EU-vaalit paljon vartijana

Kuka päätti siitä, että muovikorkit ovat nyt ”langalla” kiinni pullossa? Joku EU-virkamies? Ei, vaan vastuu hyvässä ja pahassa on Euroopan parlamentilla ja jäsenmaiden ministereillä, jotka ovat tämänkin EU-lain säätäneet.

Entä kellä yksittäisellä poliitikolla on ollut eniten valtaa muovikorkki-direktiivissä? Todennäköisin vastaus on europarlamentin se jäsen, joka oli tämän asian raportöörinä, sillä yhteispäätösmenettelyssä raportööri on yhdellä puolella pöytää ja kaikkien 27 jäsenmaan ministerit toisella puolella pöytää. Toki roolia on myös komissaarilla ja komission virkamiehillä.

Varmuuden vuoksi todettakoon, että muovikorkin napanuorasta päätettiin ennen nykyistä ministeritehtävääni, enkä siis tunne tilanteiden kulkua tässä tapauksessa tarkkaan. Käytän tätä kuitenkin esimerkkinä siitä, miten voi sanoa pääsääntöisesti olevan päätösvallan laita.

Joka tapauksessa sillä on iso merkitys, minkälaisia tyyppejä valitsemme ensi viikolla Euroopan parlamenttiin. Europarlamentissa raportööreillä on itsenäisempi junailijan valta kuin kansanedustajilla eduskunnassa yleensä on. Europarlamentti on valtava monikansallinen sirkus, jossa yhteistyökyvytön jäärä jää väistämättä sivuosaan. Valta on niillä, jotka tutustuvat nopeasti ulkomaisiin ihmisiin, herättävät luottamusta ja osaavat johtaa asioita ratkaisuihin.

Erityisesti pienenä jäsenmaana tarvitsemme unelmaketjun, joka vilisee pelinrakentajia ja yhteistyöllä kiekon maaliin asti pelaajia. Tämän suosituksen uskallan antaa ilman ideologisia painotuksia, puolueesta riippumatta.

Me tarvitsemme Euroopan parlamenttiin sellaisen enemmistön, jolla on terve itsekritiikki pitää EU pois kansallisista nippeleistä, mutta uskallus rakentaa uskottavat ja pitkälle kestävät kompromissit niissä asioissa, joissa yhteinen sääntö on paljon parempi kuin 27 maata erikseen. Ääripäiden dominoima parlamentti voi ajautua tekemään poukkoilevia päätöksiä tai ei löydä enemmistökompromisseja lainkaan.

Jos esimerkiksi fossiilisen energian korvaamisen vuosiluvuilta menisi pohja pois, Putin siinä taputtaisi. Suomessa se kaataisi mahdollisuuksia lisätä teollisuuden työpaikkoja sillä vivulla, että me olemme etulyöntiasemassa puhtaan sähkön lisäämisessä. Olemme meri- ja lentoliikenteen synteettisten polttoaineiden investointien kynnyksellä. Olemme jo menossa tilanteeseen, jossa monissa maakunnissa saadaan tuloja ja ilmaista lämpöä lämpöverkkoon suurista datakeskuksista puhtaan sähkön kilpailuedun takia. Tätä ei kannata sössiä kaatamalla jo sovittuja kulmakiviä puhtaalta siirtymältä.

Samalla toinen ääripää ajaa mahdottoman yksityiskohtaista ja paikoin epärealistisen rajua EU-sääntelyä esimerkiksi ympäristölakeihin. Se kääntyy monesti itseään vastaan. EU:n Green Deal tarvitseekin korjaussarjan. Terve ydin kannattaa pitää, mutta rönsyt ja överit karsia.

*Teksti on alun perin julkaistu Maaseudun tulevaisuuden kolumnipalstalla 29.5.2024.