Parafiininen paradoksi

Pahimmillaan hallituksen harjoitus johtaa siihen, että suomalaiselta uusiutuvalta dieseliltä viedään vientinäkymät.

Wikipedian mukaan sana paradoksi tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa väitettä, joka on vain näennäisesti looginen. Hyvä esimerkki paradoksista on prosessi, joka alkoi Vihreiden lupauksesta karsia ympäristöhaitallisia yritystukia miljardeilla ja päättyi siihen, että ainoana maaliin selvisi 120 miljoonan euron veronkorotus parafiiniselle dieselille.

Loogista tässä on se, että kyse on polttoaineesta ja sille aikanaan myönnetystä muita alemmasta verokannasta. Paradoksiksi tämän keikauttaa se, että nyt ei karsita ympäristöhaitallista yritystukea vaan ympäristömyönteinen verotuki. Valtiovarainministeri Mika Lintilä myönsi eduskunnassa torstaina itse olleensa aikanaan säätämässä vuonna 2011 voimaan tullutta tukea parafiiniselle dieselille. Hän mainitsi verotuen syyksi sen, että parafiini vähensi dieselautojen terveydelle vaarallisia hiukkaspäästöjä eli paransi suomalaisten taajamien ilman laatua.

Hallitus puolustelee nyt parafiinisen rökittämistä sillä, että uusissa diesel-autoissa on vuodesta 2007 jälkeen ollut pakollisena hiukkassuodattimet. Ne vähentävät hiukkaspäästöt vähiin myös ilman parafiinin puhdistavaa vaikutusta. Tämä perustelu on itsessään paradoksi, kun tarkemmin mietitään.

Suomen autokanta on tunnetusti vanhaa. Tänään käytössä olevista dieselillä käyvistä henkilöautoista lähes puolet (45%) on vähintään 12 vuotta vanhoja. Pakettiautoissa luonnostaan runsaasti hiukkasia tupruttelevien moottorien osuus on jopa 70 prosenttia. Suomessa siis noin joka toinen diesel-ajoneuvo aiheuttaa enemmän vaarallisia hiukkaspäästöjä, jos parafiinin osuus pumpuilla myytävässä dieselissä vähenee. Ja juuri näin käy, jos verottomalta hinnaltaan kalliimman parafiiniöljyn veroetu poistetaan.

Suurin osa Suomessa tähän asti myydystä parafiinidieselistä valmistetaan fossiilisesta raakaöljystä eli niistä dinosaurusten aikaisista eläinten ja kasvien jäänteistä, joiden polttamisesta taivaan tuuliin ilmastonmuutos syntyy. Tämäkin väite on jo lähitulevaisuudessa paradoksi (vain näennäisesti looginen).

Parafiiniksi lasketaan nimittäin myös sellainen uusiutuva diesel, joka on fossiilisen sijaan valmistettu vaikkapa biojätteistä tai jäterasvoista. Tällaisten lippulaivana on Nesteen kokonaan uusiutuvista valmistettu MyDiesel, mutta suurin osa uusiutuvista parafiiniöljyistä sekoitetaan pumpuilla muuhun dieseliin. Tällä hetkellä uusiutuvien dieselien osuus parafiinisesta polttoaineesta on kaiketi noin kolmannes. Juuri tämän osuuden pitäisi kuitenkin nopeasti kasvaa, jos fossiilisen öljyn polttaminen autojen tankeissa ja sitä kautta liikenteen päästöt aiotaan Suomessa puolittaa jo 10 vuodessa. Tähän tavoitteeseen on sitoutunut niin eduskunta kuin nykyinen hallituskin.

Kannatan sitä, että suomalaisten liikkumisen vapaus taataan tekemällä riittävän helpoksi ja halvaksi vaihtaa moottori biokaasuun tai sähköön, kun autoa vaihtaa. Mutta uusien tekniikoiden kypsyminen ja autojen vaihtuminen kestää. Sillä välillä autoilun päästöjä on mahdotonta vähentää ilman uusiutuvia polttoaineita.

Hallitus lupaili tiistain budjettiriihen jälkeen, että veronkorotus rajattaisiin koskemaan vain sitä fossiilista parafiinia eikä uusiutuvaa dieseliä laisinkaan. Luottamusta ei kuitenkaan lisää se, että juuri tästä asiasta vastaava virkamies Leo Parkkonen kommentoi seuraavana päivänä Helsingin Sanomille yks kantaan, että ”tuki lähtee molemmilta dieseleiltä pois”. Valtiovarainministeriön valmisteveroista vastaavana päällikkönä toimivan Parkkosen mukaan parafiinistä dieseliä ei verotuksessa voida jakaa erikseen fossiiliseen ja uusiutuvaan. Ministeri Lintilä on toki eri mieltä. Ihan helppoa fossiilien erottelu parafiinien joukosta ei ainakaan tule olemaan, koska verotukien perustelut pitää hyväksyttää EU-komissiolla. Komissio on yleensä tarkkana siinä, että uusiutuva polttoaine ei saa nauttia kahdesta tuesta samaan aikaan, kuten lakiin kirjatusta sekoitevelvoitteesta ja verotuesta tässä tapauksessa.

Pahimmillaan hallituksen harjoitus ympäristöhaitallisten verotukien karsimiseksi kääntyy paradoksaalisesti siihen, että suomalaiselta uusiutuvalta dieseliltä viedään edellytykset kypsyä kotimarkkinoilla vientituotteeksi. Muutos voi myös näkyä dieselin pumppuhinnoissa sen päälle, että hallitus jo aiemmin päätti korottaa bensan ja dieselin verotusta. Parhaimmillaan hallitus saa pelastettua uusiutuvat sivuun ja korotus maksetaan enemmän Nesteen ja St1:n katteista kuin pumppuhinnoissa. Mutta siinäkään tapauksessa parafiinisella paradoksilla ei ole mitään tekemistä ympäristöhaitallisten verotukien karsinnan kanssa…

Kun tuli paradoksin määritelmä Wikipediasta katsottua, niin se näyttää sopivan moniinkin budjettiriihen lupauksiin. Hallitus väittää kompensoivansa bensaveron korotukset pienituloisille keventämällä palkkojen verotusta. Totuus kuitenkin on, että ensi vuoden verokortissa ennakonpidätyksen prosentti nousee jo 2300 euron kuukausituloilla eli vaikkapa Postin työntekijän tyypillisellä palkalla. Mitään bensaveroa kompensoivaa kevennystä ei siis tule.

Tämän paradoksin selittää se, että verokortissa on sisällä myös työntekijän lakisääteisten maksujen nousu. Näitä kiky-siirtoja Rinteen hallitus ei tunnusta olevankaan, vaikka SDP kyllä tuki kiky-sopimusta. Kiky-siirtoja työnantajan maksuista työntekijälle toteutettiin yhtä lailla viime vaalikaudella. Silloin Orpon budjeteissa oli kunnia-asia, että sivukulujen nousut kompensoitiin alentamalla palkkaveroa vielä enemmän.

 

Kai Mykkänen

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja