Suomeen pakenevat töihin

Edellisten viiden vuoden aikana työn perässä Suomeen muuttaneista 90 prosenttia on edelleen töissä – siis selvästi useampi kuin kaikista Suomen työikäisistä. Vainon takia turvapaikan saaneiden kohdalla tilanne on toinen.

OECD kokoaa viime viikolla julkaistussa raportissaan kiinnostavia havaintoja, joita ei pidä puolustelemalla sivuuttaa vaan tarttua syihin. Suomessa kotouttaminen painottuu liikaa siihen, että ensin opetellaan suomen kieltä, sitten hankitaan ammattipätevyyden tuottava koulutus ja vasta sitten mennään töihin. Muutaman vuoden takaisen aineiston mukaan 40 prosenttia tulijoille laadittavista kotoutumissuunnitelmista sisältää vain kieliopintoja.

Hyvä, jos opitaan edes se kieli. Vai opitaanko? Vuotta 2016 koskevan analyysin mukaan neljä viidestä ei suomen kurssien päättyessä saavuta tavoiteltua kielitaitoa, joka on vaatimuksena ammattikoulutukseen siirtymisessä. Kielitaitovaatimusta on osin höllennetty, minkä johdosta suurin osa siirtyy koto-koulutuksesta ammatilliseen koulutukseen, vaikka menestyminen kielitaidon puutteen vuoksi on hyvin vaikeaa. Vain kaksi sadasta siirtyy suoraan työelämään, vaikka kielitaito voisi riittää useissa työtehtävissä.

Liian moni myös ajautuu jäämään kotiin. Suomeen paenneita ja heidän kanssaan työskenteleviä jututtaessa viesti on yleensä, että varsin harva tullessaan arvelee voivansa elää Suomessa tukien varassa pitkään – tai edes sitä haluaa. Tuet tulevat yllätyksenä. Silti hyvää tarkoittava asumisperusteinen sosiaaliturva yhdistettynä työnhakuvelvoitetta katkovaan kokoutumiskoulutusten sarjaan saattaa välillä kotouttaa työttömäksi. Se on karhunpalvelus Suomelle ja Suomeen paenneille.

Erityinen haaste koskee naisia kulttuureista, joissa naisten työssäkäynti kodin ulkopuolella ei ole yleistä. Vanhempainrahat ja pitkät kotihoidontukijaksot kannustavat naisia ja heidän lapsiaan pysymään pitkään kotona. Nämä lapset tarvitsisivat varhaiskasvatusta muiden lasten seurassa enemmän kuin kukaan muu.

Hallitus on työministeri Jari Lindströmin johdolla tarttunut kotouttamisen pulmiin oikeansuuntaisesti. Esimerkkinä voi mainita ns. SIB-hankkeen, jossa yksityinen palveluntarjoaja hoitaa kotoutumispalveluita ja ohjaa henkilöitä työelämään ja valtio maksaa palveluntarjoajalle vain tulosten perusteella.

Valitettavasti keskustelut monen kotoutumisen piirissä työskentelevän kanssa tuovat esiin myös järjestelmämme huonoja puolia. Koto-koulutuksilla on oma arvonsa, mutta koulutukseen osallistuminen ei saisi johtaa tilanteisiin, joissa henkilö sen perusteella kieltäytyy työstä. Työ olisi parasta kotoutumista ja kielen harjoittelua.

Nyt on loppukirin aika tämän hallituksen osalta. Uskon, että yhdessä Lindströmin kanssa voimme vielä sujuvoittaa töihin ohjaamista tämän vaalikauden aikana. Ruotsi ja Tanska ovat työskennelleet pitkään paljon suurempien turvapaikan saaneiden määrien parissa. Tanska on korostanut nopean työllistymisen ensisijaisuutta jo pitkään. Ruotsissa mennään myös tähän suuntaan.

Muutos vaatii toki myös työnantajilta ja työyhteisöiltä sitä, että on normaalia, etteivät kaikki työpaikalla osaa kunnolla suomea – ainakaan aluksi. Tarvitsemme ensi vuosikymmenellä kymmeniä tuhansia työperäisiä maahanmuuttajia, jotta eläkkeet ja terveyspalvelut pystytään maksamaan ilman veronkorotuksia.

Kai Mykkänen
Sisäministeri