Kotimaista valkuaista sademetsä-soijan tilalle
Hallituksella on nyt tuhannen euron paikka tukea ja vahvistaa Suomen kestävää maataloutta. Kohu Etelä-Amerikan kiihtyvästä metsätuhosta on nostanut Euroopan pääkaupungeissa paineen puuttua sademetsien kaskeamisella syntyvien tuotteiden kauppaan. Parhaillaan viimeistellään myös EU:n ja Etelä-Amerikan maiden Mercosur-kauppasopimuksen käyttöönottoa sekä valmistellaan EU:ssa maatalouden seuraavan tukikauden sääntöjä.
Rohkeuden ja osaamisen on riitettävä siihen, että Suomi nostaa valkuaisomavaraisuuden pääministerien pöytään strategisena kysymyksenä, jossa ilmasto, sademetsäluonto ja Euroopan omavaraisuus lyövät kättä.
Arvostamme kuluttajina tutkitusti kotimaisia tuotteita ja haluamme ostaa niitä. Moni ei kuitenkaan välttämättä tiedä ostaessaan suomalaisia tuotteita, että samassa tuotantoketjussa voi olla mukana myös brasilialaista sademetsää. Suomalaiselle eläinrehulle välttämättömästä valkuaisaineesta suuri osa tuodaan ulkomailta, muun muassa Brasiliasta, jossa metsää tuhotaan maatalouden tieltä.
Viime viikkoina kaikille on käynyt selväksi, että myös soijaa tuottavia valkuaisainekasvien viljelmiä raivataan Brasiliassa sademetsäalueille. Ongelmaa syventää, että Brasilia on johtava karjatalousmaa ja maailman suurin naudanlihan viejä.
Valkuaisrehua voitaisiin tuottaa enemmän myös EU:n alueella kuten Suomessa ja vahvistaa valkuaisaineomavaraisuuttamme. Viljeltäviä valkuaiskasveja Suomen oloissa ovat ainakin härkäpavut, herneet, apila, lupiini ja sinimailanen. Esteitä niiden viljelyyn on koko EU:n alueella ja erityisesti Suomessa. Nyt on oikea hetki kehittää valkuaiskasvien viljelyä Suomessa ja parantaa samalla kotimaisen maatalouden kannattavuutta.
Suomen on huolehdittava, että tulevalla kaudella lisääntyviä tutkimusrahoja käytetään myös kotimaisen valkuaisen tuotannon lisääntymiseen. Valkuaistuotannon kasvattaminen vaatii myös keinoja parantaa tuotannon kannattavuutta. Hyötyjä on saavutettavissa myös kasvinjalostuksella. Lisäksi torjunta-aineiden käytöstä on uskallettava puhua.
Kotieläintuotannossa voidaan kiertotalousperiaatteen mukaisesti myös hyödyntää tehokkaammin elintarvikeketjun sivuainevirtoja tuontivalkuaisen korvaamisessa.
Keinoja valkuaisomavaraisuuden nostamiseen on jo olemassa, tarvitsemme vain tuottajille riittävät taloudelliset kannusteet niin politiikan kuin markkinoiden kautta. Maatalouspolitiikassa on siirryttävä todellisiin tekoihin ja tulosperusteisuuteen.
Suomen onkin EU:n puheenjohtajamaana otettava valkuaisaineomavaraisuus esille maatalouden cap- neuvotteluissa. Näin voimme parantaa suomalaisen maatalouden kannattavuutta ja huolehtia arvokkaasta ympäristöstämme.
Mielipidekirjoitus julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 11.9.2019
