Talous kestäväksi

Otsikolla on kaksoismerkitys. Velkaantumisen kiihtyminen on katkaistava, jotta hyvinvointivaltio ei ajaudu konkurssiin. Toisaalta taloutemme ei voi perustua ympäristöriskeihin tulevien sukupolvien piikkiin. Saastuttavan talouden pysäkille viimeisenä jäävä sammuttaa valot, kun taas fossiileista pois investoiva on voittajien joukossa. Kestävän talouden ulottuvuuksia yhdistää se, että jostain täytyy luopua mutta samalla on ruokittava uuden ituja.

Orpon hallitus on tehnyt valtion velkaantumista vähentäviä päätöksiä nyt yli 9000 miljoonan euron edestä. Säästöt ovat kovimmat 1990-luvun alun jälkeen. Sellaiset eivät synny ilman ikäviä ratkaisuja. Sitä ei voi eikä pidä kiistää.

Tulonsiirtojen, julkisten palveluiden ja järjestöavustusten kohdalla meillä on ollut hyvää tarkoittava taso, johon taloutemme kuitenkin on liian pieni. Säästöjen kokonaisuudessa en osaa edes pitää kovana päätöksenä sitä, että opiskelijoiden asumisen tukeminen palautetaan 10 vuoden takaiseen tasoon.

Nyt saattaa olla viimeinen hetki kääntää taloutemme kurssia itse. Muuten meillä on pian velkaa enemmän kuin taloutemme koon verran. Riskit kasvavat siitä, että rahoittajat alkavat päättää puolestamme.

Uuden kasvun itujen turvaamiseksi tutkimuksen ja tuotekehityksen panoksista ei tingitä. Niiden rahoitusta hallitus nostaa sadoilla miljoonilla euroilla. Pieni- ja keskituloisten palkkaverotus kevenee.

Monien eläkeläisten verotus kiristyy hieman. Myös suurimpien palkkojen verotus kiristyy. Minusta sitäkään ei voi näin pahassa paikassa välttää, vaikka osaamisen kehittämiseen ja eteenpäin menemiseen pitääkin kannustaa. Yleinen ALV nousee ja tuntuu hinnoissa – vaikkakin vähemmän kuin viime vuosien inflaatio.

Riihessä päätettiin myös tuntuvista panoksista kestävään kasvuun. Otamme käyttöön verohyvityksen suurille päästöttömän teollisuuden investoinneille. Verohyvitys voisi nousta 150 miljoonaan euroon hanketta kohden. Liberaaliin markkinatalouteen uskova osa minussa päivittelee aikamme menoa. Realisti minussa voittaa ja sanoo, että olisi isompi riski jäädä kilpailun ulkopuolelle, kun useimmat maat jakavat teollisuudelle miljardikaupalla käteistä.

Fossiilivapaan teollisuuden ja energian investoinnit ovat ilmastopolitiikan tärkein keino, jos katsotaan hiilivirtojen mittakaavoja. Suurten lähteiden päästöt tippuivat yksistään viime vuoden aikana määrällä, joka vastaa 78 prosenttia henkilöautojemme päästöistä. Tätä suuntaa jatkamalla autamme maakuntien teollisuuden työpaikkoja pärjäämään 2030-luvun ympäristössä, jossa saastuttamisen hinta on nousussa.

Toki tuontifossiileita kannattaa vähentää liikenteessäkin – esimerkiksi kotimaisella sähköllä sitä mukaa kun se on käyttötarkoituksessa mahdollista. Siksi sähköautojen sisään heittoa Suomeen työsuhdeautojen kautta tuetaan jatkossakin.

*Teksti on alun perin julkaistu Maaseudun tulevaisuuden kolumnipalstalla 24.4.2024.