu, kannustimien ja elinkeinopolitiikan ohella yritysten innovaatioympäristön on oltava Suomessa ensiluokkaista. Kannustimet on rakennettava siten, että yrityksille on kannattavaa satsata myös epävarmoihin kehityshankeisiin. Perustutkimuksen kivijalka on tietenkin turvattava, mutta kasvun kannalta eniten saatavaa Suomella on markkinasektorilla. Toimenpiteissä ei kannata keskittyä vain valtion rahankäyttöön vaan avartaa ajattelua toimintaympäristöön laajemminkin. T&K-työtä tulee jatkaa kysymällä itseltämme: millainen maa Suomi on innostuneelle visionääriselle yrittäjälle? Kannattaako Suomessa kokeilla, innostua ja onnistua? Onko meillä osaajia?

Verovähennyksen oltava tuntuva – myös tappiollisille kasvuyrityksille

Suomi on Euroopan tasolla yksi innovaatiojohtajista, mutta viime aikojen panostuksemme ovat olleet EU:n heikoimpia. On tärkeä luoda pitkäjänteisiä, kannustavia ja ennakoivia toimia, jotka kasvattavat T&K-panostuksia kertapanostusten sijaan. Pitkäjänteiset toimet synnyttävät osaamista, työpaikkoja ja innovaatioita eli hyvinvointia ja kestävää kasvua.

Budjettiraha on hyvä keino tukea suuria yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteishankkeita. Näitä Suomessa toteutetaan aivan liian vähän ja niiden volyymi on tippunut viimeisen 10 vuoden aikana. Budjettirahan rinnalle tarvitaan T&K-menojen laajempi ja voimakkaampi verovähennyskannustin, joka auttaa (T&K:n rahoittamisessa) erityisesti niitä yrityksiä, joille osallistuminen laajoihin tutkimushankkeisiin on hankalaa. Työryhmän esityksessä rahoituslain rinnalle kuuluukin pysyvän ja nykyistä laaja-alaisemman yritysten T&K-toiminnanverokannustimen käyttöönotto.

Ratkaisujen yhteydessä on tärkeää löytää keinoja auttaa start up -henkisten kasvuyritysten T&K-investointien toteutumista Suomessa. Muutaman osaajan start up -tiimeille välttämättä luontevin vaihtoehto ei ole täyttää Business Finlandin hakemuksia tai odottaa T&K-verohyödyn saamista viiden vuoden päästä mahdollisesti syntyvästä verotettavasta voitosta. Parlamentaarinen työryhmä myös esittää, että tappiollisten kasvuyritysten erityistarpeet tulisi huomioida T&K-rahoitusta ja verovähennystä suunniteltaessa.

Tiedepanostukset vetävät osaajat Suomeen

Suomen innovaatiopolitiikan tärkein työkalu on koulutuspolitiikka. Tutkimusten mukaan yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan sijaintiin vaikuttaa eniten juuri osaajien saatavuus. T&K-panostusten noston rinnalla on yhtä keskeistä kouluttaa osaajia ja houkutella kansainvälisiä huippututkijoita. Tarvitsemme lisää tekniikan ja luonnontieteiden osaajia, koulutustason nostoa sekä yksityisiä ja julkisia panostuksia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan.

On tärkeää, että korkeakoulujen nykyresursseja vahvistetaan, jotta ne voivat tarjota laadukasta ja korkeatasoista koulutusta sekä ympäristön tieteen tekemiselle. Suomalaisilla on vielä paljon opittavaa, jotta pystymme kotiuttamaan EU-rahoituksia ja houkuttelemaan lisää osaavia ulkomaalaisia Suomeen, niin korkeakouluihin kuin yrityksiin.

T&K-panostusten kääntäminen pitkäjänteiselle kasvu-uralle on osa Suomen menestyksen reseptiä.

Kai Mykkänen, kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Mari-Leena Talvitie, kansanedustaja

Kirjoittajat ovat kokoomuksen edustajat parlamentaarisessa TKI-työryhmässä 2022. Kirjoitus julkaistu Valtioneuvoston kanslian sivuilla jäsenten kynästä -kirjoitussarjassa