Pietarin terveisiä
Fiilikset junasta noustessa (video):
1) Henkinen anemia ja suomalaisten fiilikset
Maanantaina tapaamieni venäläisten kavereiden perusteella tavalliset liberaalit käpertyvät yhä enemmän omaan elämäänsä eivätkä yritä vaikuttaa. Viikonlopun mielenosoituksetkin olivat Helsingin asukasmäärään suhteutettuna muutaman sadan hengen marsseja eli mitättömiä. Aktivistit ovat pieni marginaali. Heillä on merkitystä vain jos saavat innostettua kaduille nuoren keskiluokan, kuten 2011-2013 alkoi tapahtua.
Nemtsovin murha saattoi liittyä jonkun todella ison herran korruptiotutkimuksiin tai olla poliittinenkin. Syystä riippumatta se antaa koneiston sisällä viestin, että eliittikään ei ole turvassa missään, jos ei ole tiukasti lojaali klaanille. Putin ei ehkä tappanut Nemtsovia, mutta hän on luonut ilmapiirin, jossa kriittisen entisen varapääministerin murhauttaminen on riskittömämpää kuin Kremlin uhmaaminen.
Suomalaisten kanssa istuessa huomaa, että asenteet on vuodessa muuttuneet paljon. Jos Putin-myönteisiä Venäjän kauppiaita aiemmin oli jossain määrin, niin nyt fiilikset on kyllä varsin inhorealistiset ja pessimistiset. Syvempi kanssakäyminen venäläisen henkilökunnan kanssa on osin vaikeutunut, kun arat aiheet ovat niin keskeisesti kaikkialla läsnä. Nato-jäsenyyden kannatus on tässä joukossa noussut. Monet olivat kanssani samaa mieltä, että me suomalaiset todennäköisesti liioittelemme Natoon liittymisen vaikutusta Suomen Venäjän kauppaan. Toki tulisi kiukuttelua ja näpäytyksiä. Mutta niitähän on nytkin päällä vaikkapa laktoosittoman maidon viennissä, joka on periaatteessa sallittua mutta käytännössä laktoositarkastukset kestää koko ”parasta ennen” ajan.
2) Talous tulee nyt alas myös ruplissa, kun syksyllä kärsivät lähinnä länsimaiset viejät
Tammikuussa vuotta aiempaan verrattuna ruoka on kallistunut viidenneksen ja viisumeita Suomeen haettu 60% vähemmän. Tärkein syy on öljyn hinnan ja sitä kautta ruplan romahdus. Normaalin venäläisen ostovoima tippuu ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella eli Putinin valtaan nousun jälkeen.
Venäjän vararahastoista pystytään kyllä rahoittamaan keskeisten yritysten valuuttaluotot parin vuoden ajan nykyiselläkin öljyn hinnalla. Investointeihin ei riitä rahaa, mutta siitä seuraa ongelmia vasta vuosien päästä. Sen sijaan on hyvä kysymys, kestääkö Putinin suosio kriisin ilman, että virkamiesten ja eläkeläisten tuloja korotetaan hintojen nousua vastaavasti lisäbudjetilla, kuten finanssikriisissä tehtiin. Toistaiseksi näin ei olla tekemässä, koska siihen ei ole varaa. Jos niin tehdään, ollaan ehkä jo syksyn kuluessa tilanteessa jossa vararahastot alkavat huveta vähiin. Silloin aletaan olla pakon edessä palauttaa suhteet länteen, mutta sekään ei auta nopeasti rahoituksen saamiseen roskalainaluokkaan reitattuun maahan.
Putinin toinen vaihtoehto on tarrautua nationalismiin, joka paikallisten mukaan kyllä peittoaa elintason laskun aiheuttaman mielipahan vielä pitkään. Toisaalta tuoreimpien mielipidetiedustelujen perusteella joulukuuhun verrattuna merkittävästi harvempi oli tammikuussa sitä mieltä, että Venäjä on menossa oikeaan suuntaan (66% –> 55%). Voi olla sattuma tai trendin alku.
3) Suomalaiset eivät ole vetäytymässä mihinkään
Nyt varaudutaan tappiolliseen vuoteen, mutta lähes kaikki haluavat nähdä kriisin yli. Se on minusta ihan oikein. Todennäköisesti öljyn keskihinta on seuraavan viiden vuoden aikana lähempänä 100 dollaria kuin viittäkymmentä. Öljyn hinta voi hyvin toipua jo vuoden sisällä. Se vetäisi Venäjän maksutasetta ja ruplaa mukanaan. Samalla jännite lännen kanssa, korostunut syrjivien säännösten riski ja vaikeutunut investointien rahoitus ovat arvioni mukaan pitkäaikaisia haasteita, joita vasten jokainen joutuu peilaamaan Venäjä-strategiaansa. Mutta edelleen on paljon segmenttejä, joihin me suomalaiset voimme tulla tehokkaammalla konseptilla sekä reilulla ja pitkäjänteisesti osaamista kannustavalla johtamistavalla ja ottaa eurot Suomeen.
Ikimuistoinen esimerkki oli käynti maanantaina perheyritys Inlookin metallimaalaamossa. Siellä on juuri tähän sävyyn nuoren maajohtajan Henri Riihimäen (alhaalla oikealla) käsissä pärjännyt. Uzbekit ja venäläiset on saatu sopuun, myynti ja tuotanto pakotettu rehellisyyteen keskenään ja niin edelleen.
–> Johtopäätös: Epävakauden on Venäjän osalta aidosti otettava huomioon vakavissakin muodoissaan. Minuta johtopäätös on toimia omassa ulkopolitiikassa Venäjän kassa asiantuntevasti, jämptisti ja johdonmukaisesti. Suomen on ymmärrettävä miten Venäjän kauppiaita voidaan tukea työssään, ettei jätetä euroja saksalaisille ja ruotsalaisille. Samalla kauppa ei saa sotkea ulkopolitiikan perusvalintoja.
