Putin puhuu epävaltio Ukrainasta ja toimii sen pilkkomiseksi – länsi vastaa tussahduksella

Kuuntelin presidentti Putinin toissaillan puheen (55min). Tiesin, että se on raju. Mutta silti yllätti. Pääosa puheesta kertoo siitä, miten epävaltio Ukrainassa kaikki on mennyt pieleen viimeiset 30 vuotta.

Koronaan Ukrainassa kuolleiden määränkin Putin luettelee Ukrainan epävaltion synteihin! Samoin tietysti miljoonat länteen 30 vuoden aikana töiden perässä muuttaneet. Putin teilaa täysin Ukrainan demokratian toimivuuden vuodesta 1991 lähtien ja leimaa yhteiskunnan oligarkiaksi. Hmmm. Ovatko nämä asiat menneet putkeen itse äiti Venäjällä?

Putinin johtopäätöksen mukaan yhdessä rakennettujen satamakaupunkien ja kaasuputkiston rappio, työttömyys, dollarisaatio ja jatkuva maastamuutto ovat se läntinen vaihtoehto, jota miljoonat harhaanjohdetut nyt kannattavat. Venäjän historiallinen tehtävä on pysäyttää Ukrainan alueelle joutuneen slaavilaisen vyöhykkeen tuho.

Historian tulkinta oli myös raju, muttei niin yllättävä, kun olin jo aiemmin lukenut Putinin viime kesänä julkaisemaa laajaa blogia. Siinä Putin tulkitsee Venäjän ja Ukrainan yhteistä historiaa tuhannen vuoden ajalta. Hänen johtopöätöksensä on, että ”venäläiset ja ukrainalaiset ovat yksi kansa, yksi sielu”. Toissailtana hän tyytyi 1900-luvun historiaan ja osoittamaan, että Ukrainan valtio on vain ja ainoastaan Leninin, Hrutsovin ja Jeltsinin siunaamien ”väärien lahjojen” summa.

Mihin Putin pyrkii?

Toissaillan puheen piti koskea Donetskin ja Luhanskin itsenäisyyden tunnustamista. Nämä alueet mainitaan puheessa kuin ohi mennen loppukuvissa. Selvästi kenkä ei purista pelkästään niistä kohdin. Kyseessä on eksistentiaalisempi kolotus: Putinin perintö suurvallan johtajana. Ja Ukrainan merkitys iso-venäläisyyden ytimessä. Pohdiskelin tilannetta tarkemmin blogissani tammikuussa (ks. https://www.verkkouutiset.fi/onko-venaja-tosissaan/#f15176d1). Päädyin siinä pitämään todennäköisimpänä vaihtoehtona Venäjän armeijan viemistä virallisesti Donbassin alueiden tueksi ja mahdollisena toisena vaiheena näiden alueiden laajentamista Krimin suuntaan.

Viimeisen kuukauden kehitys on kuitenkin vahvistanut sitä mahdollisuutta, että Putinin on vaikea tyytyä tähän. Hän tuntuu todellakin muuttuneen ”päättäväisemmäksi”, kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistökin on luonnehtinut.

Putin tuntuu myös ajautuneen entistä vainoharhaisemmaksi ja saattaa olla menettämässä tuntumaansa realistiseen tilannekuvaan. Vaarallinen yhdistelmä.

Toissaillan Putinin mukaan kaikkeen on syynä se, että ”USA ei hyväksy Venäjän olemassaoloa suurena itsenäisenä maana”. Sen tähden Ukraina on alistettu, ”kolonisoitu” kuten Putin sanoi. Putinin mukaan Ukrainan armeijan yhteensopivuus Naton komentojärjestelmän kanssa on jo luotu ja Venäjää vastaan suunnatun joukkotuhoaseistuksen kehittäminen käynnissä. Putinin mukaan Ukrainan Nato-suhteessa ei ole väliä, toteutuuko jäsenyys huomenna vai vasta ylihuomenna: ”Sillä ei ole mitään merkitystä historiallisessa perspektiivissä”. Eli lupaukset eivät auta, Venäjän on toimittava.

Tilannekuvan osalta jää miettimään, onko Kremlin tiedustelutieto pahasti värittynyttä? Samaan tapaan kuin Stalinille Talvisodan alla luotu kuva siitä, että Suomen työväestö ravistaa valkoiset niskastaan ja toivottaa venäläiset tervetulleeksi, kun vaan puna-armeija hieman tönäisee ”epävaltiota”.

Putin puhuu paatoksella kansanmurhasta, joka tapahtuu ja jota hän ei enää voi sallia. Putin ei kaiketi tarkoita tilannetta kapinnallisalueilla, jotka on jo ”Ukrainasta vapautettu”. Sen täytyy siis viitata Ukrainan kontrolloimiin, perinteisesti venäjänkielisiin alueisiin. Tässä kohtaa tiedustelutieto saattaa olla hakoteilla nykytodellisuudesta Ukrainassa.

Näyttää uskottavasti siltä, että ”vallatessaan Krimin ja Donbassin Venäjä menetti Ukrainan sielun”. Siis Harkovan miljoonakaupungissa, Mariupolissa, Odessassa ja muilla venäjänkielisillä alueilla asukkaiden suhde Venäjään on ratkaisevasti muuttunut vuoden 2014 jälkeen. Kansallistunne on vallannut Ukrainan kontrolloiman alueen.

Ukrainan valtio ei ole enää se heiveröinen ja täysin jakautunut uutukainen kuin 20 vuotta sitten. Ihan samalla tavalla kuin Suomi oli täysin erilainen maa kumoon puhallettavaksi 1939 kuin 20 vuotta aiemmin verisen kansalaissodan jälkeen. Moskova saa paljon tietoja Venäjälle paenneiden Ukrainan hallinnon vastustajien kautta. Heidän katkeruutensa värittää arvioita. Niin kävi Suomen kommunistien kohdalla aikanaan.

Vainoharhaisuuden, suurvaltauskon ja tilannekuvan harhautumisen yhdistelmä on vaarallinen. Se uni pitäisi herättää kunnon töytäisyllä ennen kuin ajaudumme suureen painajaiseen.

Länsi liikkuu liian pienin askelin

Vaikka suurtavoite lipuisi aiempaa tunnepohjaisemmaksi, lienee Putinin hallinnolla edelleen malttia kylmäveriseen analyysiin taktiikassaan. Tähän asti se on edennyt pitkälti pala palalta -taktiikan, sammakon keittämisen -menetelmän mukaan.

Jos kapinatasavallat olisi tunnustettu vuosi sitten, se olisi ollut vielä suurempi sensaatio ja todennäköisesti laukaissut nykyistä rajummat vastatoimet. Nyt kattilaa on ensin lämmitelty puoli vuotta. Kuumaksi viedyn jännitteen alla yksittäiset askeleet tuntuvat pienemmiltä. Viime viikonloppuna Venäjän joukot jäivät Valko-Venäjälle harjoitusten jälkeen, vaikka viikko sitten vielä luvattiin toisin.

Toissapäivänä Venäjä laski, että kapinatasavaltojen tunnustaminen tuskin johtaa murskaaviin vastatoimiin – ja näyttää olleen oikeassa. Sekin saattoi kuulua pelikirjaan, että eilisen kuluessa annettiin tietoisesti alemmilta virkatasoilta lausuntoja, joiden mukaan tunnustaminen koskenee vain kapinallisten hallussa olevia alueita. Brysselissä ja Washingtonissa rauhoittelijat sanoivat, että eihän tässä nyt tapahdu mitään oikeasti tilannetta muuttavaa. Kun pakotepaketit oli illalla sovittu, Kremlistä kuitenkin ilmoitettiin, että tunnustaminen koskee Donetskin ja Luhanskin läänejä, joista puolet on vielä Ukrainan kontrollissa. Taitava veto, koska pakotepaketteja ei käsittääkseni sen vuoksi enää täydennetty.

Illalla julkistetut pakotteet vaikuttavat Putinin todennäköisten oletusten mukaisilta eli liian lepsuilta tyrmäämään. Valitettavasti se näyttää kokevan niin EU:n, Iso-Britannian kuin USA:n päätöksiä. Toivottavasti venäläisten eristämistä läntisestä rahoituksesta tarkennetaan heti tiukemmaksi kuin miltä se nyt näyttää.

Venäjän duuman jäsenten listaaminen ei auta mitään. En näe sillä kerta kaikkiaan mitään merkitystä, koska he ovat joka tapauksessa sidottuja Putinin hallintoon. Pikemminkin listatuista tehdään sankareita, kuten aiemmin listatuista ministereistä ja turvallisuusneuvoston jäsenistäkin tehtiin. En oikein usko Putinia lähellä olevien oligarkkien laajempaan listaamiseenkaan tehokkaana keinona. Venäjän yhteiskunnallinen tilanne ei ole sellainen, että he voisivat soittaa Putinille ja pyytää lopettamaan, koska muuten lapset pitää hakea Lontoosta pois. Teemme virheen, jos uskomme, että Venäjän ratkaiseva eliitti olisi niin materialistista, että tämä toimisi.

Liittokansleri Scholzille pisteet siitä, että hän tässä kohtaa selvästi pysäytti Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeen (pysäytti, ei tuhonnut pysyvästi…). Uskon, että Suomi arvioi uudelleen Fennovoiman toteutettavuuden nykyisellä, Rosatomiin perustuvalla konseptilla. Kumpikin hanke edustaa Venäjälle kuitenkin vain optiota taloussuhteiden kasvusta. Ne eivät ole jotain, joka iskisi tyrmäävästi Venäjän kansantalouden nykyisiin rahavirtoihin.

Nähdäkseni ainoa tehokas suunta olisi rahaliikenteen laaja-alainen estäminen Venäjälle ja sieltä pois. Osa venäläisestä liiketoiminnasta voi kytkeytyä tarvittaessa Kiinan uuteen kansainväliseen maksujärjestelmään, mutta sillä ei voida korvata lännen hallitsemaa SWIFT-maksuvälitystä eikä läntisten rahoituskeskusten roolia venäläisille suuryhtiöille. Ei lähivuosina.

Onhan pankkeja eilen ilmoitettu pannaan. Mutta ne näyttävät olevan lähinnä c-luokan venäläisiä pankkeja. Pitäisi estää kaikkien venäläisten pankkien yhteydet länteen. Pääsääntö voisi olla kielto ja poikkeuksia sallia erikeen energiamaksujen suhteen, jos niitä yhteyksiä ei vielä olla valmiita katkaisemaan.

Kremlin kuva Ukrainasta saattaa olla lipsumassa slaavilaiseen haaveuneen, mutta he kyllä tietävät, miten EU:n jäsenmaissa kriisistä ajatellaan. Se voimistaa Venäjältä suojautumista. Venäjä on päättänyt sen hyväksyä. Tällainen tilanne ei välttämättä olisi sittenkään huonoin vaihe Suomelle ja Ruotsille tehdä selvä linjaus polusta Nato-jäsenyyteen. Se vaatii tietenkin enemmistön selkeän tuen ja selkeän prosessin, ei mitään äkkivetoja. Mutta siinä tulee puoluejohtajien vastuu. Yhteisellä perustellulla linjauksella olisi kyllä suomalaisten tuki.