Hienoa, että SAK tarttui eilen kannustinloukkuihin melko perusteellisestikin!

Sattumalta päätyivät kannustinloukkujen lieventämiseen käytettävässä nettosummassa samaan noin 300 miljoonan euron lukuun kuin varjobudjetissani reilu kuukausi sitten.

Myös pääkeinoista olemme samalla linjalla. Työtä vailla olevan hankkiessa lisätuloja verotus ja tukien heikkeneminen vie helposti kaiken ilman työtuloista verotuksessa tehtävää vähennystä. Näitä vähennyksiä tulee korottaa. Tukien puolella asumistuen leikkaantuminen on keskeinen käteen jäävän palkan tappaja. En usko, että ongelmaa voidaan realistisesti lieventää riittävästi ilman asumistuen huomattavasti loivempaa leikkaantumista lisätulojen suhteen, kuten SAK esittää.

Kyseessä ei olisi SAK:n esitys, jos ei siihen olisi leivottu samalla myös korkeista tuloista rankaisevia piirteitä – joskin tässä tapauksessa melko rajallisia. En kannata palkkatuloista tehtävien verovähennysten nykyistä rajumpaa rajaamista pois parempituloisilta, koska se kiristää työn verotusta.

Toinen jatkokehittämistä vaativa puute on, että jos on jäänyt työttömäksi yli 2 500 euron kuukausituloilla, niin SAK:n malli useimmissa tapauksissa jopa kiristää työllistymisveroastetta, koska asumistuen leikkaantuminen lievenee myös ansiosidonnaisella työttömyysturvalla olevilla ja toisaalta SAK:n malli leikkaa työtuloista tehtäviä vähennyksiä korkeammille tuloille työllistyttäessä. Kaikenlaisen työn pitää kannattaa myös työttömälle Nokian insinöörille. Yksi vaihtoehto voisi olla eriyttää asumistuen tulosidonnaisuus työtulojen ja työttömyysturvan välillä. Elegantimpikin keino saattaa löytyä.

Joka tapauksessa SAK:n avaus on siinä määrin oikeaan suuntaan, että tästähän voisi tulla jotain. Isot peukut erityisesti pääekonomisti Olli Koski ja ekonomisti Henri Keränen!