Ruotsin kanssa enemmänkin?

Tehokas päivän pyrähdys Tukholmassa eilen. Tapasin kollegani kauppa- ja kehitysministerit, avasin yhden session Tukholman vesiviikoilla, tapasin vesi-instituutin johtoa, Maailmanpankin vesi-ohjelman johtajan, Etiopian vesiministerin, Kenian vesipalvelujohtajan ja promosin suomifirmojen minglauksen käyntiin kokkareilla. Lounaan söin Ruotsin EKn ja Ruotsin SAKn johtajien kanssa.

Kauppaministeri Ann Linde

Kauppaministeri Ann Linde tiimeineen oli pohtinut kesällä puhelimitse tekemiäni ehdotuksia EU:n kauppasopimusten umpikujan välttämisessä. Pääsimme hyvin eteenpäin yhteisten kantojen rakentamisessa. Nyt jos koskaan tarvitaan taitavaa yhteispeliä pohjoismaiden kesken: meillä vapaakaupan merkitys ymmärretään työmarkkinajärjestöjä myöten aika lailla yksimielisesti, mutta Tanskan etelärajalta alkaen tilanne on järkyttävän toisenlainen. Brittien lähtiessä kauppakansojen allianssin täytyy löytää uusia tapoja olla vahva. Näistä raidoista hieman tarkemmin päivän Dagens Industrissä.

 

 

 

 

Kehitys- ja ilmastoministeri Isabella Lövinin kanssa oli helppo löytää yhteinen sävel. Yritämme saada Euroopan komission konkretisoimaan rahassa lisäpanostukset seksuaali- ja lisääntymisterveyteen -ja oikeuksiin, kun Yhdysvallat leikkaa tältä sektorilta. Kehittelemme eteenpäin myös aloitetta, jolla työntäisimme alueellisia kehityspankkeja luopumaan hiileen ja öljyyn perustuvan energian rahoittamisesta. Tässä yhteydessä pohdimme myös pohjoismaisen ilmastopolitiikan tilannetta. Siitäkin vahvistui minulla käsitys, että ehkä meidän pitäisi toimia hallituksena Ruotsin suuntaan vielä koordinoidummin ja strategisemmin. Olemme lopulta kuitenkin, tietyistä erimiel

Kehitys- ja ilmastoministeri Isabella Lövin

isyyksistä huolimatta ne maat, joiden on helpointa ymmärtää toisiaan. Yhdessä olemme EU:ssa merkityksellinen palanen.

 

Svenskt Näringslivin (Ruotsin EK) toimitusjohtaja Carola Lemne ja LO:n (Ruotsin SAK) puheenjohtaja Karl-Petter Thorwaldsson tuntuivat lounaalla olevan yksimielisen ylpeitä Ruotsin viimeisen 15 vuoden työmarkkinapolitiikasta: maltillisesta viennin kilpailukykyyn mitoitetusta palkkalinjasta, työpaikkakohtaisen soveltamisen lisäämisestä sekä työhön patistavasta ja maahanmuuttoa suosivasta politiikasta. Ymmärrys vapaakaupan tärkeydestä yhdistää Suomen ja Ruotsin työmarkkinajärjestöjä, mutta yhteen hiileen puhaltamiseen meillä on vielä naapuria pidempi matka – liekö sitten vaikeampi historia juurisyynä.

Valitettavan kiinnostavia olivat lounaskumppanien havainnot siitä, että heidän näkökulmastaan Suomi näyttäytyy edelleen hieman sulkeutuneena maana ulkomaisten yritysten ja osaajien kannalta. Siihen meillä ei ole varaa enkä halua sellaista Suomea muutenkaan rakentaa. Nokian menestys saatiin vielä aikaan melko erillään olevalla porukalla, mutta ensi vuosikymmenen menestystarinat vaativat yhä varmemmin globaalisti liikkuvaa talenttia. Kykymme houkutella kansainvälisiä osaajia ja toki myös Suomessa kasvaneita maailmankansalaisia voi osoittautua tärkeämmäksi kuin nyt huomaammekaan.

Muutamia uusia versoja on nyt pitkällä suomalaisen vesiteknisen osaamisen saamisessa kansainvälisen kehitysrahoituksen hankkeisiin Afrikassa. Vietnamissahan meillä on tällä saralla kohtuullisen laaja historia. Pyrin tuomaan synergian suomalaisyritysten tarjooman kanssa vahvemmin osaksi toimintaamme kaikissa kehityshankkeissa.

Tiettyihin kinkkisiin kysymyksiin törmää kerrasta toiseen. Esimerkiksi Etiopian ministerillä oli esitellä järkevänkuuloinen konkreettinen hanke, jossa ratkottaisiin suomalaisella tekniikalla oleellista ongelmaa nopeasti. Ei kai se silti ole hyvä systeemi, että lähtisin ministerinä siirtämään pari miljoonaa maaohjelmamme rahoja yhtäkkiä vain siksi, että tämä hanke kenties sattumalta osataan suoraan minulle esitellä. Homman täytyy olla pitkäjänteistä, jotta suomalaisten rahoilla saadaan tulosta aikaan. Ja toisaalta, juuri näitä keskikokoisia, kymppitonneja rahoittavan Finnpartnership-avustuksen ja kymmeniä miljoonia rahoittavan korkotukiluoton, väliin jääviä hankkeita menee suomalaisilta yrityksiltä jatkuvasti ohi suun, kun emme ole heittämässä panoksia vauhdikkaasti kulloinkin eteen tuleviin mahdollisuuksiin.