Kaitsun Espoo

Viihtyisä ja luonnonläheinen kaupunki

Laadusta ja viihtyisyydestä on pidettävä parempaa huolta, varsinkin tulevien metroasemien lähiseuduilla. Espoo ei tarvitse huonoja kopioita ”narinkkatoreista”, vaan kauneutta ja luontoa rakennusten väliin. Minulle rakkaassa Espoossa valtti on se, että kaikkialta pääsee muutamassa minuutissa luontoon. 

Lähtökohdan tulee olla ylivertainen luonto -ja liikuntakokemus pääkaupunkiseudulla sekä verrattuna Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Berliiniin. Se tarkoittaa myös pieniä tekoja. Rantaraitilta pitää voida pulahtaa avantoon ilman, että törmää uintikieltoon viemäreistä rankkasateilla ylijuoksuttuneen vessaveden takia. Valtuuston puheenjohtajana olen yrittänyt vauhdittaa yhdysviemärien rakentamista ja vessavesien mereen valumisen lopettamista. Nyt tehdyillä päätöksillä näin pitäisi käydäkin.

Tarvitsemme viihtyisää Espoota.  Kaupunkia, jossa asuntopula ei nosta hintoja aivan pilviin, mutta joka ei tiivisty pilalle. Asemanseudutkin on suunniteltava ihmisenkokoisiksi. Ei liian isoille kiviaukioille. Kyllä runsaille istutuksille, puille, nurmille, liikuntapaikoille ja korttelikahviloille.

Ilman länsimetroa yhteys Helsinkiin ja Etelä-Espoon kasvavien keskusten välillä olisi ennen pitkää tukkeutunut pahasti. Mutta maltti kannattaa pitää raiteissakin. Bussiliikenne sähköistyy tällä vuosikymmenellä. Joka paikkaan ei kannata eikä tarvitse vetää pikaratikkaa ja sen edellyttämää tiivistä asemanympäristöä.

Olen huolissani liiasta kiireestä saada rakentamiskaavoja toteutukseen, jotta metrovelkoja saadaan maksuun. Kiireen takia ei saa tinkiä laadusta. 3 vuotta hitaampi velanlyhennys ei merkitse mitään, kun suunnitellaan kaupunkikuvaa 50 vuodeksi.

Maailman parhaat koulut

Espoossa on maailman parhaat koulut ja niin on oltava jatkossakin. Peruskouluissa kaikille yhteisiä, tuntijaon ylittäviä valinnaisia Espoo-tunteja on 6 viikossa. Sekä peruskoulussa että lukiossa panostamme oppilasta kohden yli tuhat euroa enemmän vuodessa kuin esimerkiksi Turku tai Vantaa. Neljä vuotta sitten tuntui kuin joka toinen koulu ja päiväkoti olisi ollut yhtäkkiä homeessa. Satsasimme yhdessä lähes miljardin lisää ”koulut kuntoon” -ohjelmaan ja tilanne on nyt merkittävästi parempi.

Kouluihin satsaaminen on arvovalinta, eikä vahinko. Panostukset lapsiin, nuoriin ja oppimiseen ovat minusta tärkein asia jatkossakin. Samalla vain epärehellinen jättäisi hoitamatta vuosittaisiin menoihin pesiytymässä olevan yli sadan miljoonan euron pysyvän vajauksen. Viime vuoden korona-tuet eivät sitä muuta. Siksi rönsyjen kanssa pitää olla varovainen ja pitää perusasiat huippukunnossa.

Tie töihin ja unelmiin

Jakaminen on kaunista, mutta jaettavan tekeminen on kaiken hyvän perusta. Siksi minun sydämeni on oikealla. Espoossakin talouden tasapainoa on haettava ennen kaikkea tekemällä Espoosta entistä parempi paikka työpaikoille ja menestyville yrityksille.

Veronkorotusten tie on näivettymisen tie. Vaikka nimellinen veroprosentti on Espoossa useimpia kuntia alempi, niin käytännössä Espoo nappaa asukkaidensa tuloista jo nyt suuremman prosentin kuin muut kunnat. Kunnallisvähennys keventää erityisesti pienituloisten verotusta (aivan oikein sinänsä jotta työ aina kannattaisi) ja Espoossa sen merkitys on pienempi.

Liian vähälle huomiolle on jäänyt kaupunkien tehtävien iso muutos. Tästä vuodesta alkaen työvoimapalveluiden järjestäminen siirtyy isolta osalta valtiolta kaupungeille. Se pitää ottaa Espoossa tosissaan. Näytetään, että me osaamme ottaa käyttöön tepsivämmät keinot syrjäytyneiden työttömien nuorten voimaannuttamiseen, yhdistämään ammattikoulutuksen ja työllistämisen palvelut sekä ennen kaikkea tekemään työvoimapalveluista myös saumattoman osan yrityspalveluitamme. 

Puhtaiden ratkaisujen edelläkävijä

Kokoomus on vapauden ja vastuun puolue. Meille on selvää, ettemme voi elää lastemme piikkiin – oli kyse sitten valtion velkaantumisesta, luonnon köyhdyttämisestä tai riskin ottamisesta ilmaston suhteen.Ilmastokeskusteluun kaivataan pelottelun sijaan järkiratkaisuja ja niistä nousevaa toivoa.

Suomen päästöt ovat promille globaaleista, eivätkä ne sinänsä ilmastoa hetkauta. Espoossa tehtävien päästövähennysten varsinainen merkitys tulee siitä, että täällä synnytettäviä ja koeteltavia ratkaisuja monistetaan maailmalle. Jos opimme lämmittämään Helsingin seudun edullisesti pääosin ilman polttamista, voimme viedä ratkaisut seuraavaksi Toronton ja Pekingin kaltaisiin miljoonakaupunkeihin.

Lämmitys on koko Suomessa suurin päästölähde. Se synnyttää päästöjä lähes kaksi kertaa enemmän kuin henkilöautoliikenne. Espoon hiilijäljessä lämmitys korostuu vielä enemmän ja kattaa noin 40 prosenttia Espoon arvioiduista päästöistä. On vähän absurdia, että Espoon valtuustokin on useasti kiistellyt tuntikausia kasvisruokatarjoiluista kouluissa ja kaupungin ruokaloissa, mutta maan suurimpiin kuuluvan Suomenojan hiilivoimalan alasajo ei juuri puhuta. 

Ilmastoväittely keskittyy liikaa kiistelyyn autoilun puolesta ja vastaan. Tosiasiassa autoilun vähentäminen ei edes ole mitenkään realistinen skenaario Suomessa. Järkevä tapa on pelastaa autoilu päästöiltään tuomalla puhtailla käyttövoimilla toimivat autot kaikkien suomalaisten ulottuvilla järkevässä aikataulussa. Tästä tarkemmin: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/kai-mykkanen-autoilun-raju-vahentaminen-ei-ole-vakavasti-otettava-vaihtoehto-suomessa/70d9a39b-2b44-451d-9b85-63b3bb01ae09 

Lämmityksen muuttaminen lähes päästöttömäksi on seuraava suuri harppaus, joka on tehtävissä järkevästi ilman elämäntapamuutoksia tai pysyviä kustannuksia. Suomessa käytetystä kivihiilestä yli kaksi kolmasosaa palaa pääkaupunkiseudun kaukolämpöä tuottavissa voimaloissa.

Edellisellä eduskuntakaudella säädimme Kokoomuksen aloitteesta lakisääteisen kiellon kivihiilen laajamittaiselle käytölle. Se tulee voimaan vuonna 2029. Hiili siis kyllä poistuu Suomenojaltakin. Mutta lähivuodet ratkaisevat, korvataanko hiili missä määrin metsähakkeen poltolla ja missä määrin fiksummilla ei-polttamiseen perustuvilla ratkaisuilla. Keskeinen tehtävämme on välttää biomassan liiallinen käyttö. Kuitupuuta ja kantoja ei pidä polttaa.

Avain on lämpöpumpputekniikan nopeassa kehityksessä. Sen avulla roudan alaisen maan ja meriveden lämpöä on opittu hyödyntämään tehokkaasti kaikissa mittakaavoissa. Otaniemessä valmistuu pian Pohjois-Euroopan ensimmäinen 7 kilometriä syvä kaivopari. Onnistuessaan sen lämpöteho kattaa yksinään yhden kymmeneksen Espoon lämmitystarpeesta. Viime vuosina ripeimmin ovat kehittyneet korttelikohtaiset parista sadasta metristä pariin kilometriin porattavat maalämpökeräimet. Toisaalta lämpöpumpuilla voidaan napata tehokkaasti käyttöön rakennusten, teollisuuden, datakeskusten ja jätevesien hukkalämmöt sekä varastoida lämpöä vuoden ajan ylikin. Uudenlaisilla lämmöntuotantoon suunnitelluilla pienillä ydinvoimaloillakin voi olla järkevä paikkansa kokonaisuudessa.

Jännä kysymys on, missä määrin edes nojaamme 2030-luvulla kaukolämpöön vai muodostuuko paikallinen maalämpö ylivoimaiseksi laajalti myös kerrostaloissa. Tapiolan Hakalehdossa viiden vanhan kerrostalon asuntoyhtiö vaihtoi vuosi sitten kaukolämmön 43 maalämpökaivoon ja tekee sen alentaakseen asukkaiden lämpölaskua. Niittykummun vanhan ostarin ympärillä kymmenkunta kerrostaloa on jo tehnyt saman.

En ota kaukolämmön tulevaisuuteen kantaa puolesta tai vastaan. Sen sijaan haluan, että asukkailla ja yrityksillä on aidosti kaikki mahdollisuudet valita edullisin päästötön ratkaisu. Maalämpöhankkeita estää muun muassa kielto porata vinosti maan alla kaupungin maiden ja ajoväylien alle. Vinoporaus pitäisi sallia aina, kun se ei todellisuudessa rajoita päällä olevan tontin käyttöä eikä vaaranna maanalaista kunnallistekniikkaa.

Monilla taloyhtiöillä on Espoossakin vaikeuksia saada pankista lainaa. Silti näissä taloyhtiöissä tullaan asumaan vuosikymmeniä. Lämmitystaparemontti ehtisi siis maksaa itsensä takaisin. Tässä voi nähdä rahoitusmarkkinoiden epäonnistumista. Sitä voisi lieventää valtion ilmastorahasto, joka antaisi taloyhtiöille ja yksityisten öljylämmitteisten kiinteistöjen omistajille lainatakauksia ilmastoremontteihin.

Helpointa olisi siirtyä tulevaisuuteen ensimmäisenä lähes tyhjältä pöydältä rakennettavissa uusissa kaupunginosissa. Parhaillaan lyödään lapiota maahan isolla alueella Suomenojan ja Kaitaan välillä. Seuraavaksi alkaa junaradan varrella Keran alueen asuinalueen rakentaminen. Lähivuosina lienee Pohjois-Espoossa edessä erityisesti Nuuksion etelälaidalla Histan alueen kaavoitus sekä Niipperin-Kalajärven lisärakentaminen. Uusilla alueilla olisi tuhannen taalan paikka rakentaa uudenlainen lämmitysratkaisu, joka jo alkujaan perustuisi polttovoimaloiden tarpeen minimointiin. Eli alueelliseen lämpöverkkoon, joka on sovitettu sellaiseksi, että yksittäisten kiinteistöjen on helppo myydä siihen hyvällä hyötysuhteella itse tuottamaansa tai säilömäänsä ylijäämälämpöä.

Liian usein edullisimman ja puhtaimman ratkaisun tiellä on se, että kaavoittajan, rakennuttajan ja kaupunkitekniikan on kaikkien helpointa tehdä niin kuin aina ennenkin. Siitä pitää päästä yli. Näytetään mihin pystytään. Tarvitaan intoa pysyä teknisen kehityksen perässä ja ripaus rohkeutta.