Saksa – teollisuuden kehto

Päivä Berliinissä ja 2 Stuttgartin seudulla. Ovien avaamista firmoille ja poliitikkojen tapaamista. Tiesitkö muuten, että viime vuonna vientimme yksistään Baden-Wurttembergiin oli samaa suuruusluokkaa kuin koko Venäjälle? Toki tästä leijonanosan selittää Uudenkaupungin autotehdas ja 100 000 A-mersua kolmessa vuodessa, mutta sekin on osa opetusta, että Saksaa kannattaa katsoa valtavien mahdollisuuksien alueena jo ihan yksittäisten osavaltioiden tasollakin.

Industry 4.0

Päällimmäisenä huomiona täytyy todeta, että tehdasteollisuus on varsinkin Etelä-Saksassa todella vahvaa ja laajaa. Puoli miljardia vuodessa myyvät firmat eivät välttämättä tiedä toisistaan, koska niitä on niin paljon. Suomessa 50 millin myynnillä pääsee jo koko maan päättäjien tutkaan, maakunnasta puhumattakaan.

Eikä vahvuus näytä ansiotonta olevan. 50 matkapäivää syksyn aikana enkä ole muualla ollut yhtä vakuuttunut isäntien jämptistä asenteesta, sopivasta itsetunnosta ja tuotannon tehokkaasta järjestämisestä – niin pienissä perhefirmoissa kuin Mersujen päätehtaallakin. Ei auta suomalaisporukankaan liian polleana kulkea, mutta onneksi isännät firmoissa vaikuttivat ymmärtävän kumppanuuksien tarpeen ja arvostavan suomalaisia. Nokian mainitseminen saa edelleen isännät vähän nostamaan ryhtiä ja yleensä kertomaan jonkin kehuvan tarinan yhteyksistään Suomeen.
Stuttgartin suunnalla iskuryhmämme koostui teollisen internetin osaajista. Elisa myi kärkenään Joensuun pyrolyysilaitoksen 3D mallinnusreferenssi. Muut tuntemattomampia uusia firmoja – kaikilla tarkka niche asioiden internetin sovelluksissa. Muutamat saivat selviä liidejä, joista jatkaa.

Afrikkaan, Aasiaan ja Venäjään verrattuna homma toimii täällä enemmän yrityksiltä yrityksille, kun muualla joutuu ministerinä helposti ottamaan sen roolin, että puristaa isännistä jatkotoimet ja yrittää sopia aikataulusta. Nyt sain alkujuonnon jälkeen yleensä keskittyä kuuntelemaan ja oppimaan – harvinaisinta herkkua tässä hommassa. Ikuisena inhorealistina rupesin tietty jo tulokoneessa haastamaan, että onko mun läsnäolo kolmen päivän ajaksi yleensäkään fiksu investointi suomalaisille. Mutta väittävät, ettei myöskään firmatapaamisia olisi saatu riittävän korkealla tasolla järkättyä ilman ministerivetoa täälläkään.
Laaja kotimarkkina, kattava oma teollisuus ja vahva itsetunto. Näiden kautta kai voi selittää sen, että Saksassa kaikkien huulille nostettu ”Industry 4.0” tuntuu aidosti olevan yritysjohtajille tärkeä, vaikka se on valtiovetoinen kansallinen ohjelma. Täällä on totuttu onnistumaan yhdessä saksalaisina. Suomessa meillä aistii paljon enemmän henkeä, että on totuttu menestymään jos saadaan irtiotto kansallisesta projektista ja identiteetistä. Ihan ymmärrettävästi.

Ja jos maallikkona joutuisi veikkaamaan, niin kyllä Saksan teollisuus vielä tässä neljännessä teollisessa vallankumouksessakin pärjää ja onnistuu kääntämään itsensä irrallisten koneiden myynnistä kokonaisten etäohjattujen multiprosessien myymiseen. En usko, että kiinalaiset ovat vielä lähelläkään. Jenkeissä ollaan kuluttajapalveluissa toki ylivoimaisia (google, face, Pokemon Go). Mutta yhdistämällä suomalainen avoimempi internet-talouden sovelluskulttuuri Saksan puritaaniin ja resurssivahvaan pohjaan tässä on mahdollisuuksia!

Saksassa hakataan yhtä monta puuta kuin Suomessa

Berliinissä olimme liikkeellä biotalouden ratkaisuilla. Tavataan ajatella, että Suomi on metsäteollisuuden maa ja Saksassa taas ei puita riitä eikä sitä myöten ymmärrystä biotuotteillekaan. Yllättäen kiintokuutioissa laskien sekä metsän kasvu että hakkuusuorite on Saksassa kuitenkin hyvin samaa luokkaa kuin Suomessa. Paperia Saksa tuottaa jopa enemmän.

Ilolla huomasin, että erityisesti biotalouden uusien niche-yrittäjien osalta liideihin pääsemisprosentti oli poikkeuksellisen hyvä. Moni pääsi jatkokeskusteluihin diileistä – niin innovatiivisista seinäelementeistä kuin Lapin metsien uutteista.

Berliinissä tapasin myös Saksan varakansleri, talousministeri Sigmar Gabrielin. Suomella on etu istua neuvostossa Saksan vieressä ja kauppaministereiden kokouksissa olemmekin tutustuneet. Saksassa Gabriel vastaa myös Suomen elinkeinoministerin tehtävistä energiapolitiikkaa myöten. Energiewenden seuraavat haasteet hahmotimme pitkälti samalla tavalla. Saksan hallituksessa ymmärretään, että muutos ei ole uskottava, jos sitä ei jatketa öljyn (liikenne) ja hiilen (lämmitys) puolelle. Ongelma vaan on autoteollisuus (pelko nopean sähköautoihin siirtymisen vaikutuksesta Saksan automerkkien asemaan) ja kotimaiset ruskohiilikaivokset (jotka sijaitsevat alueilla joilla ei ole töitä suljettavien kaivoksien työläisille). Gabriel tuntui lämpenevän ajatukselle, että hakisimme hiilestä luopumisessa kaupunkiparit, jotka voisivat vertailla ja oppia toisiltaan ratkaisuissa. Suomesta ajattelisin ääneen luontevimmaksi Helsingin.
Keskustelu Gabrielin kanssa vahvisti käsitystä hänen ja Saksan hallituksen sitoutumisesta vapaakaupan tarpeeseen, vaikka retoriset asetelmat välillä näyttävät muultakin. Tarkennukset tältä osin jääkööt toistaiseksi jakamatta, mutta ehkä meillä on mahdollisuus taka-askeleiden päälle ottaa useampia askeleita eteenkin päin ensi vuonna Euroopan ja keskeisten ulkomarkkinoiden kaupan esteiden vähentämisessä.

Mikä laulaen tulee…

Hienoa, että varsinkin itseäni nuoremmissa sukupolvissa nousee itsetuntoa loistaa maailmalla monella saralla, myös laulamalla ja soittamalla. Puhuin Berliinissä Music Finlandin iltatilaisuudessa, jossa törmäytimme Suomen ja Saksan musiikkiskeneä toisiinsa. Olemme muuten yllättävän pop Saksassa. Sunrise Avenuen uusin albumi nousi listaykköseksi. Useampi suomalaisartisti on alkanut painottaa saksankielistä aluetta päämarkkinana. Ja tulokset näkyy: Suomen musiikkivienti on kymmenkertaistunut vuosikymmenessä. Yhtenä palasena kuvan artisti Niila, jonka taidoista saimme nauttia Berliinissä.