Väärinkäsitysten budjetti

Julkisuudessa pyörii lähinnä Al-Hol, mutta eduskunta käyttää suurimman osan tästä viikosta ensi vuoden talousarviota ruotien. Valtiovarainministeriön (VM) oman katsauksen mukaan ”valtion menojen ennakoidaan kasvavan ensi vuonna ensimmäistä kertaa vuoden 2014 jälkeen tuloja nopeammin”. Hallitus tuhlaa ennen kuin tekee edes päätökset, joilla menolisäysten rahat tienataan. Hallitus on pitkin syksyä vastannut, että hallituksen pysyvien menojen lisäykset eivät oikeastaan ole työllisyystoimista kiinni, vaan ne rahoitetaan pääosin veronkorotuksilla (1. väärinkäsitys)

Olen tätä vastausta ihmetellyt. VM:n talouskatsauksen mukaan ”uudet verotuloja koskevat muutokset kasvattavat verotuloja 227 miljoonaa euroa vuonna 2020”. Samalla hallitusohjelman mukaiset pysyvien menojen lisäykset ovat 1 100 miljoonaa euroa vuonna 2020. Jakolasku kertoo, että veronkorotukset kattavat menolisäyksistä noin 20 prosenttia. Se ei ole ”pääosa”. Sen sijaan uutta velkaa Rinteen hallitus valmistautuu ottamaan ensi vuonna 2 miljardia euroa eli sillä katetaan lähes 10 kertaa enemmän kuin veronkorotuksilla.

Onko epäsuhta sitten korjautumassa hallituskauden myöhempinä vuosina? Hallitusohjelmassa on kyllä lisää veronkorotuksia myöhemmille vuosille. VM laskee hallituksen veronkorotusten tuoton nousevan 700 miljoonaan euroon vuonna 2023. Siihen mennessä myös hallituksen pysyvien menolisäysten lasketaan kuitenkin nousevan 1,4 miljardiin euroon. Näin on siis käymässä siitä huolimatta, että kertaluonteisina tehtävien lisäysten lasketaan päättyvän viimeistään vuonna 2022.

Yhtenäkään vuonna veronkorotusten osuus menolisäysten rahoituksesta ei ole nousemassa yli puoleen. Hallituksen työllisyystoimia odotellessa VM valmistautuu vuosittaisen yli varojen elämisen kiihtymiseen 4 miljardiin vuonna 2023. Totuus lienee vielä vaikeampi. Kuinka moni uskoo, että kertaluonteisilla rahoilla palkatut lähes tuhat opettajaa irtisanotaan vaalikauden lopulla? Ei niin pidä tehdä, eikä tulla tekemäänkään. Rahat vaan kaivetaan jostain – todennäköisesti lisävelalla. Tai sitten pakotetaan kunnat ottamaan lisää velkaa.

Hallitus on korostanut tekevänsä tulevaisuusinvestointeja ja laittavan koulut kuntoon (2. väärinkäsitys). VM:n katsauksen perusteella suurin menolisäysten laji on kuitenkin tulonsiirrot eli pääasiassa eläkkeiden ja perusturvan korotukset. Tulonsiirtojen lisäyksiin käytetään ensi vuonna noin kaksinkertainen summa investointien lisäykseen nähden. Tulonsiirtojen kasvu on myös selvästi suurempi kuin julkisten palveluiden parantamisen osuus.

Henkilökohtaisesti pidän uhkarohkeana sitä, että käytetään yli puoli miljardia aiempaa enemmän tulonsiirtoihin ja luvataan samalla korjata koulutus, terveydenhuolto, raideyhteydet sekä tiet. Pitäisi uskaltaa valita mikä nyt laitetaan kuntoon tai muuten urakka kaatuu mahdottomuuteensa. Jos ja kun on aika pelastaa hyvinvointi kestävyysvajeelta investoimalla tulevaisuuteen, pitäisi pitää pää kylmänä, jotta päästään lämpimän sydämen tahtomiin tuloksiin. Tästä muistutti tällä viikolla myös Suomen Pankki. Sen mukaan Suomen kyky ylläpitää hyvinvointipalveluita 2030-luvulla (=kestävyysvaje) on selvästi heikentynyt punamultahallituksen toimien takia.

Hallitus on mainostanut alijäämäistä budjettiaan tarpeella elvyttää suhdannetaantumassa (3. väärinkäsitys). Ensi vuoden budjetti onkin alijäämää lisäävä eli elvyttävä. Mutta jos hallitus toteuttaa omaa ohjelmaansa kuten VM uskoo, niin muutokset myöhempinä vuosina ovat kiristäviä. Tämä koskee erityisesti vaalikauden viimeistä vuotta 2023, jolloin valtion osakkeiden 3 miljardin myymisen käyttö kertaluonteisiin lisäyksiin olisi ohi.

Kysymys kuuluu, onko elvytyksen oikea paikka todennäköisemmin nyt vai kolmen vuoden päästä? Valtiovarainministeriöhän ei ennusta ensi vuodelle taantumaa, vaan pikemminkin normaalikasvua. Meitä ei nyt kurista viennin lama, vaan korkea rakenteellinen työttömyys ja hidas tuottavuuskehitys.

Suomen talous ei ole niinkään kysyntäelvytyksen tarpeessa nyt. Avoimia työpaikkoja on auki enemmän kuin kertaakaan tilastoidun sadan vuoden aikana. Suomessa aivan liian moni on edelleen työttömänä avoimien työpaikkojen määrästä riippumatta. Jos nyt itsetarkoituksellisesti elvytetään, sillä saadaan varmaan lisää avoimia työpaikkoja, mutta ei nopeuteta niiden täyttymistä lainkaan.

Pahimmillaan käy niin, että Rinteen elvytyshankkeiden tarvitsemat rekrytoinnit syrjäyttävät yksityisten yritysten mahdollisuuksia löytää henkilöstöä. Tulonsiirtojen korotukset työttömän kannustinloukkuja purkamatta voivat taas entisestään lisätä niiden henkilöiden määrää, joilla ei ole varaa ottaa työtarjouksia vastaan, koska järjestelmä veisi enemmän kuin palkka toisi.

Tuottavuuskehitys laahaa eli tarvitsemme kyllä panostuksia osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä infraan. Olennaisinta olisi kuitenkin tehdä ne vaikeat mutta tuiki tarpeelliset päätökset, joilla työttömyysturvan tuloloukut poistetaan, pienten yritysten palkkaamiskynnystä lasketaan sekä saadaan työttömät ja työpaikat kohtaamaan.

Voi toki olla, että kauppasodat tai suhdannevaihtelut ajavat meidät oikeaan taantumaan kolmen vuoden sisällä. Olisiko nyt parasta suhdannepolitiikkaa varmistaa, että meillä on silloin vähän kykyäkin elvyttää? VM:n katsauksen perusteella hallitusohjelma vie tilanteeseen, jossa vuonna 2023 otetaan 4 miljardia uutta velkaa, vaikka finanssipolitiikan päätösperäinen mitoitus on tuona vuonna taloutta kiristävä. Hallituksen linjalla vuonna 2023 on oikeasti vaikea elvyttää, vaikka siinä vaiheessa elvytystä saatettaisiin kaivatakin.

No, helpompihan se on urputtaa kuin antaa vastauksia. Siksi kokoomuksen vaihtoehtobudjetin teko olikin minulle mielekkäin projekti tämän syksyn duuneissa. Me osoitimme, että on vaihtoehto. On mahdollista tehdä budjetti, johon sisältyvillä päätöksillä syntyisi puolueettoman arvion perusteella heti 26 000 ja pidemmällä yli 60 000 työpaikkaa, satsattaisiin moninkertaisesti oikeisiin tulevaisuusinvestointeihin eli raiteisiin ja teihin, siirrettäisiin koulutuksen panokset kertaluonteisista rahoista pysyviin, kevennettäisiin palkkojen verotusta miljardilla ja otettaisiin silti puoli miljardia vähemmän uutta velkaa kuin hallitus.

Kai Mykkänen

kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja