Rohkaiseva käynti Washingtonissa

Kiinan vastaisia tulleja, jotka johtavat jonkinlaisiin vastatoimiin. Rajoituksia Kanadan, Yhdysvaltain ja Meksikon talousalueen kauppaan. Kauppasopimusten loukkauksia käsittelevän WTO-riitojenratkaisun halvaantuminen, kun USA estää nimitykset välityselimeen. Kyllä, kaikkea tätä on tänä vuonna todennäköisesti luvassa.

Pyrkimystä välttää terästullien osuminen eurooppalaisiin. Kiinnostusta kääntyä EU:n ja USA:n suhteissa kauppasodan uhasta neuvotteluihin kaupan esteiden vähentämiseksi. Valmiutta hyväksyä WTO:n kehittämisessä kompromissi vallankumouksen sijaan. Kyllä, kohtasin yllättävän paljon realismia ja ratkaisuhakuisuutta – osittain ikään kuin sivulauseissa mutta kuitenkin.

– Nahistelusta yhteistyöhön?

Yhden lauseen huudahdusten sijaan tapasin analyyttisiä ihmisiä, jotka korostivat pitkäaikaisia huolia Kiinan valtionyritysten toiminnan ja WTO:n kykenemättömyyden ongelmista, joihin nyt (viimein) haetaan voimalla ratkaisua. Esimerkiksi kauppaministeri Wilbur Ross oli varsin nopea, tarkka ja ajan tasalla oleva keskustelija. 81-vuotiaasta miljonääristä voisi muutakin odottaa. Samaa voi sanoa tapaamistani Trumpin hallinnon nuoremman polven kauppavaikuttajista presidentin kauppaneuvonantaja Clete Willemsista ja kauppaedustajan kabinettipäällikkö Jamieson Greerista.

Wilbur L. Ross

Kaikki kolme myönsivät, että Kiinan epäreiluun kilpailuun tarvitaan kollektiivinen ratkaisu, eikä USA onnistu yksin. WTO haluttiin säilyttää. Esiintyy kaipuuta GATT:in aikaan, jolloin kauppasopimusten tulkintaratkaisut edellyttivät jäsenmaiden yksimielisyyttä, eikä riitojenratkaisuelimellä ollut ylikansallisen tuomioistuimen luonnetta. Mutta kun kysyin, että löytyykö todella uskoa siihen, että sopimukset voitaisiin kirjoittaa niin selviksi, ettei neutraalin tuomioistuimen tulkintoja tarvita, niin ei siihen tosissaan uskottu. Riitojenratkaisun hyväksyttävän rakenteen eli USA:n lopputavoitteen osalta palloa heiteltiin vähän toimistojen välillä, eikä siihen tunnu vielä selvää vastausta olevan.

US Department of State, Manisha Singh

Ilmapiiri antoi kuitenkin toiveita siitä, että kompromissi voisi jossain vaiheessa tälle hallinnolle riittää, kunhan Trump voi sanoa voittaneensa ja Aasian halpatuontiin saadaan jonkinlaista näkyvää patoa tai ainakin padonrakentamisen näkymistä.

Trumpin pöydällä on parhaillaan ratkaisu suojatullien asettamisesta myös eurooppalaiselle teräkselle ja alumiinille. Henki oli kuitenkin se, ettei ongelma ole Eurooppa vaan Aasia. Tuntui olevan halua päästä Euroopan suunnassa pikemminkin yhteistyön vaihteelle viime vuoden nahistelun jälkeen. Useammasta suusta korostettiin, ettei ole mikään sattuma kun he vetäytyivät näyttävästi Tyynenmeren vapaakauppasopimus TPP:stä mutta eivät ole virallisesti vetäytyneet TTIP-neuvotteluista Euroopan suuntaan.

Treasury, Heath Price Tarbert

En usko mihinkään laajaan. Esimerkiksi elintarvikkeiden tuonnin avaaminen lienee eurooppalaisille tässä ilmapiirissä kiven takana. Julkisten hankintojen avaaminen lienee Yhdysvalloissa vielä vaikeampaa yleisessä ”Buy American” ilmastossa. Mutta teollisuustuotteiden kauppaa häiritsevien standardien ja testausvaatimusten yhtenäistämisessä voisi olla molemminpuolista intressiä. Trumphan sanoi viimeksi pari viikkoa sitten Davosissa, että Eurooppaan on niin vaikea saada tuotteita sisään, mihin tietysti tartuin. Suomenkin yritysten kannalta juuri testausvaatimusten ja standardien erot ovat suurin etu EU:n sisämarkkinoille myymisessä verrattuna Amerikan vientiin. Varsinaiset tullit ovat useimmissa tuotteissa jo hyvin pieniä.

Minusta Euroopan kannattaisi tarttua mahdollisuuteen neuvotella kaupan esteiden vähentämisestä. Voi tietysti olla, että laiha ratkaisu on vaikeampi uudelleen avata kuin jos odotetaan ”mukavampaa” hallintoa, jonka kanssa päästäisiin suoraan pidemmälle. Toisaalta nuiva asenteemme voi lisätä USA:n tuntemusta, että he ovat yksin ja heidän täytyy toimia yksipuolisesti. Kapeakin kauppasopimus voisi vähentää riskiä tullimuurien asettamisesta Eurooppaa vastaan. Siksi koittaisin itse neuvotella ja hakea Trumpin hallinnolle reittiä ulos eristyksistä myös WTO:n uudistamisessa. Euroopan olemus yhtenä kauppapoliittisena neuvotteluosapuolena oli nyt myös käsitetty, vaikka totta kai neuvotteluita yritetään käydä myös suoraan pääkaupunkien kanssa.

– Mitä on reilu kilpailu?

Monissa amerikkalaisten kysymyksissä on sinänsä perää. Kiina ja Intia eivät suostu luopumaan vanhan kehitysmaastatuksensa takaamista erityiseduista kauppasääntöjen soveltamisessa ja tukevat teollisuuttaan kauppaa vääristävillä tavoilla. Siihen pitää puuttua, mutta yhdessä.

Kauppa ei ole reilua, jos Aasian kasvutaloudet eivät noudata kansainvälisiä työoikeuden ja ympäristösopimusten minimitasoja. Tältä osin seuraan kiinnostuksella erityisesti sitä, miten uusi Nafta-sopimus käsittelee työ- ja ympäristönormien toimeenpanoa Meksikossa. Washingtonin neuvottelijat uskoivat, että Meksikon käytäntöjä pystytään sitovasti muuttamaan, koska Meksikon uusi hallitus näkee sen myös sisäpoliittisesti mahdollisuutena parantaa työläisten asemaa pysyvästi. Työ- ja ympäristönormien noudattaminen on tarkoitus tuoda Naftan riitojenratkaisuelimen toimivaltaan. Yritin olla hymyilemättä, kun tästä puhuttiin innostuneesti vain hetki sen jälkeen, kun oli haukuttu WTO:n riitojenratkaisuelimen sitovaa luonnetta.

Yhtä kaikki toivon vilpittä, että Nafta-sopimus loisi pohjaa työ- ja ympäristöoikeuden toimeenpanon parempaan varmistamiseen kahdenvälisissä vapaakauppasopimuksissa.

– Venäjä-pakotteissa ei taida olla vireillä mitään

Alkuviikosta myös Suomessa uutisoitiin näyttävästi USA:n julkistama luettelo Venäjän eliitistä. Luettelo sisältää Venäjän presidentinhallinnon, hallituksen ministerit, yli miljardin nettovarallisuuden omistavat oligarkit sekä valtionyhtiöiden pääjohtajat. Kuka tahansa voisi koostaa tämän luettelon nettiä selailemalla tunnissa. Valitettavasti Suomenkin lehtiin jäi ainakin vähäksi aikaa käytäntö viitata muutamiin tässä luettelossa oleviin henkilöihin uusien pakotteiden kohteina. Tästä ei ole kyse.

Kiinnostavampi on samaan aikaan taustalla työstetty salainen lista. Se on kuulemma selvästi suppeampi ja sisältää osin samoja, osin eri nimiä. Tapasin USA:n ulkoministeriössä Venäjä-asioita hoitavia Sharon Hudson Deania ja Nicolas Berlineriä kysyäkseni onko syytä odottaa uusia pakotelistauksia. Keskustelimme samasta myös apulaisvaltiovarainministeri Heath Tarbertin kanssa, jonka ministeriö varsinaisesti vastaa listauksista. Ei vaikuttanut siltä, että mitään olisi juuri nyt valmisteilla. Tulevaisuus riippuu Venäjä-suhteiden kehityksestä. Niin julkinen kuin salainenkin lista valmistuivat tällä viikolla yksinkertaisesti siksi, että elokuussa hyväksyttyyn CAATSA-lainsäädäntöön tuli kongressissa vaatimus, että hallinnon pitää tällaiset listat määräajassa tuottaa. Pakotepäätökset ovat aina asia erikseen.

– Turhaumien vuodesta ratkaisujen vuoteen?

Trumpin viime viikkojen puheet ovat olleet aiempaa rauhallisempia. Hän väläytti hiljan jopa mahdollisuutta palata Tyynenmeren TPP-vapaakauppasopimukseen, jos sitä muutetaan reilummaksi. Pohjois-Amerikan Nafta-neuvotteluista ei olla kävelty ulos, vaikka ne ovat laahanneet jo puoli vuotta. Nytkin Washingtonissa tuntui olevan enemmän toiveikkuutta kohtuullisesta kompromissista kuin valmistautumista Naftan hajottamiseen.

Ilokseni Yhdysvallat on myös tehnyt aloitteen raskaan polttoöljyn käytön kieltämiseksi Arktisilla merillä. Toivottavasti saamme aloitteen myötäiselle raiteelle Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana, vaikka paljon ehtinee jäävuoria sulaa ennen kuin tästä yksimielisyys löytyy. Hiljattain Trump väläytti jopa paluuta Pariisin sopimukseen, jos sopimusta parannetaan.

USAID / Mark Green

Tapasin kehitysministerin roolissa myös USA:n kehitysyhteistyövirasto USAIDin pääjohtaja Mark Greeniä sekä Maailmanpankin keskijohtoa ja naisten oikeuksien johtavia aktiiveja. Trumpin hallinto ei ole helppo kumppani, mutta ei tuntunut olevan kuitenkaan pankkia räjäyttämässä vaan pyrkimässä kompromisseihin. Ehkäisyä ja aborttia koskevia kysymyksiä väistellään hallinnossa. Kuului kuitenkin myös epävirallisia huomautuksia siitä, että Trumpin hallinnon ote olisi menossa rakentavampaan suuntaan tälläkin saralla. Löytyi toiveikkuutta sille, ettei nähdä toista nolla-vuotta väestösuunnittelun rahoituksessa, vaan kongressi kyllä lisää ehkäisyyn ja perhesuunnittelutyöhön rahaa liittovaltion budjettiin viime vaiheissa.

Tämä kaikki voi olla tyyntä myrskyn edellä. Mutta voiko se olla myös tottumista realiteetteihin? Esitettiin sarkastisia huomioita, että EU neuvottelee mieluummin kaikkien Yhdysvaltoja ympäröivien maiden kanssa vapaakauppasopimuksista kuin hakee ratkaisuja USA:n kanssa. Ehkä se kertoo siitä, että USA on huomaamassa, ettei voi yksin kääntää viisareita jäämättä ulkopuolelle ja pyrkii takaisin piireihin?

Voiko olla myös niin, että bisnesmyönteinen verouudistus ja valmisteilla oleva infran investointipaketti ovat riittävän näyttäviä tekoja talouden ja työpaikkojen hyväksi, jolloin kauppakysymyksissä voidaan esiintyä astetta rauhallisemmin. Kenties? Tai sitten kongressin välivaalien lähestyminen syksyllä työntää takaisin radikaaleihin tekoihin ydinkannattajien aktivoimiseksi. Aika näyttää.