Sähköstä Suomen kilpailuetu!

Eurooppa kärvistelee irti venäläisestä energiasta. Kiireellisimmin pitäisi päästä kaasusta ja hiilestä. Totuuden hetki koittaa ensi talvena. Uudenlaiset energianlähteet ovat tärkeitä, mutta eivät ehdi hätiin.

Keski-Euroopassa on tarkoitus sulkea tänä ja ensi vuonna 5 ydinreaktoria. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n maaliskuussa julkaisemien laskelmien perusteella näiden 5 ydinvoimalan käytön jatkamisella voitaisiin korvata venäläistä maakaasua kolme kertaa enemmän kuin EU-komission kärkihankkeeksi nostamalla biokaasulla. Tuulivoima ja aurinkopaneelit taas ovat kyllä tulevaisuuden sähkön runko, mutta vuoden sisällä niiden kapasiteettia ehditään IEA:n arvion perusteella lisätä korkeintaan puolet siitä, mitä mainittujen suljettavien ydinvoimaloiden jatkamisella saataisiin kaasua korvattua.

Ydinvoiman sulkemisen typeryydestä huolimatta Saksa ei näytä peruuttavan virheitään. Se on tappio Euroopalle ja voitto Venäjälle. Sähkön hinta kallistuu erityisesti Keski-Euroopassa. Meillä Pohjoismaissa on mahdollisuus nousta esiin edullisen puhtaan sähkön alueena.

Olkiluodon kolmannen reaktorin käyttöönotto osuu kreivin aikaan. Sen kapasiteetti korvaa Venäjältä tuodun sähkön. Lähivuosien murroksessa teollisuus ja kaukolämmön tuotanto tarvitsevat kuitenkin rutkasti lisää sähköä. Sähköä tarvitaan myös niinä viikkoina, kun on pimeää, kylmää eikä tuule.

Tuulivoima nousee kyllä Pohjoismaiden tärkeimmäksi sähkönlähteeksi. Liian yksipuolisesti tuulen varaan jääminen heikentäisi kuitenkin teollisuuden tuottavuutta, koska prosesseja jouduttaisiin ajamaan ylös ja alas liian usein sen mukaan mistä tuulee. Tarvitsemme myös tasatehoista päästötöntä perusvoimaa.

Teollisuuden strategiat nojaavat fossiilien korvaamiseen sähköllä ja runsaasti sähköä vaativalla vedyllä. Kääntäen sähkön saatavuus on keskeinen kysymys siinä, päästäänkö hiilineutraaliin Suomeen vuonna 2035. Teollisuudessa vedyn tuotanto on selvästi tehokkaampaa, jos sitä tehdään jatkuvalla teholla sen sijaan, että ajetaan ylös ja alas sähkön tarjonnan mukaan.

Fennovoima ei voi eikä saa toteutua Rosatomin kanssa. Hankkeen kokonaan kuoppaamisen sijaan Suomen hallituksen pitäisi nyt määrätietoisesti edistää Fennovoiman kääntämistä ei-venäläisellä tekniikalla ja rahoituksella toteutuvaksi ydinvoimahankkeeksi. Se edellyttää todennäköisesti tukirahaa ja uuden periaatepäätöksen. Suomen tulisi vaatia, että Fennovoiman kääntäminen ei-venäläiseksi hankkeeksi saa tukea EU:n RePowerEU ohjelman puitteissa samalla perusteella kuin Saksaan pikavauhtia rakennettavat LNG-terminaalitkin.

Altaisiin energiaa varastoiva vesivoima sopii tuulivoiman vaihteluiden tasaamiseen kuin nenä päähän. Virtavesillä on suuri arvo ja vaelluskalojen kutu täytyy turvata. Jo padottujen vesistöjen pinnanvaihteluiden sääntelyssä ei kuitenkaan saa unohtaa, että ne sentit pitkälti ratkaisevat Suomen säätövoimakyvyn. Harva hahmottaa, että yksistään Kemijoen vesivoiman teho on samankokoinen kuin Loviisan ydinvoimalan molempien reaktoreiden yhteensä. Vaelluskalojen lisääntymistä ja virtavesien virkistyskäyttöä edistäisi eniten kymmenien pienten tippavoimalaitosten purkaminen. Niillä ei ole roolia energiavarastona.

Venäläisen energian korvaaminen päästöttömällä ja edullisella tavalla on tämän vuosikymmenen suurhanke. Keskeinen kysymys on niinkin arkinen kuin energiainvestointien luvitus. Pienydinreaktorien lainsäädäntöpohjaa ei ole nyt aikaa odottaa 6 vuotta, kuten elinkeinoministeri Lintilä ajattelee. Tuulivoimahanke ei voi myöskään odottaa 5 vuotta ennen kuin päästään laittamaan kuokkaa maahan. Olemme yrittäneet lobata luvituksen pikakaistaa ja onneksi kehysriihen pöytäkirjamerkinnöissä hallitus myös linjasi pikakaistan luomisesta, varsin kunnianhimoisestikin. Nyt edellytämme sen tulostuvan konkreettisiksi lakimuutoksiksi!

Me selviämme tästä. Kymmenen vuoden päästä liikkuminen ja lämmittäminen on Suomessa todennäköisesti halvempaa kuin nyt, jos teemme venäläisen energian korvaamisen fiksusti. Lähiaikana polttoaineet kuitenkin ovat totuttua kalliimpia. Sen ei tarvitse osua kohtuuttoman rajusti niihin suomalaisiin, jotka elämäntilanteensa tähden joutuvat ajamaan tai lämmittämään paljon, eivätkä voi nopeasti muuttaa energialähteitään.

Maailman korkeimpiin kuuluva uusiutuvan polttoaineen jakeluvelvoite liikenteessä oli alunperinkin kunnianhimoinen, myös sen suhteen löytyykö kestäviä raaka-aineita oikeasti riittävästi. Valitettavasti riittävän laajaa tähdepohjaisen polttoaineen tuotantoa ei näytä Pohjoismaissa syntyvän. Sen sijaan imuroimme jo nyt valtavan määrän paistinrasvaa Aasiasta suomalaisten tankkeihin. Sen jalostaminen dieseliksi maksaa moninkertaisesti syntyvien laskennallisten päästövähennysten markkinahintaan verrattuna. Olisiko sillä järkevämpää käyttöä esimerkiksi öljyn korvaamiseen Aasian omissa kulutuskohteissa?

Tätä taustaa vasten on minusta oikein, että jakeluvelvoitetta lievennetään nyt, kun polttoaineen hinta on muistakin syistä noussut ennätysnopeasti. Käytännössä Eurooppaan ei tänä vuonna joka tapauksessa saada riittävästi uusiutuvaa polttoainetta, vaan käynnissä on eräänlainen sakkojen kilpajuoksu. Polttoaineen jakelijat ovat ohjaamassa jakeluvelvoitteiden laiminlyönnin siihen maahan, jossa sakko on pienin. Suomessa sakko on korkea, mutta tässä asetelmassa Suomen korkea jakeluvelvoite ei edes maksimoi uusiutuvan jakeen osuutta Euroopan teillä. Oikeasti vaan ostamme jaetta tulemaan Suomeen Saksan ja Ruotsin sijaan.

Viime talven paukkupakkasilla monet pienituloiset sähkölämmittäjät joutuivat kohtuuttomaan pulaan. Tätä voitaisiin lieventää säätämällä sähkövero alhaisemmaksi lämmityskaudella. Nämä ja lukuisia muita Kokoomuksen täsmäkeinoja energiakriisiin on kiteytetty listaksi alla.

Kai Mykkänen

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja