SDP:n talouslinjassa isoja virheitä ja Perussuomalaisten vastaus vaihtelee

Julkisen velan suhde Suomen talouden kokoon on kasvamassa kiihtyvällä vauhdilla yli 100 prosentin tason pian 2030-luvulla. Korkomenot näyttävät paisuvan yli viiden miljardin. Velasta on tulossa aito ja iso ongelma. Näin joutuu toteamaan, jos lukee valtiovarainministeriön tuoreita katsauksia. Vaaran merkit perustuvat siihen, että valtio jatkaisi Marinin hallituksen linjaa.

Valtiovarainministeriö julkaisi juuri uuden talousennusteen, jossa vuosittainen julkista velkaa kerryttävä alijäämä on 10 miljardin euron luokkaa ja on nousemassa 15 miljardiin euroon tulevan vaalikauden loppuun mennessä. Rahoitamme peruspalveluita velaksi.

80 % suomalaisista haluaa seuraavan hallituksen suitsivan velkaantumista. Huolen ymmärtää hyvin. Jääkö tuleviin kriiseihin taloudellista liikkumavaraa? Joutuvatko tulevat sukupolvet lähinnä miettimään, miten valtionvelan korkomenoista selvitään?

Inflaatio ei auta ja kasvu ei yksin riitä

Pääministeri Sanna Marinin mukaan viime vuosi osoitti, että kohonnut inflaatio auttaa julkisen talouden tasapainoon (MTV:n puheenjohtajatentti 29.3.). Lausunto osoittaa, että SDP johtaa talouspolitiikkaa etäällä tosiasioista. Inflaatio nosti kyllä valtion verotuloja viime vuonna nopeammin kuin valtion menoja. Mutta se kostautuu tänä vuonna.

Noin 60 prosenttia valtion menoista on sidottu hintaindeksiin. Ne nousevat tänä vuonna noin 7 prosenttia. Indeksointi nostaa menoja jälkijättöisesti eli jos viime vuonna inflaatio lihotti verokarhua, niin inflaation taituttua indeksi nostaa menoja vielä sittenkin, kun inflaatio ei enää paisuta verotuloja. Kun inflaatiopiikki samalla heikentää ostovoimaa, kulutusta ja käytännössä talouden reaalikasvuakin, niin käytännössä vaikutus on todennäköisesti päinvastainen kuin Marin sanoi.

Inflaatio saattoi tukea valtiontaloutta toisen maailmansodan jälkeen, mutta silloin Suomen valtiolla oli paljon vähemmän indeksiin sidottuja tulonsiirtoja ja palvelumenoja maksettavanaan.

Marin on toistuvasti sanonut, että velkaantuminen taitetaan talouskasvulla. Valtiovarainministeriön finanssineuvos Jenni Pääkkönen sanoi kuitenkin uuden talouskatsauksen julkistuksen yhteydessä seuraavasti: ”Kyllä tästä voi sellaisen johtopäätöksen vetää, että näillä tiedoilla mitä meillä talouden kuvasta on, Suomi ei tule kasvamaan ulos veloistaan” (23.3.2023).

Ekonomisti Sixten Korkmanin sanomaa mukaillen on siis selvää, että meillä on hieno hyvinvointivaltio, mutta näköpiirissä olevalla taloudella emme sitä juuri tällaisenaan pysty pitämään. Emme ainakaan vaarantamatta sen perustaa. ”Vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä”, sanoi Vasemmistoliiton ex-kansanedustaja Outi Ojala ja oli kovin oikeassa.

Lisäksi ainakin SDP ja Vihreät ovat sanoneet, että pieni- ja keskituloisten verotustakin tulee kyllä keventää, kunhan talouskasvu antaa siihen tilaa. Siis se sama talouskasvu, jonka tuoman rahan Marin jo laskee käyttävänsä velkaantumisen pysäyttämiseen, vaikka VM:n mukaan se ei tule tasapainotukseen riittämään.

Veronkorotuksia SDP varmasti oikeasti tekisi, mutta niissäkin miljoonat ja miljardit ovat ilmeisesti suunnilleen sama asia. Marin on toistuvasti sanonut, että verotuksen ns. porsaanreikiä tukkimalla saadaan ”satoja miljoonia ja miljardeja”. SDP:n talousohjelmassa niillä saadaan satoja miljoonia. Jos yrittäjien osinkoverotusta korotetaan, päästään miljardeihin, mutta sen kuvaaminen porsaanreiäksi on julmaa. Suomi tarvitsee lisää yrittämisen rohkeutta, ei lisää sen lannistamista.

SDP:n ohjelmassa kolme miljardia euroa velan taittamisesta perustuu työllisyyden kasvuun. Merkittävimmät työllisyystoimet puolueen ohjelmassa ovat nokkela finanssipolitiikka, korkeakoulutettujen osuuden nostaminen ikäluokasta, työnantajamaksujen korottaminen, työtulotuki (uudelleen nimetty julkinen palkkatuki) ja perhe-etuuksien reformointi.

Kaikkiaan näillä konsteilla voi saada ehkä kymmenisen tuhatta työllistä. Nekin vain, jos kotihoidontuki poistettaisiin kokonaan. Muutoin SDP lähinnä lisäisi menoja, eli kiihdyttäisi velkaantumista. SDP:n talouspolitiikka onkin kuin ostaisi luottokortilla alennusmyynnistä ja kuvittelisi säästävänsä.

SDP:n edustajana valtiovarainvaliokuntaa johtava Johannes Koskinen paheksui hiljattain Valtiovarainministeriön suosittelemaa säästöä myös siitä, että se ei ota suhdannetilannetta huomioon. Koskisen sopii miettiä, mitä kasvulle laskusuhdanteessa tekee se, että yritysverotusta kiristettäisiin parilla miljardilla, kuten SDP esittää. Puhumattakaan siitä, että veronkiristysten lisäksi korotettaisiin työnantajamaksuja.

SDP:n talouspolitiikka on myrkyllisintä juuri kaikista heikoimmassa asemassa olevalle. Paisuttamalla menoja ja lyömällä yrityksiä kaksin käsin, saadaan aikaan työttömyyttä, investointien kariutumista ja julkinen talous haaksirikkoon. Velkakierteeseen päästetty talous ei pysty pitämään heikoimmasta huolta.

Veronkevennys paha – sivukulujen tai korkovähennysten muutokset hyvä?

Puheenjohtajapaneeleissa keskustelu verokiilasta on ollut lievästi sanottuna värittynyttä. Muut merkittävät puolueet haukkuvat Kokoomuksen esitystä palkkojen ja eläkkeiden veron keventämisestä kaikissa tuloluokissa. Sitä haukutaan suurituloisia suosivaksi, vaikka painottaisimme pieni- ja keskituloisia työtulovähennyksen avulla.

Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo meni pisimmälle sanomalla Ylen keskikokoisten puolueiden puheenjohtajatentissä, että jotkut haluavat jakaa rahat rikkaille ja pitävät riittävänä saunakavereittensa sekä metsäteollisuuden menestystä. Kauas tällaisilla mielikuvilla on tultu Osmo Soininvaarasta. Kukaan kun ei käsittääkseni ole esittänyt veronkevennyksiä saunakavereille tai teollisuudelle, jolloin Ohisalo tarkoittanee juurikin palkkojen ja eläkkeiden verotusta.

SDP ja SAK itse esittävät palkansaajan ennakonpidätyksen keventämistä siirtämällä sivukuluja työntekijältä työnantajan maksettavaksi. Se tuntuisi puhtaasti samalla prosenttiyksiköllä kaikissa tuloluokissa. Eli suosisi euromääräisesti enemmän suurituloisia kuin Kokoomuksen veroale, jossa painotettaisiin pienituloisia työtulovähennyksellä!

Marin on tenteissä myös kehunut, ettei tämä siirto olisi keneltäkään pois. Jännä juttu. Miksei tätä ole tehty jo aikaisemmin? Vai olisiko kuitenkin niin, että työnantajamaksun nostaminen vähentää yrittäjien palkanmaksuvaraa. Viiden, kymmenen vuoden sisällä se näkyy joko pienempinä palkankorotuksina tai pienempänä työpaikkojen määränä.

Sipilän hallituksen aikana työmarkkinajärjestöjen kanssa sovittu kiky-siirto työnantajien maksamasta osuudesta palkansaajalle tehtiin juuri siksi, että haluttiin nopeasti keventää suomalaisen työn hintaa kansainvälisessä vertailussa ja houkutella palkkaamaan ihmisiä Suomessa. Työpaikat ja investoinnit lähtivätkin kasvuun, mihin oli toki monta syytä.

Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko esitti vielä pari vuotta sitten Keskuskauppakamarin veropäivässä, että palkkojen verotusta pitää keventää ja että oikea aika siihen olisi vielä Marinin hallituksen aikana. Eipä ole näkynyt! Sen sijaan Saarikko on muuttanut mieltänsä. Viimeiset puoli vuotta hän on haukkunut Kokoomuksen esitystä, joka on samankaltainen kuin hänen esitys aiemmin oli.

Sen sijaan Saarikko esitti tammikuussa, että asuntolainoihin pitäisi palauttaa korkovähennys verotuksessa. Tausta on ymmärrettävä. Korkojen nousu tuntuu tällä hetkellä tosi monessa kotitaloudessa ja tosi pahasti. Mutta kun Kokoomusta syytetään rikkaiden suosimisesta työn verotuksen kevennyksen takia, niin ketäpä asuntolainojen verovähennys suosisi? Se suosisi hyvätuloisia, koska he asuvat useammin asuntolainalla hankitussa omistusasunnossa kuin pieni- ja keskituloiset.

Viime kädessä tullaan myös siihen, että Marinin hallituksen tavoin jatkuvaa velkaelvytystä puoltavat hallitukset Euroopassa osaltaan ylläpitävät korkeaa inflaatiota ja pakottavat keskuspankin pitämään korot korkealla pitempään. Länsimaiden velkapolitiikan päälle jäämisen maksavat merkittävältä osaltaan asuntovelalliset korkeampina korkoina.

Perussuomalaisten todellisuuden pakoilu

Perussuomalaiset eivät ole vaivautuneet ehdottamaan edes demareiden verran keinoja velkaantumisen jarruttamiseen.

Joitakin säästökohteita on nimetty vaihtoehtobudjetissa, johon Purrakin usein viitta. Sen mukaan humanitaarisen maahanmuuton, kehitysyhteistyön, yleishyödyllisten yhteisöjen verovapauden ja YLE:n leikkauksista on saatavissa 1,1 miljardin euron säästöt.

Mutta hetkinen. Perussuomalaiset ovat luvanneet suomalaisille, että talous tasapainotetaan kahdessa vaalikaudessa. Noin 10 miljardin tavoite jää kovin kaukaiseksi näillä keinoilla.

Selitys mysteeriin löytyy talouspoliittisesta ohjelmasta. Jokaiselta hallinnonalalta höylättäisiin 2-4 prosenttia kahden vaalikauden ajan. Ohjelman valmisteluun osallistunut perussuomalaisten eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Lulu Ranne kertoi Helsingin sanomille, että esitys tarkoittaa höylättävän prosentin kohdistamista kunkin ministeriön hallinnonalan kaikkiin menoihin. Siis myös palvelutuotantoon. Tällöin kyse olisikin todella rajusta säästöstä.

Puolueen puheenjohtaja Riikka Purra totesi kuitenkin pian, että höylä kohdistuisikin vain hallintomenoihin. Jos julkisen talouden tasapainottaminen olisi niin helppoa, olisi se ilman muuta tehty jo ajat sitten. On selvää, että tiettyyn pisteeseen asti tehottomuutta julkisella sektorilla on. Mutta lähes 10 miljardin euron säästöjä tavoitteleva ei pääse karkuun sitä kovaa tosiasiaa, että vähän parantelemalla sieltä täältä ei säästöjä saada kasaan.

Jos perussuomalaiset eivät itsekään tiedä tarkoittaako heidän uunituoreen talousohjelmansa keskeinen säästöesitys miljardeja vai miljoonia, miten uskottavaa olisi talouden ryhtiliikkeen tekeminen heidän johdollaan?

Kasvu ja työ ratkaisevat

Kokoomukselle ei ole ongelma sanoa, että työnteko ratkaisee. Siksi Kokoomus haluaa toteuttaa tulonsiirtojen ja verotuksen uudistukset, jotka tekevät työn vastaanottamisesta kannattavampaa. Pohjoismaiset laajat palvelut eivät pysy pystyssä, jos kaikki työikäiset ja työkykyiset eivät ole töissä.

Työllisyysuudistukset ovat myös kasvupolitiikan ytimessä. Kaikki ovat yksimielisiä osaamistason ja tutkimuspanosten nostamisesta. Ne vaikuttavat kuitenkin useiden kymmenten vuosien viipeellä ja aiheuttavat satojen miljoonien vuosittaiset lisämenot. Työn tarjontaa lisäävät uudistukset näkyisivät kasvussa heti.

Suomalaiset hyvinvointipalvelut ovat aidosti vaarassa luisua vaaralliselle polulle. Kaikki kuitenkin on vielä omissa käsissämme. 1,5 miljardin euron vuosittainen säästö on reilun 150 miljardin euron julkisista menoista yksi prosentti. Jos onnistumme kääntämään suunnan nyt, vältetään vielä isommat säästöt tulevaisuudessa.

Kai Mykkänen

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Kirjoitus julkaistu Uuden Suomen Puheenvuoro-blogina 30.3.2023