Terästehtaan päästöttömyys on kolme kertaa jakeluvelvoitetta isompi asia
Petteri Orpon hallitus syynää astetta vähemmän pakoputkia ja suuntaa katseensa enemmän teollisuuden savupiippuihin. Tämä pääministerin itsensä lanseeraama kielikuva kertoo paljon. Puhtaan energian suurvallaksi ryhtyminen on Suomelta vuosikymmenen tärkein ilmastoteko ja samalla tärkein teko teollisuuden tulevaisuuden hyväksi.
Hallitusneuvotteluissa sovittiin, että puhtaan talouden murrosta vauhditetaan niin, että arjen kustannukset eivät nouse eikä kilpailukyky heikkene. Kipupisteenä on erityisesti autoilun hinta.
Sanna Marinin hallituksen säätämä, voimassa oleva laki, olisi tuplannut uusiutuvan polttoaineen jakeluvelvoitteen ensi vuoden alusta. Se olisi nostanut polttoaineen hintaa kymmenillä senteillä. Nyt etenemme jakeluvelvoitteessa maltillisemmin mutta vauhditamme muita, sitä suurempia päästövähennyksiä.
Tärkein yksittäinen esimerkki on SSAB:n terästehdas Raahessa. Jos onnistumme varmistamaan ja vauhdittamaan sen siirtymistä vetypelkistykseen fossiilipohjaisen sijaan, vähennämme Suomen päästöjä noin neljällä miljoonalla hiilidioksiditonnilla vuodessa. Yksistään se on noin kolme kertaa se määrä fossiilista hiiltä, jonka liikenteen nykyinen jakeluvelvoite korvaa uusiutuvalla jakeella, enimmäkseen ympäri maailmaa tuotavalla käytetyllä paistinrasvalla.
Pidemmälle katsoen hallitusohjelman tärkein ilmastolinjaus on lupaus selvittää ja ottaa käyttöön ohjauskeinot, joilla varmistetaan hiilipäästöjen päättyminen suurista teollisista lähteistä 2030-luvun puoliväliin mennessä. Tässä liikutellaan jopa kaksinkertaista määrää päästöjä verrattuna Suomen koko tieliikenteen nykyisiin päästöihin. Ajatuksena ei ole suinkaan sulkea tehtaita, vaan ottaa hiilidioksidi talteen suurista teollisuuden ja voimaloiden savupiipuista.
Hiilidioksidia voidaan varastoida vanhoihin öljy- ja kaasukenttiin esimerkiksi Norjassa. Ennen kaikkea tähtäin on kuitenkin jalostaa hiilidioksidista pitkäikäisiä tuotteita, kuten sementtiä, biohiilirakenteita tai vastaavia. Siihen tarvitaan vetyä, jonka tuotannossa pyrimme eurooppalaiseksi avainpeluriksi.
Fossiilien korvaaminen teollisuudessa perustuu vetyyn. Hiilidioksidin talteenoton tekeminen kannattavaksi perustuu sekin pitkälti vedyn tarjontaan. Jos meillä on runsaasti halpaa puhdasta sähköä ja siitä tehtyä vetyä, olemme houkutteleva investointikohde kemianteollisuudelle ja terästeollisuudelle. Juuri siksi Suomella on nyt hyvät kortit kääntää puhdas siirtymä voitoksi.
Suomella on uskottava näkymä sähköntuotannon tuplaamiseen ensi vuosikymmenen loppuun mennessä. Meillä on useimpia kilpailijamaita enemmän mahdollisuuksia suurille merituulipuistoille. Myös maatuulivoiman tuotanto kasvaa tuntuvasti, vaikka hallitus nyt varmistaakin maanomistajien ja kyläyhteisöjen oikeusturvaa tuulivoimassa aiempaa paremmin.
Samalla ymmärrämme sääriippumattoman sähkön tarpeen. Sähköä pitää riittää myös tuulettomina pakkasjaksoina. Vedyntuotantokin kannattaa paremmin, jos tuotantoa voidaan ajaa valtaosa ajasta, eikä halpoja tunteja ole vaikkapa vain puolet vuodesta.
Keski-Euroopassa sähköntuotannon tuplaaminen on selvästi vaikeampaa kuin meillä. Erityisesti Saksassa kärvistellään sen kanssa, miten korvataan venäläinen maakaasu. Samalla maa ajaa alas ydinvoimansa. Suomi ei tee niin. Päinvastoin hallitusohjelma tähtää Euroopan parhaaseen investointiympäristöön kaikenkokoiselle ydinvoimalle.
Kannustamme myös energian varastointiin, jossa suurimmat keinot näyttävät olevan perinteisiä. Kemijoki Oy suunnittelee suurten pumppuvoimaloiden sarjaa. Vettä pumpattaisiin ilmaisen sähkön tunteina noin neliökilometrin altaisiin korkealle tuntureille, ja ajetaan turbiinin läpi alas, kun Suomessa on sähköstä pula. Vantaan Energia taasen suunnittelee maailman suurinta kuuman veden kalliovarastoa. Yhdestä täytöstä riittäisi lämpöä kymmenien tuhansien asuntojen lämmittämiseen koko talven ajaksi.
Hallitusohjelman puhtaan energian Suomi -osio sisältää 32 sivua uudistuksia, joista valtaosa nopeuttaa fossiilisten päästöjen romahtamista Suomessa 2030-luvun puoliväliin mennessä. Hiilineutraalisuuden (metsien imemä hiili = taloutemme päästöt) saavuttaminen nopeutuu, ei hidastu hallitusohjelman seurauksena. Lähivuosien laskennalliset päästöt kyllä kasvavat, kun lievennämme jakeluvelvoitteen nousua, mutta otamme sen kiinni, kun kustannustehokkaammat päästövähennykset ehtivät toteutua.
Nyt katsomme enemmän mittakaavoja numeroissa ja rahalle vastinetta. Tähän liittyvät myös jakeluvelvoitteeseen kaavaillut uudet elementit. Saksan esimerkistä kehitellyn joustomekanismin nojalla polttoaineenmyyjä voisi täyttää osan jakeluvelvoitteestaan rahoittamalla halvempia ilmastotoimia, jos ne pystytään dokumentoimaan riittävän luotettavasti. Näitä vaihtoehtoisia kohteita sinänsä riittää. Esimerkiksi Marinin hallituksen ilmastosuunnitelmissa luetellaan lukuisia sellaisia maaperän ja metsän hiilensidontaa parantavia tai öljyn käyttöä kodeissa ja maatiloilla vähentäviä toimia, joilta vaan raha puuttuu. Niissä eurolla saisi enemmän päästöjä vähennettyä kuin liikenteessä.
Perälaudaksi kaavailtu seuraamusmaksun porrastaminen tarkoittaisi sitä, että jakeluvelvoitteen tulevasta kasvusta osan voisi hoitaa myös maksamalla valtiolle kohtuullista mutta vaihtoehtoisiin ilmastotoimiin nähden moninkertaista seuraamusmaksua. Valtio käyttäisi nämä mahdolliset seuraamusmaksutulot kustannustehokkaisiin ilmastotoimiin. Tähän vaihtoehtoon polttoaineen myyjät tarttuisivat vain, jos uusiutuvan polttoaineen hinta nousisi kohtuuttomaksi verrattuna hyötyihinsä. Eikö silloin olisi järkevämpikin satsata kustannustehokkaampiin toimiin?
Kai Mykkänen
Ympäristö- ja ilmastoministeri
