Puhe, eduskuntaryhmän kesäkokous

Kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokous Espoo 27.8.2019

Puheenjohtaja Kai Mykkäsen puhe

Hyvät kuulijat,

Viime päivinä me suomalaiset olemme joutuneet seuraamaan, kuinka hälytystehtävää suorittaneita poliiseja kohti on ammuttu brutaalisti. Kaksi poliiseista loukkaantui Porvoossa tilanteessa, joka muodostui ja jatkui tavalla, johon emme ole Suomessa tottuneet – emmekä aio tottuakaan. Tuomitsemme ilmiön yksimielisesti. Kunnioitus virkaansa toimittavaa poliisia kohtaan on Suomen turvallisuuden ydintä. Toivomme voimia ja jaksamista uhreiksi joutuneille poliiseille, heidän läheisilleen ja koko työyhteisölle.

Nyt on aika antaa tutkinnalle työrauha. Se ei tarkoita asian unohtumista. Kun kokonaisuus on selkiytynyt, vaaditaan päättäjiltä määrätietoisuutta tehdä tarvittavat johtopäätökset. Siis päätökset siitä, mitä tarvitaan tällaisiin tilanteisiin varautumiseksi – ja ennen kaikkea – miten poliisille hengenvaaralliset tilanteet voidaan ehkäistä ennalta.

Selvää on, että poliisin resurssien kasvattamista pitää jatkaa koko maassa. Aivan erityisesti on kiihdytettävä edellisten sisäministerien alulle laittamaa ennaltaehkäisevän työn ja lähiöpoliisitoiminnan vahvistamista. Ruotsissa yleistynyt lähiöväkivalta pitää estää ennalta. Siihen tarvitaan viranomaisten tiivistä läsnäoloa ja verkostoitumista paikallisten yhteisöjen kanssa. Erityisesti nuorten oireiluun on päästävä kiinni nopeasti ennen kuin teot menevät kohtalokkaan pitkälle.

Yhdessäkään kaupunginosassa tai kylässä enemmistö ei halua väkivaltaa – se pitää kääntää voimavaraksi viranomaisten ja yhteisöjen kumppanuudella ja tiedonvaihdolla.

Hyvät ystävät,

Vapaus ja vastuu. Siinä ovat arvot, jotka kuvaavat meitä kokoomuslaisia enemmän kuin muita. Niitä kirkastamalla ja johdonmukaisesti soveltamalla vastaamme Vihreän ja Perussuomalaisen identiteettipolitiikan haasteeseen. Se haaste perustuu poissulkevaan ajatteluun – siihen, että joku elämäntapa -tai katsomus on ainoa oikea ja muiden väärä. Vapauden ja vastuun lähtökohta erottaa meidät yhtä lailla vasemmiston kollektivismista.

Emme väitä, että tiedämme mikä elämäntapa on oikea, vaan uskomme siihen, että jokainen meistä saa toteuttaa itseään niin elämäntavoissa kuin elinkeinon harjoittamisessa vapaasti. Mutta vapauteen kuuluu vastuu niissä tilanteissa, joissa omat valinnat vaikuttavat muiden elämään ja omaan elämänpolkuun. Vastuuseen kuuluu, että heikommista tai vaikeuksiin ajautuneista pidetään huolta. Olen varma, että enemmän kuin joka viides suomalainen on samaa mieltä vapauden ja vastuun arvomaailmasta hyvän Suomen perustana, kun sen oikein kirkastamme.

SDP:n vpj Sanna Marin nostatti laajan keskustelun unelmoimalla lyhyemmästä työviikosta. Tämä on tärkeä keskustelu, koska aihe hämmentää monia. Toisaalta puhutaan, että koneet tekevät kohta puolet nykyisistä töistämme, ja toisaalta että työntekoa pitäisi lisätä. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta itse asiassa molemmat ilmiöt ovat totta samaan aikaan.

Tämän selittää muutama lähtökohta. Ensinnäkin hoivatyö perustuu jatkossakin enemmän ihmistyöhön kuin muut elinkeinot, joissa tekoäly voi korvata ihmisiä enemmän. Toiseksi emme tule sallimaan, että tuottavuuden nousu teollisuudessa leventäisi hoivatyön palkkakuoppaa. Eli hoivatyön palkat ja kustannukset tulevat nousemaan lähes samaa tahtia kuin teollisuuden, vaikka teollisuudessa tekoäly korvaisi ihmisiä ja nostaisi jäljellä olevien tuottavuutta nopeammin. Tästä johtuu, että tekoälyn yleistyminen ei poista ongelmaa siitä tilanteesta, että hoivatyön tarve kasvaa runsaasti samalla, kun työikäisten määrä Suomessa laskee. Mitä suurempi osa työvoimasta on sidottu julkisesti rahoitettuun hoivatyöhön, sitä enemmän veroja joudutaan nostamaan. Siksi työllisyyttä tarvitaan lisää, jotta verotusta ei jouduta kiristämään tilanteessa, jossa työikäisten määrä vähenee ja hoivan tarve kasvaa.

Kokoomuksen maailmankuvassa yksilö ei ole kuitenkaan muurahainen keossa, vaan yksilön vapaus ja onnellisuus on tavoite itsessään. Vapauden vaalija kääntyy katsomaan, miten voitaisiin antaa mahdollisimman paljon tilaa yksilöllisille valinnoille. Kollektiivinen ratkaisu kaikkien työajan lyhentämisestä kolmikantaisella mahtikäskyllä olisi useimmilla työpaikoilla joka tapauksessa vanhanaikainen ratkaisu.

Jos haluaa valita enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän työtä sekä palkkaa, sen pitäisi olla mahdollista. Esimerkiksi Ruotsissa osa-aikatyö on yleisempää. Se auttaa monia lapsiperheitä pysymään sekä järjissään että työpaikan kehityksessä kiinni pahimpinakin ruuhkavuosina.

Ranskassa kokeiltiin kollektiivista ratkaisua: työviikkoa lyhennettiin kaikilla 35 tuntiin vuosituhannen vaihteessa. Pian havaittiin, ettei yhden koon vaate sopinut kaikille – työttömyys ei laskenut, mutta kilpailukyky heikkeni. Ranska on asteittain pakittanut sallimalla poikkeuksia ja joustoja, jotka ovat nostaneet työajan lähelle eurooppalaista tasoa. Mikään muu Euroopan maa ei ole seurannut Ranskan esimerkkiä.

Lainsäädännön ja sopimusten pitää tukea mahdollisuutta sopia lyhyemmästä työviikosta. Toisaalta jos valitsee sen, että ponnistelee osaamisensa eteen tai painaa pitkää päivää, on oikein, että saa pääosin itselleen palkan ahkeruudestaan. Usko omaan työhön ja yrittämiseen on ollut voima, jolla Suomi on sadassa vuodessa noussut köyhyydestä maailman terävään kärkeen.

Viime vuosisadalla tuottavuus sekä työikäisten määrä ja osuus kasvoivat Suomessa ennätystahtia. Työajan asteittainen lyhentäminen oli luonnollinen valinta, johon käytettiin osa tuotantokyvyn nopeasta kasvusta. Juuri nyt valtio pikemminkin vääristää valintaa työn ja vapaa-ajan välillä verottamalla jo keskituloisen kohdalla puolet mahdollisesti tarjoutuvista lisäansioista pois.

Jos siis valitsee vapaa-aikaa lyhentämällä työaikaa, sen saa kokonaan itselleen – kuten pitääkin – mutta jos päinvastoin ahkeroi lisätienestejä, verottaja nappaa puolet pois.

Korkea palkkaverotus nakertaa vapauden ja ahkeruuden perustaa. On väärin, että keskituloisen suomalaisen palkkavero on lähes viisi prosenttia korkeampi kuin Ruotsissa. Hieman yli 40 000 euron vuosituloilla suomalaisella jää noin 2000 euroa vähemmän käteen kuin ruotsalaisella. Ensi vuonna keskituloisten verotus on edelleen kiristymässä, ellei hallitus kompensoi veronkevennyksillä työntekijöiden vakuutusmaksujen nousua.

Palkan käteen jäävää osaa pitäisi päinvastoin kaikissa tuloluokissa kasvattaa – maltilla ja vastuullisesti, mutta vuosi vuodelta. Tämä oli Kokoomuksen reunaehto Rinteen hallitustunnusteluissa – ja valitettavasti myös keskeinen syy, miksi meitä ei haluttu hallitusneuvotteluihin. Puolustimme palkansaajan oikeutta oman työnsä hedelmiin, mutta tämä ei Rinteen SDP:lle käynyt.

Hyvät kuulijat,

Vapauden ja vastuun yhteiskunta voi toteutua vain, jos jokainen lapsi ja nuori pääsee laadukkaaseen koulutukseen. Hyvä yleissivistys on edellytys ihmisen aidolle vapaudelle 2000-luvun Suomessa, samoin vastuun periaatteelle osana sydämen sivistystä. Vastuunoton ytimessä on myös mahdollisuuksien tasa-arvon luominen: se että vapaus toteuttaa itseään myös kouluttautumalla ahkerasti ei ole taustasta kiinni.

Neljä vuotta sitten Suomi eli yli varojensa ja velkaantui kiihtyvästi. Vastuullisten politiikan toimijoiden oli pakko toteuttaa 4 miljardin säästöt, joista osa, noin viidennes kohdistui koulutusjärjestelmään. Olen tyytyväinen siihen, että talous ja työllisyys saatiin tiukalla kulukuurilla käännettyä kestävälle uralle, mutta koulutukseen kohdistuneet säästöt tekivät ja tekevät edelleen kipeää.

Vaalien alla silloisen opposition lupaukset koulutuspanoksista pyörivät miljardiluokassa. Annettiin ymmärtää, että on tulossa käänne koulutuspolitiikan saralla. Tosiasiassa koulutuspanostukset käännettiin nousu-uralle jo viime hallituskauden loppupuolella.

Paikkailu ei kuitenkaan riitä. Nyt kun hallituksella olisi mahdollisuus tehdä oikeita arvovalintoja ja tulevaisuusinvestointeja, koulutuksen pitäisi olla etusijalla. Näin moni ymmärsi myös lupaukset vaalien alla.

Hallitusohjelman suurin silmänkääntötemppu onkin, että tulevaisuusinvestointeihin varatut 3 miljardia euroa päädyttiin jakopolitiikan paineessa käyttämään yli kahteen sataan riviin pienehköjä juoksevien menojen lisäyksiä. Niistä osa ei ole millään tapaa tulevaisuuteen suuntaavia ja osaa ei voi sanoa investoinneiksi hyvällä tahdollakaan. Sellaiset tulevaisuusinvestoinnit.

Pysyväisluonteisia menoja tarkoittavien vaalilupausten lunastaminen kertaluonteisilla muutaman vuoden rahoilla on suorastaan moraalitonta. Järjettömintä tässä sarjassa on jopa tuhannen opettajan palkkaaminen kertaluonteisella rahalla. Kun kertaraha on käytetty, olisivat luvassa opettajien massairtisanomiset. Pitkäjänteisestä koulutuksen laadun kehittämistä ei todella voi tässä yhteydessä puhua.

Kaikille ojentava hallitusohjelman jakoliite on johtamassa siihen, että koulutukselle jää lisäyksistä vain rippeet. Valtiovarainministeri Lintilän budjettilisäyksissä on vain 10 miljoonaa euroa yliopistoille ja 5 miljoonaa euroa ammattikorkeakouluille. Miksi budjettiesityksessä on korkeakoulujen osalta vain neljännes hallitusohjelman lupaamista lisäyksistä samalla, kun tässä budjetissa ollaan jo panemassa toimeen selvästi yli puolet muista pysyvistä menolisäyksistä? Hallitusohjelmassakin korkeakoulupaukuista puuttuu jo yksi nolla perästä, jos verrataan nykyisten hallituspuolueiden vaaleja edeltäviin puheisiin.

Hyvät kuulijat,

Olen asunut Otaniemen naapurissa lähes koko ikäni. Yliopistokampus verkostoineen ei ole koskaan ollut niin vireä ja monipuolinen kuin nyt. Siksi onkin erityisen hienoa olla juuri täällä puhumassa mm. korkeakoulujen tulevaisuudesta.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä esittelee tänään kannanoton korkeakoulutuksen rahoituksesta. Mielestämme panostus korkeakoulutukseen on todellinen tulevaisuusinvestointi.

Kokoomus ehdottaa, että valtion omaisuuden myyntituloista miljardi euroa ohjataan suomalaisten korkeakoulujen pääomittamiseen. Korkeakoulumiljardi voitaisiin yhdistää yksityisen pääoman keräämiseen. Se antaisi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimintamenoihin suoraan moninkertaisesti resursseja hallituksen budjettiesitykseen verrattuna. Samalla pääomitus vahvistaisi korkeakoulujen riippumattomuutta ja talouden suunnittelua, joka olisi vähemmän alttiina valtion budjetin heilahduksille.

Hyvät kuulijat,

Panostukset hajottavan kaikille vähän ojentamisen ohella Rinteen hallitusohjelma on myös poikkeuksellisen korkeariskinen viritykseltään. Hallitus esittää lähes miljardin euron pysyviä menolisäyksiä jo ensi vuoden budjettiin. Ne piti rahoittaa synnyttämällä 60 000 uutta työsuhdetta. Keinoista ei kuitenkaan ole vielä mitään tietoa.

Tilastokeskus tiedotti viikko sitten, että työllisyyden nousu on pysähtynyt. Työllisyystoimien puolella hallitus on toistaiseksi ilmoittanut peruvansa edellisen hallituksen työllisyyden lisäämiseen tähtääviä uudistuksia. Työvoimapalveluita on luvattu lisätä, mutta hallitusohjelmassa, saati ensi vuoden budjetissa on kuitenkin tarjolla vain pieniä roposia. Jos tässä maassa joku uskoo, että tavoitteeseen päästään hallitusohjelmaan mahtuneilla panostuksilla työvoimapalveluihin ja palkkatukeen, eikä muita keinoja tarvita, pyydän ottamaan yhteyttä ja selittämään tarkemmin.

Kokoomus esitti viikko sitten 16 keinoa 60 000 työpaikan luomiseen. Kärkeen listasimme 6 keinoa, jotka jo sellaisinaan voisivat asiantuntija-arvioiden perusteella luoda 30 000 uutta työsuhdetta. Emme julkistaneet omaa listaamme siksi, että se olisi ainoa oikea. Mutta haluamme osoittaa, että tuntuvia keinoja kyllä on, jos niihin uskalletaan tarttua. Työttömyys ei ole pelkästään kansantalouden kysymys, se on syvästi inhimillinen kysymys: työtä vaille jääminen tarkoittaa monelle yhteisöä vaille jäämistä, osattomuuden tunnetta ja painavaa huolta toimeentulosta.

Siksikin haastamme muut puolueet kertomaan omat työllisyyskeinonsa, joista toimivia kernaasti tuemme. Kokoomus painaa vihreää nappia kaikille järkeville toimille, joilla todennetusti pystytään lisäämään työllisyyttä.

Valtiovarainministeri Lintilä peräänkuulutti budjettia julkistaessaan investointien turbonappulaa. Tarpeellista puhetta. Vielä enemmän tarvetta olisi konkreettisille toimille, joilla tuetaan yrittäjyyttä, rohkeutta kasvaa ja palkata. Lintilä totesi itsekin, että tärkein kasvun ja investointien pullonkaula on puute osaavasta työvoimasta. Jos etsii investointien turbonappulaa, kannattaa ihan ensimmäisenä toteuttaa korkeakoulumiljardi, sitten tulevaisuusinvestoinnit nopeisiin työmatka- ja muihin yhteyksiin. Ja ennen kaikkea riittävän rohkeat työllisyystoimet, joilla ihmiset saadaan työttömyysloukuista työpaikoille.

Hallituksen vastausta 16 kohdan työllisyyslistaamme emme ole kuulleet. Vasemmistoliitto ehti jo kesäkokouksessaan torjua valtaosan keinoistamme, mutta lupasi sentään esittää omia keinojaan.

Totuuden hetki on budjettiriihessä. Siihen on nyt kolme viikkoa aikaa. Toivomme, että hallitus ryhdistäytyy. Pääministeri Rinteen täytyy arvioida uudelleen puheensa siitä, että työttömyysturvajärjestelmä on nakitettu työmarkkinajärjestöille, eikä hän mestaroi sen kehittämisessä. Hallituksen vastuunkantoa, vaikka sitten mestarointia, tarvitaan, ellei vastuullisen taloudenpidon edellyttämiä toimia budjettiriiheen mennessä muutoin tule.

Hallituksessa vastuun periaate tarkoittaa vastuuta vähintäänkin kaikesta siitä, mikä valtion taloudenpidon ja eduskunnan lakien mukaan kulkee. Sitä ei voi ulkoistaa. Vaikeaa se on, mutta tekemättäkään ei voi jättää.

”Tämän hallituksen lähtökohta on se, että pysyviä menoja ei lisätä ilman, että on tietoja pysyvistä tuloista, eikä rakenneta tuulentupaa sillä tavalla, että työllisyysastepäätökset perustuvat joihinkin epämääräisiin oletuksiin, vaan niiden pitää olla valtiovarainministeriön laskelmien pohjalta varmistettuja lukuja, jotta niitä voidaan ottaa huomioon.” Näin sanoi kesäkuussa eduskunnalle pääministeri Rinne. Nyt on eduskunnan tehtävä valvoa, ettei hallitus tästä lähtökohdastaan itse lipsu.

Tulemme oppositiossa toimimaan unilukkareina, jos hallitus nuokkuu työllisyyden vahvistamisessa. Kokoomus jättää hallitukselle välikysymyksen vastuullisen taloudenpidon laiminlyömisestä, jos hallitus ei budjettiriihen yhteydessä päätä sellaisista työllisyystoimista, jotka valtiovarainministeriön arvion mukaan kattavat budjetin menolisäysten vaikutukset.

Hyvät kuulijat,

Vapaus ja vastuu eivät toteudu oikein, jos yksi käyttää vapautta tavalla, joka pilaa toisten mahdollisuuksia omiin valintoihinsa. Lastemme vapauksia loukkaa, jos velkaannumme heidän piikkiinsä rahassa. Yhtä lailla heidän oikeuksiaan loukkaa se, jos oman aikamme valinnoissa ummistamme silmämme ilmastoriskiltä. Kokoomuslainen vastuun periaate koskee yhtä lailla vaikutustamme niihin, jotka elävät samaan aikaan kuin myös niihin, jotka meidän jälkeemme tulevat.

Kokoomus ei usko kiihkomieliseen pipertämiseen eikä kaiken kiistävään muutosvastarintaan. Me ajamme sellaisia ilmastotoimia, jotka osuvat merkittäviin päästöihin, mutta rajoittavat suomalaisten arkea mahdollisimman vähän.

Markkinataloudessa lähtökohtana pitäisi olla päästöjen yhtäläinen hinnoittelu kaikkien polttoaineiden osalta. Hallituksen vero-ohjelmaa katsoessa tuntuu, että rokotetaan mieluummin suomalaista autoilijaa kuin puututaan esimerkiksi lämmityspolttoaineisiin. Kuitenkin kannustamalla energiayhtiöitä vähentämään polttamisen osuutta kaukolämmössä voidaan tehdä suomalaisiin puhtaan tekniikan ratkaisuihin perustuva suuri ilmastoteko ilman, että se rajoittaa suomalaisten elämäntapoja.

Investointeja ei pidä heilautella äkkinäisesti, vaan harkiten ja asteittain – mutta suunta pitää osoittaa määrätietoisesti. Viime hallituskaudella kivihiilelle näytettiin selvä suunta kieltämällä se, mutta 10 vuoden siirtymäajalla. Niin muutos tuli selväksi, mutta se ehditään tehdä järkevästi.

Määrätietoisella mutta riittävän pitkälle katsovalla liikkeellä on jo saatu nopeutettua investointeja uusiin lämmitysratkaisuihin sellaisella vauhdilla, johon en olisi itsekään uskonut, kun lähdimme hiilikieltoa ajamaan ensin edellisen hallituksen ohjelmaan ja sitten laiksi hallituksessa. Hiljattain Helsingin energiayhtiö tiedotti sulkevansa suurimman hiilivoimalansa jo viiden vuoden päästä ja korvaavansa suurimman osan sen tehosta merivesilämpöpumpuilla, datakeskusten hukkalämmöillä ja lämpimän veden kausivarastoinnilla kallioihin.

Mahdollisuuksia löytyy, kun niitä kannattaa hakea. Ja kotimaisten toteutusten pohjalta vientiin.

Hyvät kuulijat,

Selvää on, että ilmastokriisi voidaan lopulta ratkaista vain kansainvälisellä yhteistyöllä. Siinä jokaisen maan on ymmärrettävä omien tekojensa suhde kokonaisuuteen. Nyt näemme hälyttäviä merkkejä metsäkadon kiihtymisestä tropiikissa. Kaukaisen Amazonasin ennätysmäiset tuhopoltot ja laittomien hakkuiden salliminen ovat nyt herättäneet Euroopassa näkyvän reaktion. Vielä siitä pitää saada myös tuntuva.

Olin itse kauppaministerinä mukana osaltani ohjaamassa EU:n ja Etelä-Amerikan Mercosur-maiden välisiä vapaakauppaneuvotteluita. Onneksi sopimukseen saatiin myös kestävän kehityksen artiklat, jotka mahdollistavat sanktioprosessin käynnistämisen, jos ehtoja rikotaan. Se on kuitenkin aina pitkä tie. Eikä sopimus ole teknisesti voimassa vielä kolmeen vuoteen.

Nyt politiikan on syytä mennä sopimusjuridiikkaa nopeammin maaliin. Presidentti Bolsonarolle on lähetettävä selvä viesti, ettei elintarvikkeiden vapaakauppa toteudu ennen kuin he alkavat suhtautua maailman trooppisiin keuhkoihin kansainvälisten sitoumustensa vaatimalla tavalla. Toivon, että pääministeri Rinne osoittaa nyt todeksi sen, että Suomi ajaa rohkeita tekoja ilmaston ja kansainvälisen oikeuden puolesta EU-puheenjohtajana.

On puhuttu myös brasilialaisen lihan boikotoinnista. Paljon suurempi kysymys on brasilialaisen soijan tuonti rehuksi. Äkkikäännökset olisivat kohtuuttomia, mutta tässä olisi paikka nostaa Euroopan oman tuotannon osuutta maatalouden jalostusarvosta – korvaamalla tuontisoijaa esimerkiksi kotimaisella härkäpavulla. Suomen hallituksen olisi tärkeä nostaa aihe nyt EU:n maatalouspolitiikan pöydälle. Tuontiraaka-aineilla on paikkansa, mutta ei silloin, jos brasilialaisen soijan kilpailukyky perustuu sademetsien tuhoamiseen kaskiviljelyn tieltä.

Hyvät kuulijat,

Kokoomus vaatii, että

Omaisuuden myyntitulot käytetään oikeisiin tulevaisuusinvestointeihin pääomittamalla miljardilla eurolla suomalaisia korkeakouluja, yhdistettynä yksityisen pääoman keräämiseen.

Yhteisen talouden pidossa palataan maalaisjärkeen. Pysyvät käyttömenojen lisäykset voi tehdä vasta, kun rahat on hankittu, eli työllisyystoimista on päätökset tehtyinä. Joudumme heti budjettiriihen jälkeen tekemään välikysymyksen vastuullisen taloudenpidon laiminlyömisestä, jos hallitus ei kykene päättämään todennetusti työllisyyttä lisäävistä toimista. Edellytämme päätöksiä, jotka valtiovarainministeriön arvion mukaan kattavat työllisyyden nousulla budjettiin tehdyt lähes miljardin euron menolisäykset.

Etelä-Amerikan metsäpaloista tehdään käännekohta elintärkeiden ilmastokysymysten huomioimisesta kauppapolitiikassa. Eurooppa on edelleen kaupan supervalta. Nyt on paikka tehdä selväksi, että elintarvikkeiden vapaakauppa ei käy, jos toisen kilpailuetu perustuu sademetsien hävittämiseen.

Yhdellä lauseella sanottuna Kokoomus odottaa, että Suomen hallitus pystyy rahan sinne tänne ripottelun sijaan oikeisiin tulevaisuustekoihin. Se vahvistaisi suomalaisten uskoa tulevaisuuteen.