Suomen uusi ilmastolaki unohtaa hiilidioksidin tuontipäästöt

Tuontitavaroiden huomioiminen tuplaa esimerkiksi suomalaisten käyttämien elintarvikkeiden hiilijalanjäljen, toteaa kansanedustaja mielipidekirjoituksessa.

Maalaisjärjellä ajateltuna ei ole järkeä tuijottaa vain Euroopan hiilidioksidipäästöjä, vaan vaikuttaa todelliseen hiilijälkeemme.

Kasvava osa hiilijalanjäljestämme on päästöjen synnyttämistä Euroopan unionin (EU) ulkopuolella. Silti tavaratuonti Kiinasta tai kaukoloma Thaimaassa on päästöveroista vapaa toisin kuin kotimaan matkailu tai tehdastuotanto Suomessa. Kerosiini on verovapaata eikä kaukolennoista makseta edes arvonlisäveroa.

Tarvitaan EU-standardi, jolla ostostemme päästöjälkitieto liikkuu kätevästi maksukortin tietojen mukana. Kulutusverotuksessa kotimaiset palvelut ja tuotteet pitää saada reiluun asemaan verrattuna EU:n ulkopuolelle päästönsä piilottaviin ostoksiin.

EU:n ja Suomen sisällä toteutuvat päästöt ovat onneksi puolittumassa muutamassa vuosikymmenessä. Suomessa eduskunta hyväksyi juuri uusitun ilmastolain. Sen mukaan vuoden 1990 tasoon verrattuna Suomen päästöjen tulee vähentyä vuoteen 2030 mennessä 60 prosenttia, vuoteen 2040 mennessä 80 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä vähintään 90 prosenttia.

Hiilijalanjälkemme ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi pienene, kiitos kaukomatkailun ja tuontitavaroiden. Niiden osuus hiilijalanjäljestämme kasvaa, kun EU:n sisäiset päästöt romahtavat, mutta päästöt tuontitavaroissa ja kaukomatkailussa eivät.

Olisiko oikein ja tehokkaampaa vaikuttaa kaikkiin käsissämme oleviin päästöihin, eikä vain niihin, jotka toteutuvat EU:n sisällä? Hiilidioksidihan ei tunne rajoja, vaan leviää nopeasti ympäri ilmakehää riippumatta päästön sijainnista.

Kulutuksen hiilijalanjälki on kasvanut

EU-komissio julkaisi Green Deal -muutosohjelman runsaat kaksi vuotta sitten. Yllätyin jo silloin, ettei ohjelma sisällä mitään kulutuksen hiilijalanjäljen taklaamiseksi, vaikka se on muutoin kunnianhimoinen ja joka asiaan rönsyilevä.

Mihin seuraava Euroopan komissio suuntaa voimavaransa ilmastotoimissa? Nyt voisi olla oikea sauma kääntää näkökulmaa eurooppalaisen hiilijalanjälkeen kokonaisuudessaan.

Suomessa toteutuvat ilmastopäästöt ovat jo vähentyneet yli viidenneksen vuoden 1990 jälkeen. Kotitalouksien keskimääräinen hiilijalanjälki ei ole kuitenkaan pienentynyt. Suomen ilmastovuosikertomuksen mukaan kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki on jopa noussut vuodesta 2000, vaikka perinteisesti suurimpien erien eli asumisen ja energian hiilijälki on selvästi laskenut.

Tuontitavaroiden huomioiminen tuplaa esimerkiksi suomalaisten käyttämien elintarvikkeiden hiilijalanjäljen, vaikka syömme pääosin kotimaista ruokaa. Vaatteissa, kalusteissa, koneissa ja muissa kulutustavaroissa tai palveluissa hiilijälkemme moninkertaistuu, jos otetaan Suomessa tapahtuvien päästöjen lisäksi huomioon tuonti. Ruoka ja muut kulutustavarat sekä palvelut käsittävät jo nyt lähes puolet kulutuksemme päästöistä.

Laskenta perustuu vielä pääosin sektorikohtaisiin keskiarvioihin. Merkittävä osa suomalaisen ostamien tuontitavaroiden ja matkailun päästöistä menee ilmakehään muualla EU:ssa. Niihin EU:n ilmastotoimet purevat nykyisillä keinoilla.

Mutta kasvava osa hiilijalanjäljestämme on päästöjen synnyttämistä EU:n ulkopuolella. Siellä muualla niitä voitaisiin usein vähentää halvoilla, alle 10 euroa hiilidioksiditonnilta maksavilla muutoksilla. Samalla Suomen sisällä autoilun uusiutuvan polttoaineen jakeluvelvoitteessa yhden säästetyn hiilidioksiditonnin hinta lasketaan jo nyt 200–300 euroon tonnilta.

Pystytäänkö tuontijälkeen puuttumaan ja kohdistamaan päästövähennykset siten tehokkaammin? Ainakin kulutuksen päästöjen jäljitettävyys on parantumassa. Esimerkiksi ruotsalainen Doconomy-hiililaskentayritys on kehittänyt yhdessä Ålandsbankenin kanssa luottokorttiostosten hiilipäästöjen laskentaa. Heidän ohjelmistonsa hyödyntää suoraan yrityskohtaista konekielistä dataa jo 15 000 yrityksen osalta. Laskuri on jo nyt saatavilla Nordean luottokortteihin myös Suomessa. Pohjoismaissa laskuria käyttää luottokortissaan jo yli 2 miljoonaa kuluttajaa.

Mitä me päättäjät voisimme tehdä? Ensinnäkin voimme edistää tarkemman päästöjälkitiedon liikkumista maksutietojen mukana. Doconomyn laskurissakin seuraava kehitystavoite on päästä yritystasolta tuotetason arvioihin. Tiedot tuotekoodeista eivät kuitenkaan nykyisin välity luottokortille. EU:n taksonomia-asetus tulee lisäämään yritysten raportointia tuotantoketjunsa päästöistä. Se koskee kuitenkin varsinaisesti rahoitettavia toimintoja, ei lopputuotteen hiilijälkeä.

Ostoksen todellisen hiilijalanjäljen saaminen kätevästi ja luotettavasti kuluttajalle näkyviin maksutietoihin on tärkeää. Seuraava askel on kysyä, miksi verotamme samalla arvonlisäverokannalla päästötöntä ja raskaspäästöistä ostosta?

Kenties Euroopan kulutusverotuksen rakennetta kannattaisi muuttaa siten, että ostosten verotus porrastettaisiin joltain osin päästöjäljen mukaan. Samalla se todennäköisesti suosisi eurooppalaisia palveluita ja tavaroita kaukotuonnin sijaan.

Kai Mykkänen

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Kirjoitus julkaistu Talouselämässä 20.6.2022